Ars nova onmyöhäiskeskiajalla vaikuttanut musiikkityyli, joka sai nimensaPhilippe de Vitryn kirjoittamasta saman nimisestä teoksesta.[1] Ars nova -tyylin merkittävin säveltäjä oli de Vitryn ohella ranskalainenGuillaume de Machaut.[2]
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
1300-luvulla Euroopassa tapahtui lukuisia mullistuksia suhteellisen rauhallisen 1200-luvun jälkeen. Syitä talouden alamäkeen ja epäväkauteen olivat ilmaston tilapäinen kylmeneminen,musta surma joka tappoi miltei kolmasosan Euroopan väestöstä ja useat pitkäkestoiset sodat kuten esimerkiksisatavuotinen sota Englannin ja Ranskan välillä. Kirkko ajautui myös kriisiin paavienAvignonin vankeuden jasuuren skisman myötä. Yhteiskunnalliset mullistukset vaikuttivat myös aikansa musiikkielämään ja aikaansaivat uusien musiikkityylien syntymisen.
Noin vuodelta 1320 peräisin oleva, ilmeisesti säveltäjän, runoilijan ja lopulta Meauxin piispan,Philippe de Vitry kirjoittama kirjaArs nova antoi nimensä uudelle ranskalaiselle musiikkityylille, joka kesti aina 1400-luvun alkuun asti. Ars novalle ominaiset piirteet syntyivät kahdesta uudesta rytmien merkitsemiseen liittyvästä keksinnöstä: nuottien pituuksia ryhdyttiin jakamaan kaksijakoisesti (epätäydellisesti) perinteiseen kolmijakoisen (täydellisen) jaon rinnalla ja toinen mahdollisti siihen asti lyhyimmät pituusarvon,semibreven, jakamisen pienempiin aikayksiköihin minimeihin.Jehan des Murs esitteli noin vuoden 1340 tietämillä vielä yhden merkittävän nuottikirjoitukseen liittyvän innovaation elimensuraalinotaation, joka on modernin tahtilajimerkinnän edeltäjä.Nämä keksinnöt mahdollistivat musiikin säveltämisen uusiin tahtilajeihin ja suuremman rytmisen joustavuuden teoksissa. Phillippe de Vitry käytti näitä menetelmiä säveltämissäänisorytmisissä moteteissa.
Ars novassa käytettiin myös vapaammin epäpuhtaita intervalleja, terssejä ja sekstejä, kuin aikaisemmassa musiikissa. Vaikka nämä intervallit tuli edelleen purkaa puhtaisiin kvartteihin tai kvintteihin, ne saattoivat kestää pitempään tai niiden purkamista saatettiin pitkittää. Oktaavit ja rinnakkaiset kvintit olivat kuitenkin edelleen yleisiä, mikä erotti tämän musiikin seuraavan vuosisadanrenessanssimusiikista.