Pyhä Antonius Padovalainen (ital.Sant’Antonio da Padova; alun perin:Fernando Martins de Bulhões; 1195Lissabon — 13. kesäkuuta 1231 Arcella) oliroomalaiskatolinenportugalilainenfransiskaani,pappi,pyhimys ihmeidentekijä jakirkonopettaja.[1][2] Hän on laivojen haaksirikkojen, nälkiintymisen, Amerikan intiaanien, amputoitujen, eläinten, aasien, venemiesten,Brasilian, Texasin Beaumontin hiippakunnan, kotieläinten, vanhojen ihmisten, odottavien äitien, uskon eukaristiaan,Italian Ferrazzanon, kalamiesten, satojen, hevosten,PortugalinLissabonin, postin, merimiesten, sorrettujen ihmisten,ItalianPadovan, köyhien,Portugalin, kadonneiden asioiden etsijöiden, steriiliyden, sikopaimenten, Tigua-intiaanien ja vaeltajien suojeluspyhimys.[3] Hänen symboleitaan ovatJeesus-lapsi kirjan päällä, liljat, kalat, pullo jakrusifiksi, muuli, raha-arkku ja ihmissydän, sydän, tuli, kuvattuna kirjaa pitelevänä sekä leipä.[3] PaaviGregorius IX julisti hänet pyhimykseksi vuonna 1232, ja paaviPius XII julisti hänet kirkonopettajaksi 16. tammikuuta 1946.[1][2]Katolinen kirkko viettää pyhimyksen juhlapäivää 13. kesäkuuta eli päivänä, jona hän kuoli 36-vuotiaana.[1][2]
Pyhälle Antoniukselle on laadittu latinankielisiä litanioita,hetkipalveluksen pienoisversio, ja hänestä on joskus käytetty nimitystäMalleus Haereticorum, eliharhaoppisten vasara.[6] Antoniuksen on uskottu laatineen vuosisatojafransiskaanien suosiossa olleen latinankielisen rukouksenEcce Crucem Domini.[7]
Pyhä Antonius Padovalainen syntyi vuonna 1195 Fernando MartinsinaPortugalinLissabonissa varakkaaseen aatelisperheeseen, mahdollisesti Martin Bouillonille ja Theresa Tavejralle.[8][1][2][9] Hän kävi katedraalikoulua, ja hän liittyi 15-vuotiaana vuonna 1210 augustinolaiseen luostariyhteisöön pyhän Vincentin luostariin, jonka hän lopulta jätti kuultuaanMarokon viidestä fransiskaanimarttyyrista. Hän halusi itsekin marttyyriksi ja liittyifransiskaaneihin vuonna 1220, jolloin hän otti nimen Antonius.[8][9] Pyhimys matkasi laivallaMarokkoon joulukuussa 1220, mutta hän sairastui perillä vakavasti. Hän lähti paluumatkalle, joutui ankaraan myrskyyn, joka vei hänetSisiliaan.[8] Koska hänen terveytensä pysyi huonona, hänen ei sallittu tehdä lähetystyötäsaraseenien keskuudessa, vaan sen sijaan hän opettiteologiaa ItalianBolognassa ja Etelä-RanskanMontpellier’ssa,Toulousessa ja Puy-en-Velayssa.[1] Hän toimi myös saarnaajana ja koska hän oli menestynyt harhaoppisten käännyttämisessä, häntä kutsuttiinHarhaoppisten vasaraksi.[2][3] Antoniuksen pidettyä paastonaajan saarnoja vuonna 1231 hänen terveytensä heikkeni ja hän vetäytyi Camposanpieroon. Häntä lähdettiin viemään Padovaan, jonne hän ei ehtinyt, vaan hänet otettiinklarissalaisluostariin Arcellassa, jossa hän kuoli 36-vuotiaana 13. kesäkuuta 1231.[1][3]
