Arkkitehtuurissa atrium on alun perin viitannut roomalaisen talon ja myöhemmin kristillisenbasilikan avoimeen keskipihaan.[2] Atriumeja on hyödynnetty monipuolisesti aikojen kuluessa niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta lähtien. Alun perin atriumit toimivat kotien vastaanottoalueina, ja niissä oli tulisija, jonka savu poistui katon keskellä olevan aukon kautta. Myöhemmin tulisijan paikalle saattoi tulla suihkulähde tai altaat sadeveden keräämistä varten.[1]
Atriat olivat yleinen piirreantiikin Rooman asunnoissa, ja ne tarjosivat valoa ja ilmanvaihtoa sisätiloihin[3], ja jonka vuoksi tulisijakin sijaitsi alun perin atriumissa.Domus-rakennustyylin kehittyessä monimutkaisemmaksi ja tilavammaksi, keittiö ja tulisija siirrettiin muualle, ja atriumista tuli virallinen vastaanottohuone sekä perhe-elämän keskus. Rooman tasavallan myöhäisillä vuosisadoilla suurempiin taloihin lisättiin yksi tai useampi pylväspiha, ja atriumista poistettiin viimeisetkin perhe-elämän jäänteet. Rooman valtakunnan aikana atriumista tuli käytännössä talon omistajan toimistotila. Perinteisesti atriumissa oli alttari perheen jumalille. Atrium saattoi olla suunniteltu joko pylväillä tai ilman, ja siellä oli yleisesti marmoriallas (impluviumiksi) sijaiten huoneen keskellä katossa olevan aukon (compluviumin) alla.[2] Atrium oli koristeltu yleensä ylellisesti. Siihen asetettiin usein pieni pyhäkkö esi-isien hengille (lararium), talon arvokkaiden esineiden säilytykseen tarkoitettu arkku (arca) ja joskus myös talon isännän patsas.[3]
1800-luvunteollisen vallankumouksen myötä raudan ja lasin valmistustekniikat kehittyivät. Tämä kehitys mahdollisti lasikaton käytön pihan yllä, mikä suojasi osalta sääolosuhteilta ja synnytti modernin atriumin konseptin.[3]
Nykyään atriumeissa näkee usein kattoikkunoita, jotka palvelevat edelleen perusfunktiotaan, eli ne tuovat luonnonvaloa rakennuksen sisätiloihin. Atriumit tarjoavat luonnollisen ja miellyttävän siirtymän ulkotiloista sisätiloihin.[1]
Alun perin latinankielistä termiäatrium[4] käytettiin yleisessä merkityksessä sekä käyttöön vihityistä että vihkimättömistä rakennuksista, kutenAtrium Vestae, jossaVestan neitsyet asuivat, jaAtrium Libertatis, Rooman sensorin asuinpaikka. Roomassa sanaatrium tarkoitti myös mitä tahansa temppelin edustalle sijoitettua, pylväskäytävien ympäröimää avointa pihaa. Myös varhaiskristityt ottivat atriumin käsitteen käyttöönsä. Kristillisen basilikan eteen rakennettiin usein avoin pylväiden tai arkadien ympäröimä piha eli atrium. RoomanSan Clementen ja Milanon San Ambrogion kirkoissa sekä Istriassa (Kroatiassa) sijaitsevan Parenzon (Poreč) Basilica Eufrasianassa on yhä rakennusten alkuvaiheista asti säilynyt atrium.[2]
