Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

B

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee aakkosten merkkiä. Ohjelmointikieltä käsitteleeB (ohjelmointikieli).
BbBb
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
AaBbCcDd
EeFfGgHhIiJj
KkLlMmNnOoPp
QqRrSsTtUuVv
WwXxYyZz
Muut suomen aakkoset
ÅåÄäÖö
ŠšŽž
Luettelo kirjaimista

B (b) onlatinalaisten ja myössuomen aakkosten toinenkirjain. B-kirjaimen nimi onsuomen kielessäbee ja äännearvo[b].

Latinalaista B-kirjainta vastaakreikkalaisten aakkosten toinen kirjainbeeta (Β, β) jakyrillisten aakkosten toinen kirjainБ (б). Ulkomuodoltaan B:tä muistuttavakyrillinen В (в) merkitsee kuitenkin lähinnä v:n tapaista äännettä. Yhdennäköisyydestään huolimatta eri B:t ovatUnicode-merkistössä eri merkkejä.

B-kirjaimella merkitään useissa kielissä, myös suomessa, äännettäsoinnillinen bilabiaalinen plosiivi eli[b].

Historia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

B-kirjain on todennäköisesti saanut alkunsaEgyptinhieroglyfien tai seemiläisten kirjoitusmerkkientaloa (oikeastaan talonpohjapiirrosta) esittävästäkuvamerkistä.

Egyptiläinen hieroglyfi, talo
Egyptiläinen hieroglyfi
talo
Seemiläinen talo
Seemiläinen
talo
Foinikialainen beth
Foinikialainen
bet
Kreikkalainen beta
Kreikkalainen
beeta
Etruskilainen B
Etruskilainen
B-kirjain
Roomalainen B
Roomalainen
B-kirjain

Noin vuoteen1500 eaa mennessäfoinikialaiset olivat antaneet kirjaimelle muodon, johon sen seuraavat kehitysvaiheet perustuivat. Foinikialaiset käyttivät kirjaimesta ilmeisesti sekä kulmikasta että pyöristettyä muotoa. He lienevät omaksuneet merkin nimityksen todennäköisesti oman kielensä tai jonkin muun vanhanseemiläisen kielen taloa merkitsevästä sanastabet.

Antiikinkreikkalaiset ottivat kirjaimen käyttöönsä antaen sille nimityksenbeeta ja käänsivät sen toisin päin ikään kuin peilikuvaksi. Samalla kirjain pyöristyi. Myöhemmin kirjaimeen lisättiin toinen kaari alkuperäisen alapuolelle. Varhaisimmissa kreikkalaisissa kirjoituksissa B-kirjain esiintyi foinikialaiseen tapaan kaaret vasemmalle osoittaen. Siitä kuitenkin esiintyi muunnoksia, joissa kaaret olivat kolmiomaisen kulmikkaat.

Etruskit toivat kreikkalaiset kirjoitusmerkit asuinsijoilleen nykyisenItalian alueelle ja ottivat B-kirjaimen käyttöön sellaisenaan, tosin mahdollisesti siitä käytettiin kulmikasta, vasemmalle käännettyä muunnosta. Myöhemminroomalaiset alkoivat käyttää etruskien kirjaimialatinankielisissä kirjoituksissaan, jolloin B-kirjain pyöristyi jälleen kaaret osoittaen taas oikealle. Tämän kehityksen tuloksena B-kirjaimesta tuli osa latinalaisia aakkosia.

B suomen kielessä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

B-kirjainta vastaava äänne on suomessasoinnillinen bilabiaalinen plosiivi eli[b]. Vaikkab kuuluisi ääntää soinnillisena, sen ääntämyksessä on vaihtelua ja se saattaa ääntyä puolisoinnillisena tai soinnittomana (b ~ ʙ ~ p).[1] Yleiskielessä äänteet pyritään pitämään erilaisina, koska vaihtuminen voi muuttaa sanan merkityksen (bussi vs.pussi).[2]

Suomessab esiintyy vain uudehkoissalainasanoissa sekä slangisanoissa.[1]

B-kirjainta käytettiinvanhassa kirjasuomessap-äänteen merkkinä nasaalin ja likvidan jäljessä kuten sanassaombi (ompi). Tästä luovuttiin 1700-luvun lopulta alkaen.[3][4]

Muita esitystapoja

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Bb
ASCII6698
UnicodeU+0042U+0062

B-kirjaimen merkityksiä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
B-viestilippu
  • Musiikissa
    • B taib on alennettu H-sävel (saksalaisella kielialueella ja pohjoismaissa).
    • B on H-sävel (anglosaksisella kielialueella; alennettu H merkitään siellä B).
    • b-merkki () elib on nuottikirjoituksen alennusmerkki, joka alentaa sitä seuraavan sävelen puoli sävelaskelta.Kaksois-b () alentaa vastaavasti kokosävelaskeleen verran.
    • B on H-duurikolmisointua tarkoittava sointumerkki (H-sointumerkkiä ei yleensä enää käytetä). B-duurikolmisoinnun merkki on B.
  • Paperin kokoluokitusstandardissa (ISO 216)
    • B yhdistettynä numeroon 0–10 määrittelee paperin koon B-sarjassa, esimerkiksi B0, B1, B2, B3, B4 jne.

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. abHakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. (§ 6, 7) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2 Teoksen verkkoversio.
  2. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.1 Klusiilit p, t, k, d, (b, g)) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
  3. Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4
  4. Lehikoinen Laila, Kiuru Silva: ”Ortografian kehitys”, Kirjasuomen kehitys, s. 61–73. (4. painos) Helsinki. Määritä julkaisija! ISBN 951-45-8117-2

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=B&oldid=23193106
Luokka:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2026 Movatter.jp