Käsitys ihmisen varhaisimmista aseista perustuu lähinnäarkeologisiin löytöihin. Kun säilyneiden esineiden löytyminen on sattumanvaraista, on nykyinen tietämys syntynyt vähitellen ja sykäyksittäin. Arkeologisten löytöjen valmistusajankohdan määrittely riippuu ajoitusmenetelmien kehityksestä. Näistä syistä voi käsitys aseiden historiasta tulevaisuudessakin melkoisesti muuttua.
Kivi jaluu säilyvät erityisen hyvin, mutta on tulkinnanvaraista, mitkä arkeologiset löydöt ovat ihmisen muokkaamia esineitä ja mitkä luonto on voinut aiheuttaa, tai onko esinettä käytetty ihmisten tai eläinten tappamiseen taikalojen pyytämiseen vai johonkin muuhun.Kalliomaalaukset ovat toinen mahdollinen tietolähde, mutta myös niitä on vaikea tulkita.
Varhaisimmiksi tappamisen välineiksi on vuonna 1978 tulkittu arkeologisia löytöjä seuraavasti: 2 1/2 metriä pitkämarjakuusikeihäs, kärki kovetettu hiillyttämällä, löydettyelefantin luurangon yhteydestä Pohjois-Saksasta ajalta 150000–40000 eaa.,nuolenvarsia suosta läheltäHampuria ja luinen tikariMääristä, vuoden 20000 eaa. tienoilta, luisiaharppuunankärkiä Lounais-Ranskasta noin ajalta 15000–10000 eaa. ja puinen jousiTanskasta, noin ajalta 8000–5000 eaa. Vuosina 1978–1994 löydettiin Luoteis-Saksasta yhdeksän kuusipuista varpaa, jotka määritettiin noin 400000 eaa. tehdyiksi keihäiksi.
Vanha kiinalainen tykki.
Aikaa myöten ilmestyi aseilta näyttäviä esineitä, joita käytettiin muuhun kuin tappamiseen: koristeeksi, arvoaseman merkkinä, juhlien tai magian välineinä – toisin sanoen symboliesineinä. Vuoteen 1978 mennessä löydetyistä sellainen voi olla esimerkiksi lintuveistoksella koristettu luinen vipu ajalta 150000–10000 eaa., samanlainen kuin keihään heittämiseen käytetty. Tanskasta on löydetty taiteellisesti muotoiltuja ja hienosti hiottuja kirveen tai vasaran päitä, jotka tuntuvat aivan liian arvokkailta lyömällä turmeltaviksi (noin ajalta 2500–2000 eaa.). Samanaikaisetpohjoiseurooppalaiset vartetut eläimenpääveistokset ovat vielä helpommin vahingoittuvia.
Kivikaudella syntyneet kolme aseiden luokkaa ovat yhä olemassa: 1. melkein mitä tahansa esinettä voidaan käyttää aseena; 2. aseita käytetään yhä tappamisen välineinä; 3. symboliesineitä ovat esimerkiksiupseerienmiekat (tylppäteräisiä). Lisäksi aseita on voitu vaikka miten kauan tehdä myös pelkkää opettelua tai harjoittelua varten, esimerkiksilapsille tai vasta-alkajille.
Jouset ja keihäät ovat muuttuneet urheiluvälineiksi, joita ei pyritä tekemään vahinkoa tuottaviksi, ei edes vahinkoa tuottavan aseen käytön oppimista varten. Välillä aseisiin on luettu myös suojavarusteet (kilvet,kypärät,haarniskat). Aseisiin luetaan niiden käyttöön tarkoitetut kulkuneuvot ja kuljetusvälineet (lentokone, panssarivaunu, sotalaiva). Tavallaan ase-sanalle on annettu uusi merkitys, kun myösohjukset,miinat japommit on luettu aseiksi, vaikka ne tuhoutuvat käytettäessä. Vahingoittamisen välineinä nimitetään aseiksi myös joitakin aineita taieliöitä (kaasut,bakteerit ja jotkinkasvit).
Jos asetta voi käyttää vahingoittamiseen, niin sitä voi käyttää torjumiseen, pelottamiseen tai uhkaamiseen. Aseilla voidaan tuhota toimintaedellytyksiä, kuten kulkuväyliä taisodankäynnissä tarpeellisten tavaroiden varastoja. On myös kehitelty aseita, jotka tekevät puolustuskyvyttömäksi tappamatta.
Informaatiosodankäynnin syntymisen jälkeen 1990-luvulla yhä useammin kysytäänkenen mukaan?, onko aseen määritelmää laajennettava esimerkiksi tietoon ja sodankäynnissä tappaminen ja tuhoaminen myösvihamieliseen vaikuttamiseen. Tällöin ase olisi mikä tahansa esine tai asia, jota käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen.
Perusesimerkki aseen laajentuneesta määrittelystä on neljän siviililentokoneen käyttö aseena maailmanlaajuisen sodan sytyttämiseen11. syyskuuta 2001. Tapauksessa oli myös tieto aseena, eli paikka oli valittu niin, että media on varmasti heti paikalla ja tapauksen näkee suoraan hyvin suuri joukko ihmisiä jopa ilmanmediaa.
Suomessa yksityishenkilöt eivät saakantaa aseita julkisella paikalla, poikkeuksena tilanteet, joissa aseen kuljettamiselle on selkeä tarkoitus. Tässä yhteydessä aseeksi lasketaan myös eräät työkalut, kutensakset tairuuvimeisselikenen mukaan?.
Kilpa-ampuja tähtää ilmakiväärillä.Piirros hevosvetoisestaballistasta.Ensimmäisen maailmansodan aikainen englantilainen konekivääriryhmä.Ydinpommi Little Boy.YhdysvaltalaisiabazookamiehiäKorean sodassa..45 ACP kaliiperinenM1911A1 -pistooli.Mk 2 sirpalekranaatti.Yhdysvaltalainen moderniM198 haupitsi ampuu.Humveesta laukaistu TOW-panssarintorjuntaohjus.Yhdysvaltalainen sotilas ampuu M4-karbiinilla.BGM-109 Tomahawk -risteilyohjus.
Historiallisesti aseet perustuvat aikansa yleiseen tekniikkaan ja noudattavat myöstekniikan yleistä luokittelua: työkalu (kirves), kone (konekivääri, panssarivaunu), järjestelmä (viestijärjestelmä, johtamisjärjestelmä) ja järjestelmien järjestelmä (GPS paikannukseen, viestijärjestelmään, kuljetusvälineisiin jne. perustuva logistiikka tai esimerkiksi ilmapuolustusjärjestelmä). Ase on muuttunut siis työkalusta koneen kautta monimutkaisiksi, kalliksi ja tehokkaiksi järjestelmiksi ja järjestemien järjestelmiksi. Viimeisen vaiheen "aseita" pystyvät tekemään käytännössä vain globaalit toimijat.kenen mukaan?
"Ase/vasta-ase"-ilmiö tarkoittaa myös sitä, että aseen lopullinen teho taistelussa on erittäin paljon riippuvainen sen vasta-aseiden kehitystasosta. Päädytäänharhauttamiseen,salaamiseen,tiedustelun tärkeyteen jne. Esimerkiksi lännen elektroniikkaan perustuva ylivoima olisi kylmän sodan aikana ollut pitkälti neutraloitavissa ydinaseeseen perustuvallaEMP:lläkenen mukaan?.
Tähän artikkeliin tai sen osaan onmerkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaalisäämällä artikkelille asianmukaisiaviitteitä. Lähteettömät tiedot voidaankyseenalaistaa tai poistaa.
Martin van Creveld:"Technology and Warfare" The Free Press, New York 1991 (tekniikka sodankäynnin osana)
John Keegan:"A History of Warfare" Vintage Books, New York 1994 (sodankäynnin yleinen historia)
Alvin & Heidi Toffler:"War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993 (informaatio ja sodankäynti)
Huhtinen, Aki-Mauri: ”Ase”, Sanasota: Johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan. Lahti: Elan Vital: Helsinki: Johtamisen laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2005. ISBN 952-99577-0-X
OrtwinGamber, Waffe und Rüstung Eurasiens, 1978; Archäologisches Lexikon, Speere (internet)
↑"taistelu- t. metsästysväline, jonka tarkoituksena on tappaminen tai haavoittaminen."Nykysuomen sanakirja 1 (A–K). (11. painos) Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7
McNab, Chris (toim.): Suuri asekirja. ((The Great Book of Guns: An Illustrated History of Military, Sporting, and Antique Firearms, 2004.) Suomentanut Kai Kankaanpää) Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6890-7
McNab, Chris: Sata asetta joilla tehtiin historiaa. ((A History of the World in 100 Weapons, 2011.) Suomentanut Kari Koski) Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8609-2
Suuri asekirja: Aseiden kiinnostava historia. ((Firearms: The Illustrated History, 2014.) Suomentanut Marko Niemi) Helsinki: Readme.fi, 2014. ISBN 978-952-220-868-2
Virtanen, Matti: Vanhoja aseita Suomen metsästysmuseon kokoelmista. (2. uudistettu painos (1. painos 1977)) Riihimäki: Suomen metsästysmuseo, 1994. ISBN 952-9729-03-0
.svg){kind=icon}