Aquileia perustettiinroomalaisenacoloniana vuonna 181 eaa. Se kehittyi yhdeksi Pohjois-Italian merkittävimmistä kaupungeista, ja se oli tärkeä kauppapaikka ja myös linnoitus. Erityisen merkittävä se olimyöhäisantiikin aikana.Hunnit tuhosivat antiikin Aquileian vuonna 453. Tämän jälkeen se jatkui olemassaoloaan taantuneena, mutta oli kuitenkin 500-luvulta lähtien piispanistuin. Aquileian piispat omaksuivatpatriarkan tittelin itäisen mallin mukaan, ja olivat kirkollisesti korkeassa asemassa kaupungin taantumisesta huolimatta.[2][3]
Aquileia oli jossain määrin merkittävä jälleen 800-luvulta lähtien.[2] Aquileian hiippakunnalla oli keskiajan alussa tärkeä rooli, kun kristinuskoa levitettiin itäiseen Keski-Eurooppaan. Kaupunki säilyi kituen asuttuna läpi keskiajan. 1800-luvulla Aquileia oli lähinnä kylä, jossa oli noin 1 400 asukasta.[3]
Aquileian arkeologiset kohteet sekä katedraali muodostavatUnesconmaailmanperintökohteen.[4] Aquileian katedraali on alun perin tasakattoinenbasilika vuodelta 1031. Vuoden 1379 paikkeilla se uudistettiingoottilaiseen tyyliin. Kirkossa on vaikuttava mosaiikkilattia.
Kaupungin alueella uskotaan olevan runsaasti jäänteitä roomalaisajalta, mutta kaikkia niistä ei ole vielä kaivettu esiin. Näkyvillä oleviin muinaisjäänteisiin lukeutuvat muun muassa keskusaukio ja joenvarteen tehty satama sekä asuintalojen rauniot.[5]
↑abStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AQUILEIA Udine, Veneto, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑abSmith, William: ”Aquileia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
