Ateismi elijumalattomuus tarkoittaa uskon puuttumistajumalien olemassaoloon.[1][2][3][4] Kapeammassa merkityksessä ateismi viittaapositiiviseen ateismiin eli käsitykseen, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Negatiivinen ateismi taas väittää ainoastaan, ettei jumaliin tule uskoa, koska todisteet jumalien olemassaolosta ovat niin heikkoja. Ateismin vastakohta on jumalausko eliteismi.[5]
Ateistien mukaan jumalien olemassaolosta ei ole näyttöä, joten niihin ei voi uskoa. Positiivinen ateismi ei tarkoita varmaatietoa vaan ateistien mukaan vahvempia perusteluja kuin teismi, sillä mikäänkokemustieto ei ole täysin varmaa.[6] FilosofiIlkka Niiniluodon mukaan ateistit ajattelevat, ettäuskontojen käsitykset ovat ristiriidassatieteen tulosten jatieteellisen menetelmän kanssa.[7]
Ateistejaon eniten kehittyneissä maissa. Ateistien määräksi on arvioitu ainakin 500 miljoonaa eli yli seitsemän prosenttia maailman väestöstä.[9][10] Suomalaisista itsensä määritteliuskonnottomaksi vuoden 2019 kyselyssä 24 prosenttia vastaajista.[11] Tutkimusten mukaan ateistienarvokäsitys ei suuresti poikkea muusta väestöstä, mutta monet ateistit kannattavathumanistisia arvoja.[9]selvennä
Uskontotieteen tutkija Mikko Sillfors kirjoittaa, että tutkimusten mukaan esimerkiksi taipumus analyyttiseen ajatteluun sekä auktoriteettiuskon vähyys ennustavat todennäköisyyttä, että ihminen on ateisti. Tätenateismin historia on luultavasti yhtä vanha kuin uskonnon.[12]
Ateismi voidaan määritellä kahdella tavalla. Ensiksiväitelauseena, joka koskee sitä, kuuluukotodellisuuteenyksi tai useampiajumalia vai ei.Ontologisena eli olemassaoloa koskevana käsityksenä ateismi on väitelause ”jumalia ei ole olemassa”. Ateismi ja sen vastakohtateismi ovat tällöin ainoat mahdolliset kannat: jumalia on olemassa tai jumalia ei ole olemassa.[13][4] Toisessa määritelmässä ateismi on jonkun yksilön tai ryhmäntiedollinen käsitys.[13] Ateismi on siten ontologinen käsite ja ateisti tietoteoreettinen käsite.[14] Ateistit voidaan jakaa negatiivisiin ateisteihin, joilta puuttuu usko jumalien olemassaoloon, ja positiivisiin ateisteihin, joiden mukaan on positiivista eli vahvaa näyttöä siitä, että jumalat eivät kuulu kaikkeuden ”kalustoluetteloon”.[15][16]
FilosofiMichael Scriven on muotoillut taulukossa olevan ateistin tietoteoreettiseen määritelmän, jossa käsitys tiedostajumalien olemassaolosta määritellään asteikkona.[17]. FilosofiMichael Martin on muotoillut taulukossa esitetyn jaottelun, jossa määritellään positiivinen ja negatiivinen ateismi.[18][19][14][20]
Käsitys jumalian olemassaolosta
Nimitys
1. Suoraan toteennäytetty
Vanhakantainen teisti
2. Vahvoja näyttöjä puolesta
Nykyaikainen teisti
3. Vahvaa näyttöä puolesta, silti myös näyttöä vastaan
8. Vahvaa näyttöä vastaan, ei mitään näyttöä puolesta
Positiivinen ateisti
Negatiivisten ateistien mukaan jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita. Positiivisten ateistien mukaan jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena.[21][22] Tätä kantaa on kutsuttu myös tieteelliseksi ateismiksi.[23]
FilosofiJulian Baggini on kuvaillut ateismia seuraavasti. Tavallisesti henkilöistä, jotka eivät usko jonkin mielikuvitusolennon olemassaoloon, ei käytetä mitään eritystä nimitystä. Oletetaan, että niiden ihmisten määrä, jotka uskovat tiettyyn taruolentoon, alkaa kasvaa. Pian heitä aletaan kutsua erityisellä nimellä, kuten teisteiksi eli jumaliin uskoviksi. Kun teistejä alkaa olla paljon, heitä aletaan pitää normaaleina, vaikka jumalien olemassaolosta ei ole mitään näyttöä. Niitä, jotka eivät ole teistejä, aletaan kutsua ei-teisteiksi eli ateisteiksi. Tavallisella ihmisellä on erilaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän lisäksi todellisuuteen kuuluu jumalia. Jos teistejä ei olisi, olisi kuitenkin ateisteja, mutta heitä ei kutsuttaisi ateisteiksi. Ateistien käsitys olisi sama vaikka teistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.[24][25]
Useiden ateistien mukaan nimitystä ’ateisti’ ei tarvita välttämättä lainkaan. Esimerkiksi nimityksiä ’ei-astrologi’ tai ’horoskoopiton’ ei käytetä niistä, jotka kannattavat tieteellistä näkemystä.[26][27] Ateistien mukaan ihminen syntyy ilman jumalauskoa eli ateistina. Tätentodistuksen taakka on ateistien mukaan uskonnollisen uskon puolustajalla, eiyksinkertaisemman selityksen edustajalla.[28] Ateistien mukaan on järjetöntä vaatia, että jokin tulisi lopullisesti todistaa olemattomaksi, sillä se ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se.[29]
Michael Martin arvioi teoksessaanAtheism: A Philosophical Justification (1990) perinteisiä perusteluja jumalien olemassaololle, jotka Martinin mukaan ovat kestämättömiä. Martin katsoo osoittaneensa, että negatiivinen ateismi on tosi eli jumalauskolle ei ole perusteita. Martinin mukaan edes positiivinen ateismi ei vaadi täydellistä tietoa. Käsityksen puolustajien mukaan ateismissa esitetään vain, että perustelut sille, ettei jumalia ole olemassa, ovat vahvemmat kuin perustelut sille, että jumalia on olemassa. Tietoteoreettisesti positiivinen ateismi on kanta, että todisteet jumalien olemassaoloa vastaan ovat riittävät sille, että on oikeutettua olla uskomatta jumaliin.[6]
Käsitteen ”agnostisismi” keksiThomas Henry Huxley 1860-luvulla.[30] Agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa uskoa jumalien olemassaoloon, vaikkei väitä sitätiedoksi.[31] Ateismin kannattajat ovat arvostelleet agnostikkoja siitä, että agnostismin mukaanei voitaisi todeta mitään tavallista väitelausetta, koska mikäänkokemustieto ei ole täysin varma. Ateististen arvostelijoiden mukaan agnostikot eivät välttämättä tunne ateismin määritelmää ja perusteluita. Agnostikko-sanaa saatetaan myös käyttää peitekäsitteenä yhteisössä, jossa ateisteihin suhtaudutaan kielteisesti.[22][24][6] Ateisteja ovat ne, jotka jäävät teistien joukon ulkopuolelle. Ihmisellä on usko jumalien olemassaoloon tai ei ole. Teismin ja ateismin lisäksi ei ole kolmatta vaihtoehtoa. Arvostelun mukaan agnostikot ovat siis ateisteja, mikäli heiltä puuttuu usko jumalien olemassaoloon.[28]
Menetelmälliseksi eli metodologiseksi ateismiksi on kutsuttutieteellisessätutkimuksessa vallitsevaa periaatetta, jonka mukaan tapahtumia tutkittaessa ja selitettäessä ei tule ottaa lukuun mitäänluontoon ja historiaan kuulumattomia ulkopuolisia,yliluonnollisia vaikuttajia.[32]
Ateismi on vastapari yliluonnolliselle teismille muttei henkisyydelle. Erään tutkimuksen mukaan 71 prosenttia ateisteista on kokenut kunnioittavaa ihmetystä tai olleensa osa itseä suurempaa kokonaisuutta. Kokemuksia olivat aiheuttaneet muun muassa luonto, tiede, taide ja ihmisten välinen yhteistyö. Henkisyydestä jahyvästä elämästä ovat kirjoittaneet useat ateistiset ajattelijat, esimerkiksiAndré Comte-Sponville ja Sam Harris.Mietiskelyn kaltaiset menetelmät ovat yhteisiä monille uskonnottomille ja uskoville. Harjoittajiensa mukaan ihminen voi niiden avulla kokea todellisuuden ykseyttä nykyhetkessä ja kyetä lisäämäänrakkautta ja sopusointua. Näin yksilö voi vähentää kärsimystä tuottavaa itsekkyyttä ja kasvattaa myötätuntoa jaauttamisenhalua, jotka tekevät hänet onnellisemmaksi ja samalla parantavat maailmaa.[33]
Jumalauskon esiintymistäihmiskunnassa on selitettykognitiivisen uskontotieteen piirissä oletuksella, että jumalauskoon vaikuttavat ihmisenevoluutiossa kehittyneet lajityypilliset tekijät. Sellaisia tekijöitä ovat muun muassa alttius etsiä luonnonilmiöiden takaatietoisia toimijoita, taipumus olettaamieliruumiista erilliseksi sekä alttius nähdä tarkoituksellisuutta jaihmisenkaltaisuutta ilmiöissä. Tutkimuksissa ateismin todennäköisyyttä yksilössä on havaittu lisäävän muun muassa taipumus tutkivaan ajatteluun ja auktoriteettiuskon vähyys. Täten ateisteja on voinut olla olemassa yhtä kauan kuin on ollut jumalauskoa.[12]
Antiikin KreikassaThales esitti ensimmäisenä, että havaitut ilmiöt voidaan selittää viittaamatta jumaliin taihenkiin.[37] Kreikan varhaisimpana tunnettuna ateistisena ajattelijana on mainittu ainakinDiagoras (400-luku eaa.).[38]Diogenes Laertios kirjoittiTheodoros Kyreneläisestä (noin 335–260 eaa.), liikanimeltään Theodoros Jumalaton, muun muassa: ”Theodoros hylkäsi kerta kaikkiaan jumalia koskevat uskomukset. Olen saanut käsiini hänen teoksensaJumalista, eikä se ole millään muotoa vähäpätöinen kirja.”[39]
Atomiopin kehittäjätLeukippos jaDemokritos esittivät aineellisen todellisuuskäsityksen, joka ei viitannut jumaliin tai yliluonnolliseen. Monissa ateismin historioissa ensimmäisten ateististen ajattelijoiden ja kirjailijoiden joukkoon luetaan myösEpikuros jaLucretius,[40] joiden mielestä jumalat olivat olemassa, mutta sanoivat, että ne eivät vaikuta maailman tapahtumiin tai ihmisten asioihin. Lucretius kirjoitti noin vuonna 50 eaa.epikurolaisesta maailmankuvasta kertovan runoelmanMaailmankaikkeudesta. Lucretius tunsi myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ymmärtäneet heidät synnyttäneenkaikkeuden toimintatapoja. Hän katsoi näiden tietämättömien ja kovaonnisten ihmisten tarvitsevan uskontoa selittämään alkuperänsä ja selittämään itselleen onnen ja onnettomuuden.[41][42]
»– – Luulivat onnessaan myös [jumalain] olevan vertoja vailla, niistä kun häirinnyt ketäkään ei kuoleman pelko, vielä kun nukkuissaan jumalain näki saattavan aikaan ponnistuksettaan monet kummastuttavat ihmeet.
Toisekseen, nuo huomasivat oloseikkojen taivaan järjestyksessään sekä vuoden vaihtuvan aikain, vaan ei tienneetkään, mikä kaikkeen siihen on syynä. Siis pakopaikkana vain oli tuo: jumaloille on kaikki suotu ja vaikuttaa pyhä näiden sallima kaiken – –
Toisekseen, kenen ei jumalain voi kammous mieltä jähmettää, kenen ei jäsenet alas raueten vaivu, kärvenneen maan kun tärisyttää ukkosen vaaja hirveä iskullaan, jyry halkoo valtavan taivaan?» (Viides kirja, 1179–1221, suomentanut Paavo Numminen.)
Lucretius mainitsee ihmisten nähneen unissaan jumalia ja sillä perusteella uskoneen jumaliin. Toiseksi hän mainitsee, että kun ihmiset eivät tunteneet ilmiöiden syitä, he selittivät tapahtumia jumalilla. Kolmanneksi hän mainitsee eräiden luonnon ilmiöiden synnyttämän pelon.[42]
Kristinuskon hallitsemankeskiajan jälkeen uskontoon kohdistunut arvostelu alkoiEuroopassa lisääntyä 1500- ja 1600-luvuilla.[5] Avoimen ateistiset ajattelijat ilmaantuivatvalistuksen aikana 1700-luvulla, kunsuvaitsevaisuus erilaisia näkemyksiä kohtaan oli lisääntynyt.[43] Ennen valistuksen aikaa ateismia pidettiin yleisesti tuomittavana.[44] Erityisestiranskalaisten valistusajattelijoiden yhteinen piirre oli kriittinen asenne uskontoa kohtaan. He asettivat perinnettä vastaanjärjen ja kokemuksen ja näkivät uskonnollisen ja poliittisen pakkovallan tukevan toisiaan.[45] Näihin ajattelijoihin kuuluivat esimerkiksiJulien Offray de La Mettrie sekäEncyclopédien päätoimittajaDenis Diderot.[43]Paroni d’Holbach’n teosSystéme de la Nature (1770) tarkasteli ihmistä osanaluontoa. D’Holbach katsoi, että jos ihmiset ymmärtävät itsensä oikein luonnon osana, he voivat oppia ettäonnellisuus saavutetaan elämällä rauhassa toisten kanssa.[45]
1800-luvulla filosofiLudwig Feuerbach arvosteli teoksissaan kristinuskon perusteita. Hänen ajattelunsa oli ateistista ja materialistista. Feuerbach katsoi, että jumalat ovat ihmisen pelkojensa ja toiveidensa käsittelyyn keksimiä luomuksia.[46][47]Marxilaisuuden perustajatKarl Marx jaFriedrich Engels omaksuivat Ludwig Feuerbachin uskontoajattelun pääkohdat. Lisäksi Marx ja Engels painottivat uskonnon yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusta. Perinteisenmarxilaisen kritiikin mukaan uskonto ylläpitää epäoikeudenmukaista yhteiskunnallista järjestelmää ja toisaalta se passiivistaa sorrettua väestönosaa.[48]
Vuoden 1937 väestönlaskennan tuloksien perusteella 57 prosenttia neuvostoliittolaisista kuitenkin edelleen luokitteli itsensäuskovaisiksi. Tuloksen johdostaJosif Stalin toimeenpani Jumalattomien liitossa käyntiin laajatpuhdistukset liian hitaan uskonnon hävittämisen vuoksi.Toisen maailmansodan aikana erityisestiortodoksinen kirkko otettiin mukaan Saksan vastaiseen sotaponnistukseen, ja uskontojen vaino laimeni. Taistelevien jumalattomien liiton toiminta lopetettiin 1943.[58] Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitossa tyydyttiin mielipidevaikuttamiseen muun muassajulisteiden avulla, joissa esitettiin uskonto ja kirkon tukeminensatiirisesti inhimillisenä heikkoutena.[59] Maailman ainoa virallisesti täysinateistinen valtio oli kommunistinenAlbania, jossa vuonna 1967 kiellettiin lainsäädännöllä kaikki uskonnonharjoittaminen.[60] Kommunististen valtioidenuskonnonvastaiset toimet lisäsivät ateismin vastaisuutta erityisesti Yhdysvalloissa, missä ateismi ja kommunismi liitettiin usein toisiinsa.[61]
Biologi ja tieteen kansantajuistajaRichard Dawkins on tunnettu ateistinen uskontokriitikko.
1900-luvulla ateismista tuli maailmanlaajuinen ilmiö ja se yleistyi erityisestilänsimaissa.[12] Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan 53 prosenttia Ison-Britannian asukkaista mielsi itsensä uskonnottomaksi. Alle 24-vuotiaista uskonnottomia oli lähes kolme neljäsosaa.Tšekissä alle 29-vuotiaista 91 prosenttia sanoi, ettei heillä ole kytkentää uskontoon.[62]Sosiologit ovat tutkineet syitä uskonnottomuuden yleistymiseen.Maallistuminen eli sekularisaatio on vähentänyt uskontojen näkyvyyttä ja tarttumapintaa ihmisiin. Hyvinvoivissa yhteiskunnissa uskontoihin tukeutuminen sosiaalisina ja elämänkatsomuksellisina turvaverkkoina on vähentynyt. Vauraissa yhteiskunnissa on levinnyt myös tieteellinen koulutus, joka antaa ilmiöille luonnollisia selityksiä.[12] Sen sijaanislamilaisessa maailmassa erityisesti uskonnon arvostelulla on vähän sijaa.[48]
Uskonnonvapauslain säätämisen jälkeen 1923 kaikkien uskontokuntienulkopuolelle jääminen oli Suomessa sallittua. Vasta uskonnonvapauslaki antoi ateisteille täydetkansalaisoikeudet.[7] Vaatimus täydellisestä valtion ja kirkon erottamisesta ei toteutunut.[68][69]
1920-luvulla Euroopassa kehittynytlooginen empirismi vastusti uskoa yliluonnolliseen.[70] FilosofiEino Kaila toi uudenaikaisenlogiikan jatieteenfilosofian tutkimuksen Suomeen ja saattoi suomalaisen filosofian loogisen empirismin yhteyteen.[71] Eino Kailan,Raimo Tuomelan jaIlkka Niiniluodon kaltaisten filosofien puheenvuorot uskonnosta ja tieteellisestä maailmannäkemyksestä ovat vaikuttaneet Suomessa melko näkyvästi.[72]
Suomessa uskonnottomien järjestöjen pyrkimyksenä on edistää tieteellistä ymmärrystä sekä tukea ateismia,ihmisoikeuksia, ajattelunvapautta jauskonnotonta etiikkaa. Järjestöjen mukaanyhdenvertaisuuden toteutumista Suomessa ehkäisee se, että historiallisista syistä uskonnollisia yhdyskuntia suositaan valtiollisesti ja koululaitoksessa. Vapaa-ajattelijat ovat luoneetEroakirkosta.fi-palvelun, jonka kautta kirkosta on eronnut satoja tuhansia suomalaisia. Tärkeä osa järjestöjen toimintaa onuskonnottoman tapakulttuurin kehittäminen. Muun muassa uskonnottomien järjestöjen perustama Pro-seremoniat-yritys tarjoaa puhujapalveluita uskonnottomiin eli siviilijuhliin, kutennimiäisiin, aikuistumiseen (Prometheus-leiri),häihin jahautajaisiin.[33] Vuoden 2019 väestöllisessä kyselyssä uskonnottomiksi itsensä määritteli 24 prosenttia vastaajista.[11]
Uskonnottomuus tarkoittaa uskontokuntaan kuulumattomuutta tai uskonnottomaksisamastumista. Ateismi on yleisintäPohjois-Amerikassa, Euroopassa,Australiassa jaUudessa-Seelannissa sekäJapanissa ja entisissä sosialistisissa maissa. Eräiden arvioiden mukaan maailman ateisteiksi itseään kutsuvien määrä olisi ollut 2010-luvulla noin 500 miljoonaa eli seitsemän prosenttia maailman väestöstä.[9][10][77] WIN/GIA:n vuonna 2012 teettämän kyselytutkimuksen mukaan maailman väestöstä 13 prosenttia on ateisteja.[78] Suomessa ateisteiksi itsensä nimesi vuoden 2016 kyselytutkimuksessa 16 prosenttia ihmisistä.[79] Ateismi korostuu nuorten sukupolvien kohdalla. Vuoden 2018 suomalaisessa kyselytutkimuksessa 28 prosenttia nuorista vastaajista sanoi, ettei usko minkään jumalan tai hengen olemassaoloon. Kyllä tai ei -vastauksissa jumalausko puuttui 60 prosentilla nuorista. Ateisteihin suhtautui kielteisesti 8 prosenttia.[80]
Ilkka Niiniluoto on sanonut, että ateismilla on aina ollut muita katsomuksia vähemmän ”mainosaikaa” yhteiskunnassa. 2000-luvulla ateismi on kuitenkin länsimaissa yleistynyt ja saanut yhä enemmän näkyvyyttä julkisuudessa. Tietyissä maissa, kuten, Australiassa, on mitattu olevan enemmän uskonnottomia kuin uskonnollisia ihmisiä.[79] Uskonnottomuuden leviämistä on edistänyt sukupolvien välinen siirtymä:uskonnottoman kasvatuksen saavista lapsista lähes kaikista tulee uskonnottomia.[81] Professori Heikki Ervastin mukaan isojen tilastoaineistojen pohjalta näyttää siltä, että uskonnollisuus on esimerkiksi Suomessa katoamassa, joskin hyvin hitaasti.Uususkonnollisuudesta ei ole tulossa valtasuuntausta. ”Luulen, että se uskonnon tarina ei ole niin kiinnostava enää”, Ervasti kommentoi vuonna 2022.[82]
2010-luvulla on tehty tutkimuksia ateistienarvoista eri maissa. Niiden mukaan ateistit eivät suuresti poikkea arvoiltaan muusta väestöstä. Ateistit arvostavat muun muassavapautta,tasa-arvoa, hyväntahtoisuutta,myötätuntoa japerhettä. Useat vastaajat ovat korostaneet tieteellisen ajattelun ja inhimillisten arvojen merkitystä elämänkatsomukselleen. Osa ihmisistä kokee näiden liittyvän kulttuurisesti ateismiin. Useissa vastauksissa on mainittu elämän rajallisuuden ja nykyhetken arvostaminen. Koska ihmisellä on vain yksi elämä, siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä esimerkiksi ”toimimalla toisten hyväksi sekä suojelemalla luonnonympäristöä tuleville sukupolville.”[9][83]
Monet uskonnottomat ajattelijat ovat esittäneet, että tiede ei jätä tilaa uskonnoille muuna kuin ”historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeänätodellisuuspaon muotona”.[84] Ateististen arvostelijoiden mukaan uskonto on säilynyt yhteiskunnassa jäänteenä ajoilta, jolloin ihmisten tieto todellisuudesta oli rajoittuneempaa.[85] Esimerkiksi filosofiKai Nielsenin mukaan on suorastaan uskomatonta, että eräät oppineet ajattelijat saattavat kannattaa jumalauskoa. Nielsenin mielestä luontoon perustuvaan todellisuuskäsitykseen luontevasti liittyvä ateismi on nykyajan järkevän ihmisen valinta ja osa yleissivistystä.[86] Kukaan järkevä ihminen ei yksinkertaisesti voi enää suhtautua jumalauskoon tosissaan. Nielsenin mukaan ateismia ei kuitenkaan pitäisi omaksua pelkkänä itsestäänselvyytenä, vaan sen puolesta tulisi käydäkamppailuun älyllisesti vahingollisia uskonnollisia harhoja vastaan.[72]
Filosofi Ilkka Niiniluodon mielestä uskontojen pyhiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on ristiriidassa tieteen menetelmän kanssa.[7][87] Tiede pyrkii kertomaan millainen todellisuus on, etsimääntotuutta, hankkimaantietoa todellisuudesta. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan avoimesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on tieteen puolestapuhujien mielestä tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä. EsimerkiksiCharles S. Peirce korosti itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta esimerkiksiarvovallan ja kokemuksesta riippumattoman käsitysten muodostamisen menetelmiin nähden.[88]
Ilkka Niiniluodon mukaan käsitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkilökohtaisiinuskonnollisiin kokemuksiin. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tieteellisten ja uskonnollisten väitteiden ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla. Auktoriteetteihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää todistusvoimaisina, sillä ne rikkovatkriittisyyden japuolueettomuuden menetelmällisiä vaatimuksia. Niiniluodon mukaan mikään arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin auktoriteetteihin sisältää lisäksikehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisestikoeteltavissa, joten ne eivät kelpaa todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Nämä elämykset voidaan kyllä asettaapsykologian tutkimuskohteeksi ja niiden syntytavalle voidaan pyrkiä antamaan tieteellinen selitys.[89]
UskontotieteilijäIlkka Pyysiäisen mukaan uskonto on osa arkiajattelua, joka on ristiriidassa tieteen kanssa. Pyysiäisen mukaan ihmislaji on kehittynyt ympäristössä, joka ei ole suosinut juuri tieteellisen ajattelun kehitystä. Monien ihmisten on edelleen helpompi uskoa esimerkiksiihmeisiin kuin suhtautua kriittisesti omiin käsityksiinsä. Siksi uskonnottomat ovat monissa maissa vähemmistö. Nykyisin ihmisen ympäristö on kuitenkin erilainen. Kun tieteellinen tieto leviää hyvin laajalle ihmisten keskuuteen, siitä tuleenormi: tietämättömien alkaa olla vaikeaa saada muiden luottamusta ja menestyä yhteisössä.[92][93]
Uskonnonfilosofian professoriSami Pihlströmin arvion mukaan yritykset tehdä jumalauskosta tieteellisesti hyväksyttävä, todellisuutta selittävä teoria eivät ole otettavissa vakavasti. Hänen mielestään mitä ilmeisimmin maailmankaikkeuden olemassaoloa tai mitään todellisuudessa tapahtuvaa ei voida selittää ”missään edes etäisesti tieteellistä selittämisen käsitettä muistuttavassa mielessä” viittaamalla jumalalliseen luomistekoon.[94] Nykyaikana useiden filosofien kanta on, että ateismilla ei ole enää järkeviä kilpailijoita.[72] Pihlströmin mielestä tiede voi periaatteessa vastata kaikkiin kysymyksiin olettamatta mitään ei-luonnollista ainesta selitystensä taakse.[72]
Ateismin vastustajat ovat argumentoineet, että jumalien olemassaolo on tarpeellinen selitysperuste kaikkeudelle. Yleinen muotoilu tästä onkosmologinen argumentti.[95] Ateismia on vastustettu myös sillä perusteella, että jumalan tai jumalien olemassaolo on välttämätöntä objektiivisten moraalisääntöjen olemassaolon kannalta.[96] On myös esitetty, että uskontoihin liittyyhenkisyyttä, joka on vastakkaista ateismille.[33]
Kosmologinen argumentti perustuu alun perinAristoteleen esittämään todistukseen liikkumattoman liikuttajan olemassaolosta. Argumentista on myöhemmin esitetty lukuisia eri muotoiluja. Kosmologinen argumentti tunnetuimmassa muodossaan voidaan esittää siten, että kunkin kappaleen liikkeen aiheuttaa aina toisen kappaleen liike. Näin ollen on oltava "ensimmäinen liikuttaja", joka on saanut aikaan muiden kappaleiden liikkeen, mutta jota itseään ei ole liikutettu. Teistit taas kutsuvat tätä ensimmäistä liikuttajaa Jumalaksi. Kosmologinen argumentti ei tarkalleen ottaen tarkoita vain liikkeeseen liittyvien tapahtumaketjujen kautta tapahtuvaa jumaltodistusta, vaan samaa muotoa noudettavalla argumentilla voidaan pyrkiä todistamaan Jumalan olemassaolo myös erilaisten syiden tai vuorovaikutusten ketjujen kautta. Ateistit saattavat puolustautua kosmologista argumenttia vastaan esimerkiksi sillä, että argumentti todistaa parhaimmillaankin vain jonkinlaisen alkusyyn olemassaolon. Eri uskontojen jumalien liittäminen alkusyyhyn ei kuitenkaan ole pelkän kosmologisen argumentin tuella mahdollista.[95]
Toisaalta ateismia voidaan kritisoida sillä perusteella, että se ei tarjoa perustaa objektiivisten moraaliväitteiden olemassaololle. Väitteen mukaan ihmisiä koskevat objektiiviset moraalilauseet voivat olla tosia vain, mikäli ne saavat oikeutuksensa jostain muualta kuin ihmisiltä itseltään. Tätä objektiivisen moraalin perustaa puolestaan kutsutaan teistien mukaan Jumalaksi.[97]
Ateistit ovat puolustautuneet tätä argumenttia vastaan sillä, että eräiden moraalifilosofien mielestä niin uskonnottomista kuin uskovaisista osa toimii moraalisesti hyvin ja osa huonosti.[98] Tämä vasta-argumentti ei kuitenkaan tarkalleen ottaen vastaa alkuperäiseen argumenttiin, joka koskee moraalisääntöjen ontologista luonnetta, ja jonka mukaan tekojen hyvyyttä ja moitittavuutta voitaisiin arvioida vain, jos on olemassa jumalan kautta oikeutettu objektiivinen moraalilaki.[97]
Sen sijaan käytännöllisempi väite, jonka mukaan uskonnolliset ihmiset noudattaisivat moraalisääntöjä paremmin kuin ateistit, on helpompi kumota. Uskonnon kannattaja voi toimia moraalittomasti, mutta syy ei ole välttämättä uskonnossa. Ateisti voi tuottaa vahinkoa, mutta yleistävä syittäminen ateismilla olisi mahdollisestipäättelyvirhe, ellei tekoa ole perusteltu juuri ateismilla. Tutkimusten mukaan ateistit eivät merkittävästi eroauskonnollisista ihmisistä moraaliltaan, onnellisuudeltaan, yhteisöllisyydeltään taielämän merkityksellisyyden kokemiseltaan. Ateistien moraalipäätöksissä heijastuu uskonnollisia ihmisiä enemmän henkilökohtaisen etiikan ja järjen osuus.[33]
Baggini, Julian: Ateismi. Lyhyt johdanto. ((Atheism. A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama) Helsinki: Vapaa ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0
Bullivant, Stephen & Ruse, Michael (toim.): The Oxford Handbook of Atheism. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-964465-0(englanniksi)
Martin, Michael (toim.): Ateismi. ((The Cambridge Companion to Atheism, 2007.) Suomentaneet Tapani Hietaniemi ja Jussi K. Niemelä) Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-311-1
Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. TeoksessaHelenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8
Sillfors, Mikko: Ateismi ja uskonnottomuus. TeoksessaPesonen, Heikki & Sakaanaho, Tuula (toim.): Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia. Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-063-9
↑”ateismi – – jumalauskon puuttuminen, käsitys, jonka mukaan Jumalaa t. jumalia ei ole olemassa[.] Yleensä tätä nimitystä käytetään vain ajattelusta, johon sisältyy jonkinlaisen kannan ottaminen kysymykseen jumaluuden olemassaolosta, vastakohtana agnostismille ja täydelliselle välinpitämättömyydelle uskonnollisista asioista. – – Selvintä olisi käyttää sanaa kaikista käsityksistä, joihin sisältyy se, että jumalolentoja ei ole olemassa.”Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja: ateismijkorpela.fi. Viitattu 16.4.2007.
↑ateismi.Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
↑Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri. Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5
↑Scriven, Michael: Primary Philosophy. New York: McGraw-Hill, 1966. (englanniksi). Painettu uudelleen teoksessaAngeles, Peter (toim.): Critiques of God. Making the Case Against Belief in God. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-078-2(englanniksi)
↑Harris, Sam: Letter to a Christian Nation, s. 51. New York: Knopf, 2006. ISBN 0-307-26577-3(englanniksi) Suomeksi:Kirje kristitylle kansalle. ((Letter to a Christian Nation, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra Cognita, 2010. ISBN 978-952-5697-60-5
↑abHartikainen, Erkki: Ateismi ja aatteet. Vapaa ajattelija, 2/2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2008.
↑Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä. Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 111–112. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9
↑Christianity and Agnosticism: A Controversy. TeoksessaHuxley, Thomas Henry: Collected Essays vol 5. Science and Christian Tradition, s. 237–239. London: Macmillan, 1889. (englanniksi)
↑Solmsen, Friedrich: Plato’s Theology, s. 25. Ithaca, New York: Cornell University Press, 1942. (englanniksi)
↑Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit. ((Bioi kai gnōmai tōn en filosofia eudokimēsantōn, 200-luku.) Suomentanut Marke Ahonen) Helsinki: Summa, 2002. ISBN 952-5418-07-3
↑”Most histories of atheism choose the Greek and Roman philosophers Epicurus, Democritus, and Lucretius as the first atheist writers.”First Atheist writers 2.10.2002, päivitetty 22.10.2009. BBC. Viitattu 19.4.2007. (englanniksi)
↑Lucretius, Carus Titus: Maailmankaikkeudesta. ((De rerum natura, noin 50 eaa.) Suomentanut sekä johdannon ja selitykset kirjoittanut Paavo Numminen) Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
↑abHartikainen, Erkki: Tieteellinen maailmankatsomus. (2. täydennetty painos (1. painos 1978)) Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
↑Ray, Matthew Alun: Subjectivity and Irreligion. Atheism and Agnosticism in Kant, Schopenhauer, and Nietzsche. Burlington, Vermont: Ashgate Publishing, 2003. ISBN 0-7546-3456-6(englanniksi)
↑Gaylor, Annie Laurie: A Pansy For Your ThoughtsFreethought Today. Kesäkuu 1997. Freedom from Religion Foundation. Viitattu 19.6.2010. (englanniksi)
↑vapaa-ajattelu.Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
↑abMustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.
↑Saari, Kari: Sekulaarihumanismin maailmankuva. TeoksessaElo, Pekka & Simola, Hannu (toim.): Arvot, hyveet ja tieto. Elämänkatsomustiedon opetuksen 10-vuotisjuhlakirja. (Julkaisija: FETO, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry) Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1741-0
↑abOvery, Richard: The Dictators. Hitler’s Germany, Stalin’s Russia, s. 269–278. London: Penguin Books, 2005. ISBN 978-0-14-028149-1(englanniksi)
↑Pikkusaari, Jussi: Vaikea vapaus. Sosialidemokratian häviö kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. (Väitöskirja: Oulun yliopisto) Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X
↑Niiniluoto, Ilkka: Luonto, elämä ja sielu: Eino Kaila 1910–35. Johdanto teokseenKaila, Eino: Valitut teokset 1, s. 9–17. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11379-8
↑Putnam, Hilary: God and the Philosophers. TeoksessaFrench, Peter A. & Uehling, Theodore E. & Wettstein, Howard K. (toim.): Philosophy of Religion, s. 175–187. Minnesota: University of Minnesota Press, 1997. ISBN 978-0268014292(englanniksi)
↑Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 50–52. (Philosophy of Religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969) Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6
↑Nielsen, Kai: Naturalism Without Foundations. Amherst, New York: Prometheus Books, 1996. ISBN 1-57392-076-2(englanniksi)
↑Bunge, Mario: Ethics. The Good and the Right, s. 199–201. Dordrecht: D. Reidel, 1989. ISBN 0-7923-0551-5(englanniksi)
↑Koistinen & Räikkä 1997, s. 12. Artikkeli on julkaistu myös teoksessa:Räikkä, Juha: Moraalin kanssa. Esseitä hyvästä yhteiskunnasta, s. 45–73. (2. painos (1. painos 1998)) Kuopio: Unipress, 2004. ISBN 951-579-222-3
↑Pyysiäinen, Ilkka: Uskonto, totuus ja kulttuuri. Vartija, 2007, nro 5–6/2007, s. 187–191.
Antony, Louise M. (editor): Philosophers Without Gods. Meditations on Atheism and the Secular Life. Oxford: Oxford University Press, 2007. ISBN 978-0-19-517307-9
..jpg)
