Armenian apostolinen kirkko (arm.Հայ Առաքելական Եկեղեցի, Hay Aṙak'elakan Yekeghetsi) eliArmenian ortodoksinen kirkko eligregoriaaninen kirkko[1] onArmenian perustuslaissa määriteltyvaltionkirkko. Se kuuluu ns.orientaaliortodoksisiin kirkkoihin.[1] Armenian lisäksi kirkko on levinnytarmenialaisten siirtolaisten mukana muualleLähi-itään ja sittemmindiasporaan kaikille mantereille, ja sillä on hiippakuntia näillä alueilla.
Armenian apostolista kirkkoa johtaa ArmenianVagharšapatista käsinkoko Armenian korkein patriarkka jakatolikosKarekin II.Etšmiadzinin pääkatolikaatin lisäksi kirkolla on toinen katolikaatti,Kilikian katolikaatti, jonka katolikoksen istuin onLibanoninAnteliaksessa. Sillä on autonominen asema Armenian kirkon sisällä, ja sen alaisuuteen kuuluu osa diasporassa olevia hiippakuntia Lähi-idässä,Kreikassa ja Amerikoissa. Niiden lisäksi kirkolla on kaksi erillistä alueellistapatriarkaattia:Jerusalemin armenialainen patriarkaatti jaKonstantinopolin armenialainen patriarkaattiTurkissa.
Kirkon johtajat valitaan demokraattisesti, ja jäsenet päättävät äänestämällä, ketkä papit saavat jatkaa tehtävissään. Papit saavat avioitua ennen vihkimystä.lähde?
Armeniasta tuli kuningasTiridates III:n (armeniaksiTrdat) johdolla ensimmäinen kristitty valtio 300-luvun alussa. Armenialaisen legendan mukaankristinusko tuli ArmeniaanapostolienTaddeuksen jaBartolomeuksen levittämänä ensimmäisellä vuosisadalla.[2] Armenian apostolisen kirkon synnyinvuotena pidetään vuotta 301, ja siten Armenia on maailman vanhin kristitty valtio, vanhempi kuinantiikin Rooma.
Kirkon varsinaisena perustajana pidetään PyhääGregorios Valontuojaa (k. 325). Kirkosta tuli 300-luvulla valtionkirkko, ja omakielisenRaamatun se sai seuraavalla vuosisadalla.[1] Kirkosta tuli seuraavina vuosisatoina merkittävä instituutio armenialaisten kulttuurissa.[3]
Georgian ortodoksinen kirkko irtaantui Armenian apostolisesta kirkosta 600-luvulla liittyen ortodoksiseen kirkkoon. Armenian apostolinen kirkko säilyttiehtoollisyhteyden muihin orientaaliortodoksisiin kirkkoihin.[4]
Osmanien valtakunnassa Armenian kirkko tunnustettiin vuonna 1461 itsenäiseksi kirkoksi, jolle valtio nimitti patriarkat Istanbuliin ja Jerusalemiin. Se vastasi myös muiden kristittyjen kuin ortodoksien asioista valtakunnassa. Suurissa kaupungeissa syntyi 1800-luvulla vauras armenialainen kaupallinen eliitti, jolla oli kirkossa vaikutusvaltainen asema.[5]
Vuonna 2015 kirkkokanonisoi kaikkiarmenialaisten kansanmurhassa kuolleet armenialaiset. Se kuinka monta henkilöä tarkalleen kanonisoitiin, ei ole selvillä, mutta luvuksi mainitaan toisinaan 1,5 miljoonaa.[6][7][8][9][10]
