Australia on myös maanosista pienin, kuivin ja laakein. Itä-Australiassa kohoavatAustralian Kordillieerit, joiden rinteet ulottuvat lumirajan yläpuolelle, jolloinlaskettelukin on mahdollista. Kordillieerit laskeutuvat länsiosassaanalangoksi, jossa virtaavat maanosan tärkeimmät joet, kutenDarling jaMurray. Alangon keskialueilla on useita laskujoettomiasuolajärviä. Alankoalueen länsipuolella pinnanmuodot kohoavat keskimäärin noin 300–500 metriä korkeaksi ylängöksi, joka on lähinnä kuivaapensasaroa jaaavikkoa.[9][10]
Australian suurimmat kaupungit ovat osavaltioiden pääkaupungitSydney (5,5 milj. as. vuonna 2024),Melbourne (5,3 milj.),Brisbane (2,8 milj.),Perth (2,3 milj.) jaAdelaide (1,5 milj.). Pääkaupunki Canberrassa on 474 000 asukasta.[11]
Australian pohjoisosat kuuluvat kuumaan, keskiosat lämpimään ja eteläosat lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Keskiosat ovat pysyvien korkeapaineiden leveysasteilla, ja muistuttavatSaharaa jaKalaharia. Sateisemmat alueet reunustavat mantereen kuivaa ydintä. Trooppisessa pohjoisosassa sadekausi ajoittuu marraskuun ja huhtikuun välille, kunpasaatituulten kohtaamisvyöhyke liikkuu alueelle. Samaan aikaan syntyy Australianmonsuuni, ja vallitseva tuulensuunta on koillisesta.[12]
Australian itä- ja kaakkoisosissa sateita saadaan ympäri vuoden. Keskiosan aavikko ulottuu länsirannikolle 18. ja 30. eteläisen leveyspiirin välisellä alueella sekä etelärannikolle 125. ja 135. itäisen pituuspiirin välisellä alueella.[12]
Trooppiset syklonit osuvat Australiaan pari kertaa vuodessa, yleensä maan pohjois- ja luoteisosaan.[12]
Koska Australia on ollut pitkään eristyksissä muista maanosista, sen luonto on saanut rauhassa kehittyä omanlaisekseen. Varsinkin mantereen eläimistö on kehittynyt pitkään muista erillään. Australiassa elää moniaendeemisiä eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla maapallolla. Tunnetuimpia australialaisista kasveista ovateukalyptukset. Australia on suurimmaksi osaksi aavikkoa taisavannia. Vain itärannikolla on trooppisia ja subtrooppisiasademetsiä ja lounaisosassa onnahkealehtistä kasvillisuutta.[13]
Australiassa on arvioitu elävän 300 000 eläinlajia, joista tunnetaan vasta kolmannes. Nisäkkäitä tunnetaan 280 lajia, lintuja yli 700 lajia, matelijoita 380 lajia, sammakkoeläimiä 120 lajia ja makeanveden kaloja noin 200 lajia. Loput lajit ovat selkärangattomia.[13]
Australiassa on kuusi kansallispuistoa ja 60 meriensuojelupuistoa.[14] Kaksitoista luontoon liittyvää kohdetta ja neljä yhdistettyä luonto- ja kulttuurikohdetta on Unescon maailmanperintöluettelossa.[15]
Australian asuttivat noin 40 000–50 000 vuotta ennen ajanlaskun alkuaAasiasta muuttaneet kivikauden ihmiset, jotka ovat nykyisten aboriginaalien esi-isiä. He saapuivat Australiaan luultavasti pohjoisesta veneillä tai kanooteilla.[16]
Eurooppalaisten saapuessa 1600-luvulla aboriginaalit olivatmetsästäjiä ja keräilijöitä ja käyttivät aseinaan keihäitä, nuijia jabumerangeja. Viljan viljely, kotieläimet, saviastiat ja metallit olivat heille tuntemattomia. Vaeltavasta elämäntavasta johtuvan eristymisen vuoksi heistä muodostui yhteensä noin 500 heimoa, joista jokaisella oli oma kielensä tai murteensa sekä oma yhteiskunta- ja kulttuurimuotonsa.[17]
Hollantilaisettutkimusmatkailijat vierailivat Australiassa 1600-luvulla. Ensimmäinen Australian mantereen nähnyt eurooppalainen oli hollantilainenWillem Janszoon, jonka alus purjehtiCape Yorkin niemimaan läheltä vuonna 1606. 1600-luvun aikana hollantilaiset tutkivat Australian länsiosien rannikkoa ja alkoivat nimittää aluetta Uudeksi-Hollanniksi, mutta he eivät perustaneet sinne siirtokuntia.[17] Kilpailevan teorian mukaanportugalilaiset löysivät Australian jo 1500-luvun alkupuolella.[18]
EnglantilainenWilliam Dampier kävi Australiassa vuosina 1688 ja 1699. KapteeniJames Cook julisti alueenBritannian omaisuudeksi vuonna 1770. Vuonna 1788 britit perustivat rangaistussiirtokunnan nykyisenSydneyn paikalle. Noin 160 000 vankia joutui alueelle, ennen kuin vankien kuljetukset Britanniasta lopetettiin 1800-luvulla. Alueelle saapui myös monia omasta tahdostaan muuttaneitasiirtolaisia, ja 1850-luvullakultakuume houkutteli yhä uusia muuttajia.[16] Myös Australian sisämaa-alueet tulivat vähitellen kartoitetuiksi, kun niitä tutkivat 1840-, 1850- ja 1860-luvuilla useat tutkimusmatkailijat, kutenLudwig Leichhardt,Charles Sturt,John McDouall Stuart jaAugustus Charles Gregory.[19]
Villan javehnän viennin turvattua taloudellisen perustan uudisasukkaat alkoivat vaatia suurempaa itsenäisyyttä Britannialta. Vuonna 1850 Itä-Australian siirtokunnille myönnettiin osittainen itsehallinto.Uusi Etelä-Wales oli saanut saman etuoikeuden jo vuonna 1842.[17] Siirtolaisten alettua asuttaa maata ja laiduntaa lampaita aboriginaalit karkotettiin sisämaahan, mikä yhdessä sairauksien ja vähentyneen syntyvyyden kanssa aiheutti aboriginaalien määrän selvän vähenemisen.[17]
Kuusi osavaltiota muodostivat vuonna 1901 liittovaltion,Australian kansainyhteisön (Commonwealth of Australia). Vielä sen jälkeen se kuuluibrittiläiseen imperiumiin autonomisenadominiona, mutta vuonna 1931 säädettyWestminsterin säädös vahvisti sen aseman itsenäisenä valtiona. Vuonna 1986 annettu asetus katkoi viimeisetkin määräykset, joilla Australia oli ollut Britannian alainen.[16]
Työväenpuolueen hallituskausi kesti vuodet 1983–1996. PääministeriPaul Keating pyrki lähentämään maata Aasiaan ja tekemään siitä tasavallan. Tasavallan kannatus kansanäänestyksessä vuonna 1999 jäi kuitenkin 45 prosenttiin. Tasavaltaa olisi johtanut parlamentin nimittämä presidentti.[21]John Howardin johtamaliberaalipuolue piti hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuosina 1996–2007. Howard veti tiukkaa linjaa: Australia tukiIrakin sotaa, vastustiKioton ilmastoprotokollaa, kohteli tylysti turvapaikanhakijoita ja kieltäytyi pyytämästä anteeksi aboriginaaleilta näiden kokemaa riistoa ja syrjintää. Vuonna 2007 vaalit voitti työväenpuolueKevin Ruddin johdolla, ja Rudd toimi pääministerinä kesäkuuhun 2010 asti, jolloin pääministeriksi nousi Ruddin varapääministeriJulia Gillard, Australian ensimmäinen naispääministeri.[20][22]
Vuonna 2002yökerhopommi surmasi 88 australialaista Balilla. Vuonna 2004 pommi Australian lähetystön edessäJakartassa tappoi ainakin yhdeksän ja vahingoitti kymmeniä.[20]
Kesäkuussa 2013 Kevin Rudd nousi taas Australian pääministeriksi kolme vuotta sen jälkeen, kun Julia Gillard oli syrjäyttänyt Ruddin työväenpuolueen johdosta ja noussut Ruddin tilalle pääministeriksi. Nyt Ruddin toivottiin pystyvän kohentamaan työväenpuolueen heikkoja kannatuslukuja, joten hänet äänestettiin uudelleen puolueen johtoon.[23]
Syyskuussa 2013 parlamenttivaaleissa oppositiossa ollut liberaalien-kansallispuolueen koalitio kuitenkin voitti työväenpuolueen. Koalitio sai 88 paikkaa ja työväenpuolue 57 paikkaa 150-paikkaisessa Australian parlamentissa. Koalitio palasi valtaan kuuden vuoden tauon jälkeen ja pääministeriksi nousi liberaalipuolueen johtajaTony Abbot, joten Ruddin toinen pääministerikausi jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi. Kevin Rudd ilmoitti myös jättävänsä työväenpuolueen johtajuuden vaalitappion takia.[24]
Syyskuussa 2015Malcolm Turnbull tuli Australian uudeksi pääministeriksi sen jälkeen, kun hän oli liberaalipuolueen johtajaäänestyksessä voittanut pääministeri Tony Abbotin. Puolueen huonot lukemat mielipidemittauksissa olivat Abbotin syrjäyttämisen taustalla.[25]Heinäkuun 2016 parlamenttivaaleissa pääministeri Turnbullin koalitio sai vaalivoiton ja Turnbull jatkoi pääministerinä.[26]
Elokuussa 2018 puolestaan Turnbull syrjäytettiin liberaalipuolueen johdosta, joten puolueen uusi johtajaScott Morrison nousi Austaralian pääministeriksi Turnbullin tilalle.[27]
Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2019 hallitseva liberaalien-kansallispuolueen koalitio kiri yllätysvoittoon, vaikka mielipidemittaukset olivat luvanneet vaalivoittoa oppositiossa olleelle työväenpuolueelle. Vaalien jälkeen työväenpuolueen johtaja Bill Shorten ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävät ja pääministeri Scott Morrison ilmoitti johtamansa koalition jatkavan hallitusvallassa. Vaalien keskeiset kysymykset olivat olleet ilmastonmuutos ja verouudistus. Työväenpuolue oli vaatinut ilmastonmuutoksen takia tiukkoja vähennyksiä maan ilmastopäästöihin.[28] Vaalitulos oli hallitsevalle koalitiolle 77 paikkaa, työväenpuolueelle 66 paikkaa ja 6 paikkaa itsenäisille. Enemmistöön vaaditaan 76 paikkaa, joten pääministeri Scott Morrisonin oikeistolainen hallituskoalitio saattoi jatkaa hyvin pienellä parlamentaarisella enemmistöllä.[29]
Australian maastopalot ovat jotka alkoivat vuoden 2019 puolella ja jatkuivat vuoden 2020 keväälle olivat poikkeuksellisen rajuja ja aiheuttivat paljon tuhoja.[30][31]
Australiassa on kaksikamarinenliittoparlamentti.Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta.[34] Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa onsuhteellinen.[35]Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan kolmeksi vuodeksi 151 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä, jotka on jaettu väkiluvun mukaan.[36][37]
Pääministeriksi valitaan vaalit voittaneen puolueen tai koalition johtaja.TyöväenpuolueenAnthony Albanesesta tuli pääministerivuoden 2022 parlamenttivaalien jälkeen. Hänen edeltäjänsäScott Morrison oli reiluun kymmeneen vuoteen ensimmäinen, joka johti hallitusta koko kolmivuotisen kauden. 2010-luvulla Australiassa tapahtui monia johtajavaihdoksia, kun johtajan valta ja pääministerin asema haastettiin puolueen sisältä. Sekä työväenpuolue ettäliberaalit ovat sen jälkeen tehneet uudistuksia vaikeuttaakseen johtajan haastamista.[36]
Australian keskeisimmät puolueet ovat Australian työväenpuolue, Australian liberaalipuolie jaAustralian kansallispuolue. Hallituksen muodostaa usimmiten joko Työväenpuolue tai Liberaalipuolueen ja Kansallispuolueen liitto. Työväenpuolue onsosiaalidemokraattinen. Se on kytkeynyt läheisestiammattiliittoihin ja saa tukea työväenluokalta. Liberaalipuolue ajaa usein yksityisyristen asiaa, ja Kansallispuolue saa tukea maanviljelijöiltä, karjatilallisilta ja ylipäänsä maaseudulta. Pääpuolueiden lisäksi muun muassaAustralian demokraatit jaAustralian vihreät ovat saaneet paikkoja parlamentista.[38]
Työväenpuolue sai vuoden 2022 vaaleissa 77 paikkaa edustajainhuoneesta ja sai ehdottoman enemmistön. Liberaalipuolueen ja Kansallispuolueen liitto menetti 19 paikkaa. Vihreille meni neljä paikkaa, kolme enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Kuusi paikkaa meni sitoutumattomien löyhälle liitolle, joita kutsutaan sinivihreiksi.[36]
Parlamenttivaalit on järjestetty2013,2016 ja2019. Liberaalien-kansallispuolueen koalitio on saanut vaalivoiton näistä kolmessa viimeisimmissä, ja työväenpuolue oli oppositiossa vuodesta 2013. Työväenpuolue puolestaan voitti vuosien 2007 ja 2010 vaalit. Vuosina 1996–2007 pääministerinä oli liberaalipuolueenJohn Howard. Tätä ennen työväenpuolueen valtakausi kesti vuodet 1983–1996, jolloin pääministeri oliBob Hawke vuosina 1983–1991 jaPaul Keating vuosina 1991–1996. Pääministeri vuosina 1975-1983 oli liberaalipuolueenMalcolm Fraser.[39]
Kiinan vaikutusvallan lisääntyminen on Australiassa huolta aiheuttanut asia. Australian talous on Kiinasta varsin riippuvainen, kolmannes viennistä menee Kiinaan ja maassa on suuri kiinalaisvähemmistö. Yhdysvallat on Australian perinteinen poliittinen liittolainen.[40]
Australian oikeusjärjestelmä perustuu englantilaiseentapaoikeuteen, ja monet lait vastaavatBritannian parlamentin asetuksia. Lainvalvonta on usein osavaltioilla, joissa on tuomioistuimia monella taholla.Australian korkea oikeus on liittovaltion ylin tuomioistuin. Se valvoo liittovaltion perustuslain tulkintaa ja parlamentin asettamia lakeja, mutta sille voidaan valittaa osavaltioiden korkeimpien oikeuksien tekemistä päätöksistä.[41]
Australian historian pahin massamurha tapahtui Tasmaniassa huhtikuussa 1996. TuolloinMartin Bryant ampui 35 ihmistä ja haavoitti 23:a. Bryantin tekojen jälkeen Australia sääti maailman tiukimmat aselait. Puoliautomaattiaseet kiellettiin kokonaan. 20 vuoden aikana viranomaisten haltuun tuli yli miljoona asetta, ja aseilla tehdyt veriteot vähenivät Australiassa 20 vuodessa 72 prosentilla.[42]
Kaikilla osavaltioilla on oma kaksikamarinen parlamenttinsa, lukuun ottamatta Pohjoisterritorion, Australian pääkaupunkiterritorion ja Queenslandin yksikamarisia parlamentteja. Parlamentin alahuone on nimeltään lakiasäätävä kokous,Legislative Assembly, tosin Etelä-Australiassa ja Tasmaniassa se tunnetaan nimelläHouse of Assembly. Parlamentin ylähuone puolestaan on lakiasäätävä neuvosto,Legislative Council.[44]
Osavaltioiden tehtävänä on järjestääpaikallishallinto. Osavaltiot ja Pohjoisterritorio jakautuvat kuntia vastaaviin paikallishallintoalueisiin,Local Government Areas, joilla on vain rajoitetusti valtaa.[45]
Vuonna 2011 konservatiivisenHeritage Foundationin julkaisemassa Economic freedom -raportissa Australia määriteltiin maailman kolmanneksi vapaimmaksi markkinatalousmaaksi hetiHongkongin jaSingaporen jälkeen. Raportin mukaan liberaalit rahoitusmarkkinat, minimaalinen työmarkkinoiden sääntely, korkea liiketoiminnan vapaus, vahva yksityisomaisuuden suoja ja kaupankäynnin esteiden redusoiminen ovat pääsyitä Australian korkeaan sijoitukseen.[52]
Vuonna 2021 Australian bruttokansantuote oli 49 800Yhdysvaltojen dollaria henkeä kohti, eli maailman 30:nneksi korkein. Palvelusektori tuotti siitä noin 71 prosenttia, teollisuus 25 prosenttia ja maatalous vajaat neljä prosenttia. Työttömyysaste oli 5,1 prosenttia.[3]
Australialla on maailman suurimmat tunnetuturaanivarannot, ja se on merkittävä uraanin tuottaja. Australian kolmeuraanikaivosta tuottavat yhteensä keskimäärin 9 600 tonniauraanioksidia vuodessa.[53]
Merkittäviä matkustajaliikenteen merisatamia ovat Brisbane, Cairns, Darwin, Fremantle, Geelong, Gladstone, Hobart, Melbourne, Newcastle, Port Adelaide, Port Kembla, Sydney. Näistä Melbourne ja Sydney ovat konttisatamia. Nesteytettyä kaasua viedään neljästä satamasta: Darwin, Karratha, Burrup ja Curtis Island. Suuria rahtisatamia ovatDampier, Dalrymple Bay (hiilisatama), Hay Point (hiilisatama),Port Hedland (rautamalmia), Port Walcott (rautamalmia).[2]
Australiassa toimii 25 lentoyhtiötä, joilla on yhteensä 583 rekisteröityä lentokonetta. Niiden käytössä on 2180 lentopaikkaa, kolmanneksi eniten maailmassa (Yhdysvaltojen ja Brasilian jälkeen).[3]
Sydneyssä pääkonttoriaan pitävä australialainenQantas-lentoyhtiö nimettiin saksalaisenAero International -aikakauslehden listalla maailman turvallisimmaksi lentoyhtiöksi.[56][57]
Suurin osa australialaisista onkolonialismin aikana Australiaan tulleiden eurooppalaisten jälkeläisiä, jotka muodostavat noin 90 prosenttia väestöstä. Suurin osa eurooppalaisista tuli Britteinsaarilta. Vuoden 2006 väestönlaskennassa suurin osa ilmoitti olevansa taustaltaan ”australialaisia”, heitä oli 37,13 prosenttia väestöstä. Muita ryhmiä olivatenglantilaiset (31,65 %),irlantilaiset (9,08 %),skotit (7,56 %),italialaiset (4,29 %),saksalaiset (4,02 %),kiinalaiset (3,37 %) jakreikkalaiset (1,87 %).[61]
Vuonna 2007alkuperäisasukkaita oli noin 460 000.Torresinsalmen saarten asukkaat eivät ole Australian alkuperäisasukkaita, vaan he ovat etnisestimelanesialaisia.[62] Nykyisin monet alkuperäisistä asukkaista asuvatreservaateissa Länsi-Australian, Pohjoisterritorion ja Queenslandin syrjäisimmillä seuduilla. Osa heistä on muuttanut kaupunkeihin. Alkuperäisasukkaita syrjivät kohdat poistettiin maan perustuslaista toukokuun 1967 kansanäänestyksen jälkeen, kun yli 90 prosenttia australialaisista kannatti muutosta.[63] Vuonna 2008 Australian hallitus pääministeriKevin Ruddin johdolla esitti parlamentissa anteeksipyyntönsä alkuperäisasukkaille. Anteeksipyyntö televisioitiin koko maahan, sille hurrattiin, mutta alkuperäisasukkaiden edustajat sanoivat, että pahoittelun lisäksi heidän pitäisi saada korvauksia.[63]
Australialla ei olevaltionuskontoa, muttakristinusko on maan valtauskonto. Kristittyjen osuus väestöstä on jo pitkään ollut laskeva. Vuoden 2016 tilaston mukaan maan väestöstä 52,1 prosenttia on kristittyjä, joistakatolilaisia on 22,6 prosenttia jaanglikaaneja 13,3 prosenttia. Saman tilaston mukaan 30,1 prosenttia väestöstä on uskonnottomia ja heidän osuutensa kasvaa nopeimmin.Islam (2,6 %) on maan toiseksi suurin uskonto, ja sitä seuraavatbuddhalaisuus (2,4 %) jahindulaisuus (1,9 %). Yhteensä 8,2 prosenttia maan väestöstä kuuluu ei-kristillisiin uskontoihin. 9,6 prosenttia vastaajista kieltäytyi määrittelemästä uskonnollista vakaumustaan.[60] Viikoittain kirkossa kävi vuonna 2004 vain 7,5 prosenttia australialaisista,[64] eikä uskonnolla ole keskeistä asemaa suurelle osalle maan väestöä.[65]
Ikäjakauma alkaa Australiassa painottua vanhusväestöön. Vuonna 2018 joka seitsemäs australialainen oli yli 65-vuotias. Vuonna 2057 iäkkäitä on maan väestöstä ennusteiden mukaan 22 prosenttia.[66]
Aluksi Australian kulttuuri oli leimallisesti brittiläistä kulttuuria, joka hitaasti sopeutui uudenlaiseen ilmastoon. 1960-luvulta alkaen kulttuuri on saanut enemmän vaikutteita sekä aasialaisten ja keskieurooppalaisten maahanmuuttajien että aluksi syrjittyjen alkuperäisasukkaiden kulttuureista.[67]
Ennen eurooppalaisten tuloa alkuperäisasukkaat söivät paikallisia kasveja ja eläimiä monipuolisesti. Ensimmäiset eurooppalaiset söivät pääasiassa perunoita ja lihaa, aluksi riistaa, myöhemmin nautaa ja lammasta. Kalan ja äyriäisten syöminen on kasvanut 1930-luvulta, ja vihannesten kulutus 1950-luvulta alkaen. Nykyisin australialaiset huippukokit tunnetaan fuusiokeittiöstä eli eri maiden perinteiden yhdistämisestä. Tavalliset ihmiset kuluttavat pikaruokaa enemmän kuin missään muualla maailmassa.[73]
Australia onosallistunut olympialaisiin vuodesta1896 alkaen. Ensimmäisen kerran sillä oli edustaja talviolympialaisissa vuonna1936. Australia on isännöinyt olympialaisia kahdesti: vuonna 1956Melbournessa ja vuonna 2000Sydneyssä. Vuoden 2032 olympialaiset on tarkoitus järjestääBrisbanessa.
Maa on menestynyt parhaiten perinteisissä brittiläisissä joukkuelajeissa:kriketissä,rugbyssa,maahockeyssa javerkkopallossa. Yksilölajeista uimarit, pyöräilijät, yleisurheilijat, soutajat ja purjehtijat ovat saaneet useita olympiamitaleita; eniten kultamitaleita (viisi) on saanut uimariIan Thorpe.[74]
↑Australia (Internet Archive) Index of Economic Freedom 2011. Heritage Foundation & The Wall Street Journal. Arkistoitu 2.2.2011. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
Lindqvist, Sven: Terra nullius: Matkalla ei-kenenkään-maassa. ((Terra nullius: En resa genom ingens land, 2006.) Suomentanut Heikki Salojärvi) Vantaa: Pequod, 2006. ISBN 952-99259-3-X
.svg)
.svg)
.jpg)
.svg)
