Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Atlantin valtameren rajatIHO:n merialuejaon mukaan.
Coriolis-ilmiön vuoksi pääasiassa tuulten kuljettamatpintamerivirrat kiertävät Pohjois-Atlantilla myötäpäivään ja Etelä-Atlantilla vastapäivään.
Pohjois-Atlantilla lämminGolfvirta kulkeePohjois-Amerikan itärannikolta koilliseen lämmittäen Luoteis-Eurooppaa. Pohjois-Atlantin sekoittumisvyöhykkeeltä kääntyy kylmäKanarianvirta etelään Pohjois-Afrikan länsipuolelle. Pohjois-Atlantin päiväntasaajanvirta kulkee Afrikasta kohti länttä. Näiden merivirtojen väliin jääSargassomeri. Jäämereltä etelään virtaavat kylmät Grönlannin- ja Labradorinvirrat, jotka voivat kuljettaa jäävuoria niinkin etelään kuinBermudalle taiMadeiralle. Pohjois-Atlantin eteläosissa kehittyyhurrikaaneja yleensä heinäkuusta marraskuuhun, jotka kulkevat länteen päinKaribianmerelle tai Pohjois-Amerikan itärannikolle. Pohjois-Atlantilla on usein myrskyjä talvisaikaan.
Etelä-Atlantilla lämminBrasilianvirta kulkee päiväntasaajalta etelään Etelä-Amerikan itäpuolella. Lähellä Etelämannerta kulkeva kylmäLänsituulten virta kääntyy pohjoiseen Etelä-Afrikan länsirannikolle.
Valtamertentermohaliinikierrossa Golfvirran Pohjois-Atlantille kuljettama suolapitoinen vesi vajoaa alas syvänmeren vedeksi ja virtaa hitaasti etelään läpi Atlantin Intian valtamerelle ja Tyynellemerelle.
Avomeren pintaveden suolapitoisuus on 33–37 promillea; pitoisuus vaihtelee leveysasteen ja vuodenajan mukaan. Yleensä vesi on vähäsuolaisinta korkeilla leveysasteilla ja rannikoilla jokien lähettyvillä. Suolaisinta vesi on noin 25. pohjoisella leveysasteella. Pintavesien lämpötila vaihtelee alhaisimmillaan napa-alueitten −2 °C:sta korkeimmillaan +29 °C:seen hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Suurin vuodenaikainen lämpötilanvaihtelu on keskileveysasteilla, jossa ero saattaa olla 8–9 °C. Vuoden 2023 heinäkuussa mitattiin Pohjois-Atlantin keskimääräiseksi lämpötilaksi 24,9 astetta, joka on kaikkien aikojen ennätys.[4]
Atlantinmerenpohjan topografian tärkein piirre onAtlantin keskiselänne. Se muodostaa suuren merenalaisen vuorijonon, joka ulottuu pohjoisesta Islannista etelään noin 58. eteläiselle leveysasteelle. Vuorijonon suurin leveys on noin 1 600 km. Meren syvyys vuorijonon kohdalla on useimmiten vähemmän kuin 2 700 metriä ja useat vuorenhuiput nousevat pinnan yläpuolelle saariksi.
Keskiselänne jakaa Atlantin kahteen suureen altaaseen, joiden keskisyvyys on 3 700 – 5 500 metriä. Poikittaiset harjanteet mantereen ja keskiselänteen välillä jakavat meren useisiin pienempiin altaisiin. Syvän meren pohja on melko tasainen, vaikka sielläkin esiintyy lukuisia merenalaisia vuoria, syvänteitä ja hautavajoamia.
Pohjois-Atlantin merenpohjan ikäkartta. Tummansinisellä 150–180 miljoonaa vuotta vanha merenpohja, punaisella alle 10 miljoonaa vuotta vanha merenpohja.
Nykyisten geologisten teorioiden mukaan Atlantti syntyimannerliikunnoissa, jotka on pystytty mittaamaan tarkoilla lasermittauksilla. Tapahtuma on hyvin hidas. Nykyisin Etelä-Atlantti levenee noin 1,5–2,25 ja Pohjois-Atlantti 0,95–1,4 senttimetriä vuodessa. Mannerliikunnot on Atlantin kohdalla pystytty todentamaan eri tavoin magnetoituneista pohjan kivistä.Maan magneettikentän tiedetään satojentuhansien vuosien välein heikkenevän ja vaihtavan napaisuuttaan.
Atlantti alkoi muodostuaPangea-jättiläismantereen hajotessatriaskaudella eteläisen Atlantin muodostuessa ensin.
Tutkimusten mukaanliitukaudella noin 80 miljoonaa vuotta sitten Atlantti oli suunnilleen puolet nykyistä kapeampi ja aivan pohjoisin Atlantti oli matalaa merta. Liitukauden keski- ja loppuvaiheessa Etelä- ja Keski-Atlantti laajenivat ja syvenivät voimakkaasti.[5]. Neogeenin loppuvaiheessa lähestyttäessä nykyaikaa Atlantin laajeneminen hidastui ja mantereet asettuivat miltei paikoilleen[5].
Atlantin historian katsotaan alkavan 1492, jolloinKristoffer Kolumbus löysi Amerikan ja aloitti valtameren itä- ja länsirannikon välisen vuorovaikutuksen. Atlantin historian alkuaikoina valtameri toimi näyttämönälöytöretkille jaAmerikan kolonisaatiolle.
Eurooppalaiset siirtomaavallat kävivät Atlantilla niin sanottuakolmiokauppaa, jossa jalosteet,orjat ja raaka-aineet kiersivät. Vallat kävivät myös valtameren rannikolla sotia siirtomaista.Valistusaatteen seurauksena valtameren molemmilla puolilla syttyiAtlantin vallankumouksia, jotka olivat lyhyen ajan sisällä joukko kapinoita ja itsenäisyyssotia eurooppalaisten ylivaltaa vastaan. Vallankumousten aikana suurin osa Atlantin länsirannikosta itsenäistyi.
_az.svg)
