Argentiina onYK:n perustajajäsen ja kuuluuG20-maihin. Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystäABC-valtiot.[5] 1800-luvun alussa itsenäistyneen valtion johdossa ovat vuorotelleet niin sotilaat, konservatiivit kuin vasemmistolaisetkin johtajat.
Argentiina kuului 1900-luvun alussa maailman rikkaimpiin valtioihin, mutta myöhemmin talous on muuttunut epävakaaksi ja maassa on ollut useita talouskriisejä.
Argentiinan pinnanmuodot.Andit Lago Argentinon luona.
Argentiina muistuttaa muodoltaan pitkää ja kapeaa kolmiota.[6] Maan pinta-ala on 2 780 400 neliökilometriä, johon ei ole laskettu mukaan ArgentiinanEtelämantereelta itselleen vaatimaa osaa, eikä Argentiinan vaatimiaFalklandinsaaria.[1] Valtio on leveimmältä kohdaltaan idästä länteen 1 580 kilometriä ja pisimmillään pohjoisesta etelään 3 694 kilometriä. Pohjoisin piste on leveyspiirillä 22 °S, joka lasketaan vielä tropiikkiin,Tulimaa ulottuu leveyspiirin 54 °S eteläpuolelle.[7]
Argentiina voidaan jakaa pinnanmuodoiltaan neljään alueeseen,Andeihin, maan pohjoisosaan,Pampaan jaPatagoniaan. Argentiinan luoteisosa kuuluu Andien vuorijonoon, joka kulkee koko maan halki ja muodostaa länsirajanChilen kanssa. Korkeimmat vuoret ovat alueen pohjoisosassa, ja siellä on myös Etelä-Amerikan korkein vuori, 6 959 metrin korkuinenAconcagua.[8] Andien itäpuolella on monia matalampien vuori- ja kukkulajonoja. Ilmasto on kuuma ja kuiva, mutta vettä riittää maissin viljelyyn. Sen sijaan esimerkiksiMendozan viininviljely on paljolti keinokastelun varassa.[7] Maan pohjoisalue voidaan jakaa kahteen osaan Andien jaParanájoen väliseen kuivaan alankoonGran Chacoon sekäParaná- jaUruguayjokien väliseenMesopotamiaan.[8]
Argentiinan keskiosassa on laaja tasankoaluepampa.[8] Tuhat kilometriä pitkä alue sijaitsee 33. leveyspiirin eteläpuolella.Graniittisen kallioperän päällä on hedelmällistälössiä jopa satojen metrien paksuisena kerroksena.[7]Patagonian aro puolestaan ulottuuColoradojoelta 39. leveyspiiriltä eteläänMagalhãesinsalmelle. Tuuli ja sateet kuluttavat sen pintamaata, ja vain jokilaaksot soveltuvat lampaankasvatukseen. Magalhãesinsalmelta pohjoiseenArgentinojärvelle (46 S) maa on ollut mannerjään painamana ja kohoaa edelleen. Andien noustessa täällä on ollut vulkaanista toimintaa. Jäätiköt ja joet ovat luoneet paikoin reheviä metsämaisemia ja oivallisia laidunmaita.[7] Andeilla on kaksi jäätikköaluetta,eteläinen japohjoinen Patagonian jäätikkö.[7]
Argentiinan suurin valuma-alue onParaguay–Paraná–Río de la Plata. Viimeksi mainittu on laaja Paranán ja Uruguayn muodostamaestuaari.[8] Paranán alueella on aaltoilevia kukkuloita ja tulvametsiä. Pohjoisrajalla on vaikuttavia jokilaaksoja, kutenIguassun putouksilla Brasilian rajalla.[7] Paranán vesistöalueen ulkopuolella Argentiinan joet eivät ole kovinkaan suuria. Monet kulkevat läpi kuivien alueiden ja saattavat jopa olla kuivia osan vuodesta. Patagonian pohjoisosienColorado jaRío Negro tulvivat kausittain, kun ne saavat Andien sulavesiä.[8]
Argentiinan kallioperä kuuluuEtelä-Amerikan mannerlaattaan, joka jatkuu merenpinnan allamannerjalustana, joka ulottuu yli tuhannen kilometrin päähän Falklandinsaarille asti. Laatta on liikkunut kauemmasAfrikan laatasta 125 miljoonan vuoden ajan. Laattaliikunnot ovat aiheuttaneet erilaisia maastonmuotoja, joista nykyisin näkyvin on Andien vuoristo, joka on kohonnutliitukaudelta alkaen. Kymmenentuhatta vuotta sitten jääkausi muovasi maisemaa suuresti. Laajimmillaan jäätikkö peitti kaiken 2 000 metrin yläpuolella olevan maaston ja lisäksi suurimman osan Patagoniasta. Jääkauden jäljiltä vuoristossa on järviä jamoreenia. Maaperän huomattavin piirre on pampan hienojakoinen, hedelmällinen maaperä, joka on syntynyt veden ja tuuleneroosiovaikutuksista.[7]
Ilmastokaavioita Argentiinan eri osista (sademäärä sinisin pylväin, vuorokauden keskimääräinen maksimi-, keski- ja minimilämpötila eri värisin käyrin.)
Argentiina sijaitsee melkein kokonaan lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä. Maan eri osissa on silti suuria eroja.[6] Itä- ja Keski-Argentiinan pampalla vuotuinen sademäärä on 500–1000 millimetriä. Pääosa sateista ajoittuu kesäpuolelle vuotta. Lämpötilat eivät ole kovin ääreviä; pakkasta on lähes joka talvi mutta pakkaskausi ei ole pitkä.[9] Buenos Airesissa päivälämpötilat vaihtelevat kesä-heinäkuun neljästätoista tammikuun 29 asteeseen.[10]
Koillisosan Gran Chacolla vallitsee trooppinen tai melkein trooppinen ilmasto. Lämpötila on korkea ympäri vuoden.[9] Maan länsiosa on kuivaa aluetta. Monin paikoin vuoden keskimääräinen sademäärä on alle 250 millimetriä. Andeillakin lumisateet jäävät vähäisiksi. Andien itärinteet ja niiden juurella kohoavat kukkulat ovat puoliaavikkoa, alankomaat aavikkoa.[9]
Maan eteläosassa Patagoniassa vallitsee tyypillinen keskileveysasteiden ilmasto, joka muistuttaa muuten Länsi-Eurooppaa, mutta on varsin kuiva.[9]
Argentiinassa metsäalueet ovat vähäisiä, koska ihmiset ovat tuhonneet niitä. Maan kasvisto vaihtelee alueittain, pensaikkoalueilla kasvaa vaivaispensaita, sademetsissä taas jättiläissetrejä.[6]
Kukonkorallipuun kukka on Argentiinan kansalliskukka. Maan pohjoisosassa Gran Chacolla kasvaa subtrooppista kasvillisuutta kutenkebratsopuiksi kutsuttuja kovia puita,brasilianpalisanteria ja sen sukulaisia sekäProsopis-suvun puita. Pampa oli alkujaan puutonta, mutta viljelijät ovat istuttaneet sinneeukalyptuksia ja muita ulkomaisia puita. Pampan ainoa luontainen puun kokoinen laji onpuukermesmarja (Phytolacca dioica), joka on ikivihreä ruohovartinen puutunut kasvi.[11]
Suurin osa eteläisestä Patagoniasta saa Andien suojaavan vaikutuksen takia vain vähän sateita. Kasvillisuus on sopeutunut tähän kuivuuteen. Alueen länsiosassa ja Tulimaassa kasvaahavumetsää. Argentiinan luoteisosassa kasvaa monenlaisiakaktuksia.[11]
Ruohikkoalueella elävätpampakissa,vyötiäiset janandut. Siellä tavataan myös monenlaisia lintuja. Lännen vuoristoalueella on oma eläimistönsä. Tyypillisiä eteläamerikkalaisia elämiä ovatlaama,guanako javikunja. Vuorilla elää myös Amerikan suurin lintu,andienkondori.[11]
Argentiinan asutushistoria alkoi jo 12 000 eaa.Patagonian alueelta. Silloin seudulla liikkuimetsästäjä-keräilijäheimoja, jotka saalistivat sittemmin sukupuuttoon kuolleiden eläinlajien, kutenmammuttien jajättiläislaiskiaisten, suuria laumoja.Chilen rannikolla he harjoittivat myös kalastusta. Nykyisen Koillis-Argentiinan alueella vaeltava elämäntapa keskeytyi ajoittain, ja silloin viljeltiinmaissia jamaniokkia. Keski-Andien alueella syntyi kulttuurien kohtaamispaikka, jossa Chilen,Chacon jaAndien alueelle asettuneet kansat kohtasivat etelän metsästäjä-keräilijöitä. Luolamaalauksista ja kivikaiverruksista löytyy merkkejä, joiden symboliikkaa ei osata nykyisin tulkita.[14]
Väestö kasvoi liian suureksi elämään pelkällä keräilyllä, ja maanviljelystä alettiin harjoittaa noin 1000–500 eaa. Viljelykasveina olivatperuna ja maissi, ja myöhemminalluviaalitasangoilla alettiin paimentaalaamalaumoja. Ajanlaskun alkaessa alueella kudottiin kangasta ja poltettiin tupakkaa.[14]
Suunnilleen vuosina 650–850 alueelle tuli vaikutteitaTiwanaku-kulttuurista. Uudet viljelykasvit levisivät, ja valmistettiin hienoja metalliesineitä muun muassa kullasta ja hopeasta. Vuosina 850–1480 jotkut ihmisryhmät rakensivat muurien suojaamia kaupunkimaisia asutuskeskuksia juomavesilähteiden lähelle. He tekivät taidokasta keramiikkaa ja palvoivat maaäitiPachamamaa.[14]
Inkat saapuivatCalchaquín laaksoihin 1400-luvulla. He rakensivat maantienTyynenmeren rannalle koko Andien pituudelta. Siitä tuli vilkas kauppareitti, joka yhdisti alueen inkojen pääkaupunkiin.Ketšuasta tuli virallinen kieli, mutta Pachamaman palvonta sulautui inkojen uskontoon.[14]
Maan harvaan asutussa eteläosassa metsästys-keräilykulttuuri säilyi pitempään, vielä espanjalaisvalloituksen jälkeenkin.Tulimaassa ja Patagonian eteläosassa eli neljä kansaa.Onat jahaushit pysyivät maalla, metsästivät kettuja ja guanakoita ja rakensivat asumuksikseenjurtan tapaisia vuotatelttoja. Rannikolla elivätyaghanit jaalacalufit, jotka kalastivat keihäillä, metsästivät hylkeitä ja rakensivat kanootteja. Tätä elämäntapaa nuo kansat jatkoivat 1800-luvulle asti. Kun alueella alettiin harjoittaa lampaankasvatusta, alkuperäiskansat katosivat 50 vuodessa.[14]
Río de la Platan alueen alkuperäisasukkaita piirroksesta Hendrick Ottsenin teoksestaJournael van de reis naar Zuid-Amerika ('Matkapäiväkirja Etelä-Amerikkaan') vuodelta 1603. Toisella on kädessäänbola.
KenraaleidenJosé de San Martín jaSimón Bolívar johtamissa itsenäisyyssodissa espanjalaiset lyötiin, ja Argentiina itsenäistyi 9. heinäkuuta 1816. Tämän jälkeen vallasta kamppailivat keskusvaltaa kannattavatunitarios ja liittovaltiota kannattavatmazorqueros.Bolivia erosi liitosta 1825 jaUruguay 1828. Tämän ajan merkittävä hahmo oli kenraaliJuan Manuel de Rosas, joka hallitsi yksinvaltiaana 1829–1852. Uruguayn jaBrasilian tukemana kenraaliJusto José de Urquiza johti vallankumousta, ja Argentiina sai perustuslain 1853.[17] Vuosina 1865–1870 Argentiina, Brasilia ja Uruguay sotivatKolmoisliiton sodan Paraguayta vastaan.[18]
1800-luvun lopulla maa rikastui nopeasti uudenaikaisen maatalouden ja kaupan ansiosta. Vuosina 1880–1930 Argentiina kuului maailman kymmenen rikkaimman maan joukkoon.[15]
Konservatiivit hallitsivat vuoteen 1916, jolloin heidän perinteiset kilpailijansa, rehellisiä vaaleja ja demokratiaa korostaneet radikaalit, nousivat valtaan. Vuoden 1929 suuren laman ja maailmanlaajuisten talousvaikeuksien aikanaArgentiinan asevoimat syrjäyttivät 1930 vallasta presidenttiHipólito Yrigoyenin, ja sen jälkeen seurasi vuosikymmen konservatiivien valtaa, joka tunnetaan nykyään nimelläpahamaineinen aikakausi.[19]
Toisen maailmansodan puhjetessa Argentiina julistautui puolueettomaksi ja kieltäytyi katkaisemasta suhteitaSaksaan jaJapaniin myöskään 1942. Vuonna 1943akselivaltoja myötäilevä asevoimien juntta kaappasi vallan kenraaliPedro Pablo Ramírezin johdolla. Yksi sen johtajista oli everstiJuan Domingo Perón, joka nousi hallituksen näkyvimmäksi hahmoksi työvoimaministerinä. Argentiina katkaisi suhteet akselivaltoihin 1944 ja julisti niille sodan viimein 1945.[20]
Juan Perón voitti presidentinvaalit sodan jälkeen 1946. Hän lupasi työläisille korkeammat palkat ja sosiaaliturvaa. Perónin politiikassa ensisijalla oli työllisyyden ylläpito ja ammattiyhdistysten laajentaminen. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma vuonna 1947 perustui kansallistetun teollisuuden tuomaan kasvuun. Hänen vaimonsaEva Perón sai vastuun suhteista työväkeen. Evita Perónista tuli miltei pyhimys Argentiinassa. Hän perusti useita köyhien avustusohjelmia ja työskenteli ahkerasti myös naisten aseman parantamiseksi. Argentiinan naiset saivat äänioikeuden vuonna 1947. Useatkansallissosialistit pakenivat sodan päätyttyä Perónin Argentiinaan. Vuonna 1949 säädettiin uusi perustuslaki, joka vahvisti presidentin valtaa. Perónin tukijoiden hallitsema kongressi sääti lain, joka kielsi presidentin arvostelemisen. Vuonna 1951 Perón valittiin uudelleen presidentiksi suurella äänten enemmistöllä. Hänen vaimonsa kuoli syöpään 1952, ja sen jälkeen Perónin suosio alkoi hiipua.[20]
Kesäkuussa 1955laivasto yritti vallankaappausta, mutta uskollisina pysyneetmaavoimat kukisti kaappausyrityksen. Syyskuussa kaikki puolustushaarat nousivat kuitenkin yhdessä kapinaan, ja kolmipäiväisissä taisteluissa kuoli tuhansia. Perón pakeni paraguaylaisella sotalaivalla maasta ja asettui Espanjaan. Vuoden 1853 Yhdysvaltain perustuslain malliin perustuva perustuslaki palautettiin voimaan.[20]
1950-luvulla ja 1960-luvulla sotilas- ja siviilihallinto vuorottelivat. Talouskasvu hiipui ja työväki radikalisoitui. KenraaliJuan Carlos Onganía kaappasi vallan 1966 ja hallitsi diktaattorina vuoteen 1970. 11. maaliskuuta 1973 järjestettiin ensimmäiset vaalit kymmeneen vuoteen. Perónia estettiin osallistumasta, mutta hänen tukijansaHéctor José Cámpora valittiin presidentiksi ja Perónin seuraajat saivat hallintaansa myös kongressin molemmat kamarit. Cámpora erosi heinäkuussa 1973, jolloin piti järjestää uudet vaalit. Perón palasi maanpaosta ja asettui ehdolle varapresidenttinään kolmas vaimonsaIsabel Martínez de Perón. Tuolloin sekä vasemmiston että oikeiston terroristiryhmät uhkasivat jo maan järjestystä. Hallitus vetosi hätätilavaltuuksin ja sai vangita ihmisiä ilman syytteitä.
Tuolloin jo iäkäs Perón kuoli kesken kautensa 1. heinäkuuta 1974, ja häntä seurasi hänen vaimonsa ja varapresidenttinsä, Isabelita Perón. Maassa oli laajoja lakkoja ja poliittista terrorismia. Isabelita Perón oli entinenkabareetanssija ja heikkotahtoinen valtionpäämies, jolta asevoimien kaikkien puolustushaarojen muodostamasotilasjunttaJorge Rafael Videlan johdollaotti vallan 24. maaliskuuta 1976.[20]
Argentiinan ja sen naapurimaiden hallitusten poliittisen suuntautumisen aikajana
Ihmisoikeusloukkauksista tuli juntan valtakaudella arkipäivää. Sen valtakaudella surmattiin tai katosi arviolta 9 000–30 000 argentiinalaista. Argentiinassa tätä vaihetta nimitetäänlikaiseksi sodaksi (esp.Guerra Sucia) ja nimelläEl Proceso[21][15], lyhennelmä juntan käyttämästä nimestäProceso de Reorganización Nacional (suom.Kansallinen uudelleenjärjestyminen).[22] Käytössä on myös nimitysla última junta militar (suom.viimeinen sotilasjuntta).[23] Ihmisoikeusloukkaukset rasittivat maan kuvaa ulkomailla, mutta juntta leimasi arvostelun Argentiinan vastaiseksi kampanjaksi. Ulkopoliittisesti juntalla oli kiistojaChilen kanssa kolmesta asumattomasta saaresta Amerikan eteläkärjessäBeaglensalmessa, ja vuonna 1977 kenraaliAugusto Pinochetin presidenttinä johtama Chile ja Argentiina olivat lähellä avointa sotaa.[24]
Argentiina miehittiBritannianFalklandsaaret, mikä johtiFalklandin sotaan 2. huhtikuuta 1982. Britit lähettivät paikalle vahvan laivasto-osaston, ja argentiinalaiset antautuivat taistelujen päätteeksi 14. kesäkuuta 1982. Sotilasjuntta kaatui, ja Argentiina palasi siviilihallintoon 1983.Inflaatio oli vuonna 1983 yli 900 %.[20]
Presidentti Raúl Alfonsínin hallitus aloitti tutkimuksen sotilasjuntan aikaisista ihmisoikeusloukkauksista ja järjesti asevoimat siviilien alaisuuteen. Talousvaikeuksien vuoksi Alfonsín menetti luottamuksen ja luopui kuusivuotisesta kaudestaan puoli vuotta ennenaikaisesti. Häntä seurasi presidenttinä Carlos Menem vuosina 1989–1999.
Presidentti Carlos Menem yritti leikatahyperinflaatiota liberaalilla talouspolitiikalla. Vuonna 1992 käyttöön otettu, australin korvannutArgentiinan peso sidottiin kiinteällä kurssillaYhdysvaltain dollariin, valtionyrityksiä yksityistettiin sekä kaupan ja liiketoiminnan rajoituksia purettiin. Argentiina oli perustamassaMercosur-tulliliittoa. Talouskasvu oli aluksi nopeaa. Side Yhdysvaltain dollariin osoittautui lopulta vääräksi päätökseksi, ja dollarin vahvistuminen tuhosi Argentiinan vientikaupan. Menem palautti diplomaattiset suhteet Britanniaan 1990 ja armahti sotilasjuntan edustajat. Hänet valittiin uudelle kaudelle 1995. Jo syyskuussa 1996 talousvaikeudet johtivat yleislakkoon. ValtiovarainministeriDomingo Cavallo erosi kyllästyneenä valtion korruptioon ja laittomuuksiin. Vasemmistolaisen Alianza-puolueen ehdokasFernando de la Rúa valittiin presidentiksi 1999 ja hän toimi Argentiinan presidenttinä 10. joulukuuta 1999 – 21. joulukuuta 2001. Hän peri 114 miljardin dollarin valtionvelan.[20] Suurin osa veloista oli aikaisempien diktaattorien, yksityisten pankkien ja yritysten yksityistä lainaa, jonka Argentiinan valtio olimoraalittoman velan teorian mukaisesti ottanut maksettavakseen.
Ministerien eroamisten vuoksi presidentti de la Rúa muodosti maaliskuussa 2001 kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, ja hallituksessa ehti olla kolmessa viikossa kolme eri henkilöä valtiovarainministerinä. Heinäkuussa koko maa pysähtyi yleislakkoon hallituksen leikkausten vuoksi. Opposition perónistit saivat haltuunsa kongressin molemmat kamarit. 3. joulukuuta 2001 valtiovarainministeri Cavallo rajoitti rahan nostamista tileiltä valuuttapaon vuoksi.Corralitoksi kutsuttua päätöstä seurasi yleislakko ja väkivaltaisia mielenosoituksia. De la Rúa erosi presidentin virasta 20. joulukuuta 2001.[27] Vuoden 2001 lopussa väliaikainen presidenttiAdolfo Rodríguez Saá julisti maan maksukyvyttömäksi 88 miljardin dollarin velkoihinsa. Seuraava väliaikainen presidenttiEduardo Duhalde katkaisi dollarin ja peson suhteen, mikä johti valuutandevalvaatioon.[20] Talousromahdus heikensi keskiluokan asemaa, palkat pienenivät lähes puoleen ja pankkisäästöt haihtuivat olemattomiin.
27. huhtikuuta 2003 järjestettiin presidentinvaalit, joissa kahden vuoden väliaikaishallinnon jälkeen presidentiksi valittiin vasemmistolainen peronistiNéstor Kirchner, joka toimi Argentiinan presidenttinä 25. toukokuuta 2003 – 10. joulukuuta 2007. Toiselle kierrokselle häntä vastaan noussut Menem luovutti ennen toisen kierroksen vaaleja. Kirchner vahvisti presidentin asemiaan lokakuun 2005 parlamenttivaaleissa.[20]
Maaliskuussa 2005 Argentiina pääsi sopimukseen velkojiensa kanssa 103 miljardin dollarin velkojensa uudelleenjärjestelystä.[28] Joulukuussa 2005 maa ilmoitti maksavansa Kansainväliselle valuuttarahastolle koko velkansa, noin 9,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[29]
Néstor Kirchner ei pyrkinyt toiselle kaudelle, vaan presidenttiehdokkaaksi asettui hänen vaimonsaCristina Fernández de Kirchner, joka on myös kokenut poliitikko. Hän voitti lokakuussa 2007 pidetyt vaalit,[20] ja vuonna 2011 hänet valittiin toiselle kaudelle.[30] Hänen seuraajakseen tuliMauricio Macri joka astui virkaan 10. joulukuuta 2015.[31]
Lokakuun 2019 presidentivaaleissa peronistit palasivat valtaan, kunAlberto Fernández voitti istuvan presidentin Macrin. Fernández astui virkaansa 10.12.2019, ja varapresidentiksi tuli entinen presidentti Cristina Fernández de Kirchner.[32]
Argentiina onpresidenttijohtoinen demokraattinen tasavalta jaliittovaltio, jossapresidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Presidentti ja varapresidentti valitaan samalla äänestyslipulla nelivuotiskausille, jotka on rajoitettu kahteen peräkkäiseen. Presidentti on myösasevoimien päällikkö ja nimittää monet virkamiehet.[33]
Lainsäädäntövalta on kaksikamarisellakansalliskongresilla (esp.Congreso de la Nación), johon kuuluvat 72-paikkainensenaatti (esp.senado) ja 257-paikkainenedustajainhuone (esp.Cámara de Diputados). Senaattoreista kolmasosa valitaan kerrallaan kuusivuotiskausiksi kahden vuoden välein ja edustajainhuoneen jäsenet nelivuosikausille suhteellisella vaalitavalla, siten että puolet valitaan kahden vuoden välein. Äänioikeus on 16 vuotta täyttäneillä, ja äänestäminen onkansalaisvelvollisuus.[2][34] Äänestysvelvollisuudesta on vapautettu vaalipäivänä yli 500 km äänestyspaikasta oleskelevat henkilöt, alle 18- ja yli 70-vuotiaat, vaalipäivänä työskentelevät tuomarit ja näiden avustajat sekä henkilöt, jotka eivätylivoimaisen esteen vuoksi pysty äänestämään.[35] Puolueiden asettamista ehdokkaista kolmasosan täytyy olla naisia.lähde?
Oikeus on riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta, mutta oikeuslaitosta on kritisoitu muun muassa tehottomuudesta ja siihen kohdistuneista poliittisista vaikutusyrityksistä. Pitkäaikaisia ongelmia ovat olleet esimerkiksi mielivaltaiset pidätykset, pitkät tutkintavankeusajat ja vankiloiden karut olosuhteet.[38]Korkeimmassa oikeudessa on viisi tuomaria, ja presidentti nimittää heidät senaatin hyväksynnällä. Kaksi kolmasosaa senaatin jäsenistä pitää olla nimityksen kannalla.[39] Tuomioistuimet toimivat sekä liittovaltion että maakuntien tasolla. Myös maakunnissa on korkein oikeus ja alempia tuomioistuimia.[38]
Argentiina on vuoden 1985 Argentiinan–Brasilian integraatio- ja yhteistyösopimuksesta alkunsa saaneenMercosur-kauppasopimuksen jäsen. Se oli ainoaLatinalaisen Amerikan maa, joka osallistui vuoden 1991YK:n valtuuttamaanPersianlahden sotaan ja vuoden 1994 Haitin operaation joka vaiheeseen. Argentiina on lähettänyt rauhanturvaajia El Salvador–Honduras–Nicaraguan operaatioon, Guatemalaan, Ecuadorin–Perun operaatioon, Länsi-Saharaan, Angolaan, Kuwaitiin, Kyprokselle, Kroatiaan, Kosovoon, Bosniaan ja Itä-Timoriin. Tunnustuksena Argentiinan ansioista kansainvälisen turvallisuuden alalla Yhdysvaltain presidenttiBill Clinton nimitti Argentiinan merkittäväksi Nato-kumppanuusliittolaiseksi.[40] Vuosina 2005–2006 Argentiina oliYK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsenmaa.[41]
Vuosina 1977 ja 2006 Argentiinan edustajainhuone on vaatinutYhdysvaltoihin kuuluvan itsehallintoalueen, Karibianmeren saarenPuerto Ricon itsenäisyyttä.[42] 4.–5. marraskuuta 2005Mar del Platassa järjestettiin neljäs Amerikkojen huippukokous, jota sävyttivät Yhdysvaltain vastaiset mielenosoitukset. Nykyisin Argentiina luottaa enemmän Mercosuriin kansainvälisen suuntautumisen ensisijaisena kohteena, kun vielä 1990-luvulla se luotti suhteissaan Yhdysvaltoihin.lähde?
Argentiinan jaPerun välit rikkoutuivat vuonna 1995 puoleksitoista vuosikymmeneksi Argentiinan myytyä salaa aseita ja ammuksia Perun kanssaCenepan sotaa käyvälleEcuadorille. Tätä ennen Peru oli ollut Argentiinan liittolainen ja tukenut sitä 1980-luvullaFalklandin sodassa. Argentiinan presidentti Cristina Fernández teki ensimmäisen virallisen vierailun tapaamaan PerunAlan Garcíaa maaliskuussa 2010. Edellinen valtiovierailu tapahtui 1994.[47]
Argentiinan jaUruguayn välit ovat viilentyneet UruguaynFray Bentosiin rakennettavan sellutehtaan vuoksi, sillä argentiinalaiset uskovat tehtaan aiheuttavan ympäristöongelmia.[48]Kirchnerin kaudella maa lähentyi etenkinBoliviaa jaVenezuelaa,[49] jolta se sai avokätisen lainan, jolla se maksoi Kansainvälisen valuuttarahaston saatavat ja pääsi näin pois sen holhouksesta.lähde?
Rikollisuus Argentiinassa lomittuu koko yhteiskuntaan eikä ole pelkästään marginaaliryhmien ongelma. Muun muassa presidentti Carlos Menem sotkeutui laittomaan asekauppaan ja joutui puoleksi vuodeksi kotiarestiin. Yllättäen maan korkein oikeus kuitenkin perui syytteet. Argentiina on huumeiden markkina-aluetta ja välityskeskus muualle maailmaan. Rikollisuus murentaa valtion taloutta, ja yhdeksi keinoksi kovien huumeiden aiheuttaman ongelman vähentämiseksi Argentiinan korkein oikeus laillisti 2009 pienimuotoisen kannabiksen käytön, jotta huomio kääntyisi kannabiksenkäyttäjistä huumekauppiaisiin. Päätökseen kohdistui arvostelua, ja muun muassa Buenos Airesin yliopiston kriminologian professori Elias Neuman oli sitä mieltä, että se on askel huumeidenkäytön yleiseen vapauttamiseen ja siten ongelman laajenemiseen. Kritiikkiä on tullut myös maassa vaikutusvaltaisen katolisen kirkon[50] taholta ja huumeiden käyttäjien omaisten perheiltä.[51] Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan kuusi prosenttia 12–64-vuotiaista oli käyttänytkannabista. Osuus oli kolminkertaistunut vuodesta 2004, kun se oli aiemmin ollut laskusuunnassa.[52]
Freedom Housen vuoden 2022 mukaan Argentiina on vapaa, elämää sykkivä demokratia, jossa on kilpailukykyiset vaalit, elävät media- ja yhteiskuntasektorit sekä rajoittamaton julkinen keskustelu. Samanaikaisesti kuitenkin epävakaus, korruptio hallituksessa ja oikeuslaitoksissa sekä huumeiden aiheuttama väkivalta ovat eräät Argentiinan vakavimmista haasteista.[53]
Argentiinan kansalaisuudesta ei voi luopua. Tätä on perusteltu mm. maassa käytössä olevalla äänestysvelvollisuudella.[54][55]
Argentiina jakaantuu 23maakuntaan jaBuenos Airesin autonomiseen kaupunkiin.[56] Argentiinan paikallishallinto on monimutkainen koostumus, sillä maakunnilla on oikeus päättää paikallishallinnonsa muodostamisesta. Maakunnat jakaantuvat edelleen departementteihin, joiden tehtävä on neljää maakuntaa lukuun ottamatta lähinnä tilastollinen ja vaalijakoihin liittyvä.[57] Vuonna 2017 departementteja oli 529.[58] Kunnallishallinnollisia yksiköitä oli 2 277.[56] Kuntien nimitykset vaihtelevat kuitenkin paljon maakunnasta riippuen.[57]
Argentiinan talouden vahvuuksia ovat rikkaat luonnonvarat, hyvin koulutettu väestö, vientipainotteinen maataloustuotanto sekä monipuolinen teollisuus. Argentiina kuului 1900-luvun alussa maailman rikkaimpiin valtioihin, mutta se kamppaili lähes koko 1900-luvun toistuvissa talousvaikeuksissa, jotka huipentuivat vuonna 2001 maan historian vakavimmaksi taloudelliseksi ja poliittiseksi kriisiksi. Seuraavina vuosina maan talous lähti uudestaan nousuun, mutta rupesi hidastumaan vuonna 2008 alkaneen kansainvälisen taloustaantuman myötä.[2]Kaivosteollisuudessa Argentiina on maailman neljänneksi suurinlitiumin[61], yhdeksänneksi suurinhopean[62] ja 17. suurinkullan[63] tuottaja vuoden 2019 tilastojen mukaan.
Argentiinasta on porattu öljyä yli sadan vuoden ajan, mutta sieltä ei ole tehty samanlaisia suuria löytöjä kuin Brasilian rannikoilta. Britannia poraa öljyä Falklandinsaarten ympäriltä, mutta Argentiinan aluevesiltä ulkomaalaiset yritykset eivät etsi öljyä. Syynä saattaa olla pelko kansallistamisesta. Maan suurin lentoyhtiö kansallistettiin vuonna 2009 valtion velkaantumisen hillitsemiseksi.[64]
Vuonna 2006 Argentiina oli Etelä-Amerikan suurin viinintuottaja ja maailman viidenneksi suurin 1 539 miljoonalla litralla vuodessa.[65] Maan tärkeimmät viinintuotantoalueet ovat Mendoza, San Juan, La Rioja, Rio Negro, Catamarca, Salta ja Neuguen. Suosituimmat lajikkeet ovatMalbec,Bonarda,Cabernet Sauvignon jaSyrah.[66]
Vuonna 2018 Argentiina sai 50 miljardin dollarin lainanIMF:ltä valuutan vakauttamiseksi.[67]
Argentiinassa on erityisen korkea inflaatio, vuonna 2023 se oli yli 138 prosenttia, kun vielä vuonna 2020 se oli 35 prosenttia, mitä taloustieteilijät pitivät maan "normaalitilanteena".[68][69][70]
Argentiinan liikenne nojautuu pitkälti laajaan maantieverkostoon (vuonna 2017 yli 281000 km[71]) jossa halvat pitkänmatkan bussit ja rekkaliikenne ajaa ympäri maan. Rautatieliikenteen merkitys on pienentynyt aikojen saatossa, mutta erityisesti tavaraliikenne on kokenut jonkinlaista nousua viimeisimmän uudelleenkansallistamisen jälkeen[72]. Suurkaupunkialueilla on jonkin verran rautateiden paikallisliikennettä ja suurimmassa kaupungissaBuenos Airesissa jopa metro. Argentiinan rataverkko on pituudeltaan 17.866 km (maailman 16. pisin verkosto)[73].
Lentoliikenne on laajassa maassa vilkasta useiden kansainvälistenlentokenttien ansiosta. Kaikkiaan lentokenttiä joilla on päällystettykiitorata löytyy 161 kappaletta[73]. Argentiinan kansallinen lentoyhtiö on nimeltäänAerolíneas Argentinas.
Merkittävä osa argentiinalaisista (86,4 %) on eurooppalaisten jälkeläisiä.Mestitsejä oli 6,4 % jaarabeja 3,3 %. Lisäksi alkuperäisväestöä on vain noin 3,4 %.[74] Argentiinan virallinen kieli onespanja. Muita merkittäviä kieliä ovatitalia (noin 1,5 miljoonaa puhujaa),arabia (n. 1,0 miljoonaa),ketšua (n. 850 000) jasaksa (n. 400 000).[75] Vuonna 2008 yhteensä 92 % argentiinalaisista asui kaupungeissa, ja noin kolmannes maan väestöstä asuu yli 14 miljoonan asukkaanBuenos Airesin kaupunkialueella.[76]
Vuoden 2017 Latinobarometri-kyselyssä maan väestöstäkatolilaisia on 66 %,protestantteja 10 %, muita uskontoja 3 % ja uskonnottomia 21 %.[78] Argentiinan Buenos Airesin juutalaisyhteisö on Etelä-Amerikan suurin,[79] ja kaupungissa sijaitsee myös maanosan suurin moskeija.[80] Vuoteen 1994 saakka Argentiinan presidentin tuli perustuslain mukaan olla katolilainen.[81]
Vuonna 2011 argentiinalaisista 97,9 % oli lukutaitoisia.[2] Oppivelvollisuus jatkuu 18 vuoden ikään asti,[15] toisten lähteiden mukaan 14-vuotiaaksi asti. Perusopetus on ilmaista, keskiasteen opetus edullista ja opiskelu valtionyliopistoissa ilmaista. Lukutaitoisten ja koulutettujen osuudet ovat Argentiinassa Etelä-Amerikan korkeimpia. Yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus on korkea myös koko maailman mittakaavassa.[82]
Argentiinassa on neljäkymmentä valtion ylläpitämää yliopistoa, joita käy yhteensä 1,3 miljoonaa perustutkinto-opiskelijaa.[83] Maan 45 yksityisessä yliopistossa opiskelijoita on 245 000. Osa yksityisistä yliopistoista on uskonnollisten yhteisöjen, lähinnä katolisen kirkon, ylläpitämiä.[84]
Tanssilajitango syntyi Buenos Airesissa 1880-luvulla.[85] Se on jalkapallon ohella toinen Argentiinan tärkeimmistä kulttuurillisista symboleista.[86] Tangoa tanssitaan Buenos Airesin kadulla osittain turistien houkuttelemiseksi, mutta maassa olevat pelkkään tangoon erikoistuneet radioasemat ja tanssiklubit, joissa nuoret opiskelevat askelia, todistavat tangon jatkuvasta suosiosta argentiinalaisten keskuudessa. Tangossa yhdistyy vaikutteitaKuubassa muokkaantuneista englantilaisista maalaistansseista, espanjalaisistaopereteista, mustien karnevaaleista ja Argentiinan satamien alaluokan tansseista. Soittimeksi vakiintui alkuperäistenviulujen jahuilujen rinnalle Saksasta tuotu näppäinharmonikkabandoneón.[87] Varhaisista tangolaulajista tunnetuimpia oliCarlos Gardel, joka levytti satoja ja kirjoitti useita tangoja.[88] Gardel oli lähtöisin vaatimattomista oloista, mikä lisäsi hänen suosiotaan myös työväenluokan keskuudessa.[87]
Tangon lisäksi Argentiinassa elävät monet muutgauchojen kansantanssit ja perinteiset musiikinlajit, joita kutsutaan yleisnimelläfolklore.Zamba on juhlallinen ja arvokas tanssi, jossa heilutetaan nenäliinoja, kun taasgato,chacarera jaescondido ovat nopeampia, ja niidensynkooppeja sisältävä rytmi muistuttaa laukkaavaa hevosta.[87]
Nykyajan Argentiinassa lukutaitoisten osuus on suuri, ja pienissäkin kaupungeissa on kirjakauppa. Koska 1800-luvulla kaupunkilaiset olivat enimmäkseen eurooppalaista alkuperää, Euroopan tuon ajan kirjailijoiden vaikutteet näkyvät Argentiinan oman kirjallisuuden kehityksessä. Kaupunkien ulkopuolella kirjallinen perinne on siirtynyt tarinankertojien ja gauchojen eeppisten laulujen mukana sukupolvelta toiselle.[89]
Argentiina oli ensimmäisiä maita, jonneelokuva kotiutui. Maailman ensimmäiset pitkät animaatioelokuvat teki sarjakuvapiirtäjäQuirino Cristiani vuosina1917 ja1918.[90] Jo vuonna 1922 Buenos Airesissa oli 27 miljoonaa elokuvakäyntiä vuodessa, ja maahan rakennettiin yli 1 600 elokuvateatteria vuoteen 1933 mennessä. Alkuaikoina niissä näytettiin pääasiassa Hollywood-elokuvia. 1950-luvulla alkoi kehittyä maan oma riippumattomien elokuvien kulttuuri, joka sai vaikutteita italialaisesta neorealismista.Leopoldo Torre Nilsson jaFernando Birri olivat tuon ajan suuria nimiä. Perónin ja sotilasvallan aikana sensuuri oli tiukkaa ja monet tekijät lähtivät ulkomaille. 1980-luvun alussa sensuuri hellitti asteittain ja maan elokuvateollisuus lähti uuteen nousuun.[91]
Argentiinan ruokakulttuurista tunnetaan etenkinpampalla kasvatettava pihviliha, jota valmistetaan eri tavoin ja suurina annoksina.Naudanlihaa syödään maassa henkeä kohti vuodessa 74 kg, joka on maailman huippulukemia (Uruguayssa 86 kg henkeä kohti).[94] Eurooppalaisten maahanmuuton myötä ruokavaikutteita on tullut etenkin Italiasta, josta ovat peräisinpizza,fainá (ital.farinata) jañoquis-pasta (ital.gnocchi), ja Espanjasta, josta ovat kotoisinchurrot,ensaïmada,alfajor-piiras jatortilla. Argentiinalainen kotiruoka on monin tavoin välimerellisen jatkumo, mutta ravintoloissa on enemmän vaikutteita Keski-Amerikasta.[95]
Päivän pääateria on perinteisesti ollut lounas. Illallista syödään noin klo 21–22. Aamiainen on kevyt, ja iltapäivällä nautitaan yleensä välipalaksi esimerkiksi kahvia ja kakkua.Espresson tai muiden kahvijuomien nauttiminen kahviloissa kuuluu sosiaaliseen elämään.[86]
Argentiina on Etelä-Amerikan johtavia mediamaita. Siellä ilmestyy 150 sanomalehteä ja toimii satoja radioasemia ja kymmeniä televisiokanavia. Kaapelitelevision katsojaluvut ovat maailman suurimpien joukossa. Maahan on muodostunut suuria mediakonserneja, eikä valtion viestintätoiminnalla ole suurtakaan osuutta. Televisio on tärkein media, ja suurimmat ilmaiset kanavat ovatTelefe,América,Canal 7,Canal 9 jaCanal 13, joista vain Canal 7 on valtion omistama.[96]
Argentiinassa ilmestyi 2000-vuosisadan taitteen tienoilla 106 päivälehteä, joiden yhteislevikki oli 1,5 miljoonaa. Argentiinassa luetaan suhteellisesti eniten lehtiä koko Latinalaisessa Amerikassa.[97] Merkittävimmät ilmestyvät Buenos Airesissa, esimerkiksiClarín (perustettu 1945, arkilevikki 800 000), joka on espanjankielisen Latinalaisen Amerikan luetuin lehti. Sen omistaa viestintäalan monialayhtymä. Sen toimituksellinen linja on maltillisen keskusta-vasemmistolainen.La Nación (perustettu 1870, arkilevikki 500 000) on maan historian vaikutusvaltaisimpia lehtiä. Sen linjaa luonnehditaan keskusta-oikeistolaiseksi. Kevyiksibulevardilehdiksi luonnehdittavia ovatDiario Popular jaCrónica (molempien levikki 300 000). Buenos Airesissa ilmestyvä Clarín-Gruppen julkaisema vasemmistolainenPágina/12 (perustettu 1987, levikki 150 000) sisältää hyvin laajan kulttuuriosaston. Sen lukijakunta on leimallisesti älymystöä, ja se on jatkuvasti arvostellut hallituksen politiikkaa.[98] Viime vuosina ovat merkittäväksi muuttuneet ilmaislehdet, joita jaetaan busseissa ja junissa, esimerkiksiLa Razón jaEl Diario del Bolsillo. Lisäksi maassa ilmestyy runsaasti aikakausjulkaisuja ja viikkolehtiä. Uutisviikkolehdistä tunnetuimpia ovatNoticias, joka on laajalevikkisin,[99] jaVeintitres. Lisäksi maassa ilmestyy kansainvälisten lehtien paikallispainoksia.lähde?
Kohtalaisen laaja levikki on kahdella vieraskielisellä lehdellä. Vuodesta 1876 on Argentiinassa ilmestynyt englanninkielinenBuenos Aires Herald (levikki 100 000), joka vastusti vallassa ollutta sotilashallintoa 1976–1983 ja joutui sen vuoksi vaikeuksiin, niin että päätoimittaja Graham Yoll joutui lähtemään maanpakoon.[98] Vuonna 2017 Buenos Aires Herald harvensi ensin ilmestymistään ja lakkautettiin sitten kokonaan.[100] Maan saksalaisperäisen väestön vuoksi on Buenos Airesissa ilmestynyt vuodesta 1878 saksankielinenArgentinisches Tageblatt. Vuonna 1889–1981 se ilmestyi päivälehtenä, mutta taloudellisista syistä se on muuttunut viikkolehdeksi.[101] Sen levikki on noin 10 000.[102]
Olympialaisissa Argentiina on saavuttanut vuoteen 2025 mennessä yhteensä 80 mitalia, jotka kaikki ovat tulleet kesäolympialaisista. Parhaiten maa on pärjännytnyrkkeilyssä, jossa maa on saavuttanut yhteensä 24 mitalia.[111][112]
Naisten urheilussa Argentiina on menestynyt erityisestimaahockeyssä, jossa Argentiinan naisten maajoukkueLas Leonas (suom.Leijonat) on tällä hetkellä maailman ranking-listalla ensimmäisellä sijalla.[116] Miesten maajoukkue on oman rankinglistansa sijalla 11.[117]
Anuario Estadístico de la República Argentina 2017. Buenos Aires: Instituto Nacional de Estadística y Censos, 2018. ISBN 978-950-896-534-9Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 21.3.2019. (espanjaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Calvert, Peter A. R. & Halperin Donghi, Tulio et al.: ArgentinaEncyclopædia Britannica. 18.3.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
↑Leslie Bethell: The Cambridge history of Latin America: Latin America since 1930. Economy, society and politics, Volume 6, s. 452. Cambridge University Press, 1994. ISBN 9780521245173google Books Viitattu 26.1.2011.
.PNG)
.PNG)
.PNG)
.PNG)
.jpg)
