| Antti Kukkonen | |
|---|---|
 Antti Kukkonen vuonna 1941. | |
| Suomen opetusministeri | |
Sunilan I hallitus 17.12.1927–22.12.1928 Kallion III hallitus 16.8.1929–4.7.1930 Sunilan II hallitus 21.3.1931–14.12.1932 Kallion IV hallitus 7.10.1936–12.3.1937 Rytin II hallitus 27.3.1940–4.1.1941 Rangellin hallitus 4.1.1941–5.3.1943 | |
| Edeltäjä | Julius Ailio Lauri Ingman Paavo Virkkunen Oskari Mantere Uuno Hannula |
| Seuraaja | Lauri Ingman Paavo Virkkunen Oskari Mantere Uuno Hannula Kalle Kauppi |
| Kansanedustaja | |
1.4.1919–5.4.1945 29.3.1954–19.2.1962 | |
| Ryhmä/puolue | Maalaisliiton eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Kuopion läänin itäinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. lokakuuta1889 Kontiolahti |
| Kuollut | 14. helmikuuta1978 (88 vuotta) Joensuu |
| Ammatti | pappi maanviljelijä |
| Arvonimi | rovasti (1955) |
| Tiedot | |
| Puolue | Maalaisliitto |
| Infobox OK | |
Antti Kukkonen (3. lokakuuta1889Kontiolahti –14. helmikuuta1978Joensuu) oli suomalainen keskustapoliitikko, moninkertainen opetusministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja.
Kukkonen oliMaalaisliiton kansanedustajana vuosina 1919–1945 ja uudelleen vuosina 1954–1962.[1] Hän istui kaikkiaan 38 valtiopäivät ja on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kansanedustajista. Kukkonen oliNykysuomen sanakirjan syntyyn johtaneen eduskunta-aloitteen johtohahmoja.lähde?
Kukkonen kirjoitti ylioppilaaksiJoensuun lyseosta vuonna 1910 ja hänet vihittiinpapiksiSavonlinnassa vuonna 1914. Hän toimi ylimääräisenä pappinaPuumalassa vuosina 1914–1916,Parikkalassa vuosina 1916–1919 ja Joensuussa vuodesta 1931. Kukkonen sairovastin arvonimen vuonna 1955.[2]
Kukkosen ministerinura alkoi apulaisopetusministerin tehtävissä pääministeriLauri Ingmanin toisessa hallituksessa vuonna 1924. Opetusministerinä hän toimi tämän jälkeenSunilan ensimmäisessä jatoisessa hallituksessa,Kallion kolmannessa janeljännessä hallituksessa sekätoisen maailmansodan aikanaRytin toisessa hallituksessa jaRangellin hallituksessa.[1][3]
Kukkonen tuomittiin muun sodanaikaisen poliittisen johdon mukanasotasyyllisyysoikeudenkäynnissä kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Hänet vapautettiin vuonna 1947 hänen kärsittyäänvankeusrangaistuksen lähes kokonaisuudessaan vankilassa. Kukkoselle itselleen hänen joutumisensa syytetyksi tuli täytenä yllätyksenä.Valpon etsivät tavoittivat Kukkosen tämän kotoaPielisensuusta vasta vuorokautta myöhemmin kuin muut, Helsingissä asuneet syytetyt, eikä kukaan ollut ehtinyt varoittaa häntä tulevasta.[4]
Opetusministerinä toimineen Kukkosen päätyminen sotasyyllisten listalle hämmensi Kukkosen itsensä lisäksi oikeusistuinta ja oikeudenkäyntiä valmistellutta tutkijakuntaa. Kukkosen sotasyyllisyys olikin epäsuora tulos Neuvostoliiton tavoitteesta saadaVäinö Tanner tuomituksi oikeudenkäynnissä. Tannerin syyllisyydelle oli hankalaa löytää selkeitä perusteita, jolloin muodolliseksi syyksi otettiin Tannerin jäsenyys ulkoasianvaliokunnassa sekä Rangellin ettäLinkomiehen hallituksissa. Ulkoasiainvaliokuntaan kuuluivat myös Antti Kukkonen jaTyko Reinikka, jotka oli siten asetettava syytteeseen samalla perusteella.[5] Koska Kukkonen oli syytteeseen joutuessaan virassa oleva pappi, jokaisessa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin istunnossa oli läsnä lain edellyttämällä tavallatuomiokapitulin edustaja.[6]
Neuvostoliiton hallituksen äänenkannattajaIzvestija julkaisi joulukuussa 1945 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsitelleen kirjoituksen, jossa pääsyylliseksi nimettiin Väinö Tanner ja hänen "merkittävimmiksi rikostovereikseen"Risto Ryti,Jukka Rangell ja Tyko Reinikka.Edwin Linkomies,Toivo Kivimäki jaHenrik Ramsay olivat lehden mukaan olleet edellisten "välikappaleita", kun taas Kukkonen näytti olleen niin vähäpätöinen, että hänen nimeään ei mainittu kirjoituksessa lainkaan.[7]
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä lyhimmän vankeustuomion saaneiden Antti Kukkosen ja Tyko Reinikan olisi normaalin käytännön mukaan pitänyt päästä ehdonalaiseen vapauteen helmikuussa 1947, jolloin he olivat kärsineet puolet tuomioistaan. PresidenttiJ. K. Paasikivi oli sopinut tästä jo aiemman oikeusministerinUrho Kekkosen kanssa, mutta vuonna 1947 oikeusministerinä toiminut kansandemokraattinenEino Pekkala esti hankkeen.Valvontakomission poistuttua Suomesta Kukkonen ja Reinikka pääsivät vankilasta lopulta lokakuussa 1947, jolloin heidän tuomioistaan oli jäljellä enää kuudesosa.[8]
Kukkosen terveys oli kärsinyt vakavasti hänen vankila-aikanaan, ja vapauduttuaan hän vietti muutamien vuosien ajan hiljaiseloa kotonaan Pielisensuussa. Kun presidentti J. K. Paasikivi oli armahtanut Risto Rytin ja vapauttanut muut sotasyyllisinä tuomitut heidän tuomioidensa jäljellä olleista osista keväällä 1949, nämä saivat takaisinkansalaisluottamuksensa javaalikelpoisuutensa. Näin Kukkonen palasi eduskuntaanvuoden 1954 vaaleissa.[9]Johannes Virolaisen mukaan Kukkonen kuuluiJuho Koiviston,Viljami Kalliokosken jaMikko Tarkkasen ohella maalaisliiton sisällä pääministeri Urho Kekkoseen kriittisesti suhtautuneisiin vanhemman polven poliitikkoihin.[10]
Antti Kukkosen kuoltua vuonna 1978 sotasyyllsyysoikeudenkäynnissä tuomituista oli elossa enää vainJukka Rangell, joka kuoli vuonna 1982.[4]
Kukkosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Lauri Kukkonen ja Kaisa Liisa Ilvonen. Kukkonen meni naimisiin Elsa Maria Marttisen kanssa vuonna 1927.[1]
Joensuussa sijaitsevaKukkolan tila, jota Kukkonen viljeli, toimii nyt kotimuseona sekä matkailu-, opetus-, ja virkistyspaikkana.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaAntti KukkonenWikimedia Commonsissa| Edeltäjä: Julius Ailio Lauri Ingman Paavo Virkkunen Oskari Mantere Uuno Hannula | Suomen opetusministeri 1927−1928 1929−1930 1931−1932 1936−1937 1940−1943 | Seuraaja: Lauri Ingman Paavo Virkkunen Oskari Mantere Uuno Hannula Kalle Kauppi |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
