Anton Karas (7. heinäkuuta1906Wien –10. tammikuuta1985Wien)[1] oliitävaltalainensitransoittaja ja säveltäjä. Hänet tunnetaan elokuvanKolmas mies (1949) musiikin säveltäjänä ja esittäjänä. Elokuva lisäsi kiinnostusta sitramusiikkiin monissa maissa, joissa soitin oli aiemmin ollut melko tuntematon.
Karas syntyi Wienissä työläisperheeseen.[2] Hän aloitti sitransoiton 12-vuotiaana ja elätti itsensä 17-vuotiaasta alkaen soittamalla sitraa Wienin kapakoissa.[2][3] Hän kävi vuosina 1920–1924 iltatunneilla Wienin Pollux-musiikkikoulussa ja opiskeli vuosina 1924–1928harmoniaaWienin musiikkiakatemiassa. Tänä aikana hän esiintyi toisinaan tunnetun sitransoittajan Adolf Schneerin kanssa.[3][1]Toisen maailmansodan aikana Karas palveliSaksan armeijassa.[1]
Wieniin sijoittuva brittiläinen elokuvaKolmas mies teki vähävaraisesta muusikosta kansainvälisen kuuluisuuden. Elokuvan kuvausten aikana syksyllä 1948 ohjaajaCarol Reed kuuli sattumalta Karasin sitra-esityksen wieniläisessäheuriger-viinituvassa ja päätti palkata tämän elokuvan säveltäjäksi. Karas, joka ei osannut englantia eikä ollut koskaan käynyt ulkomailla, kutsuttiin kolmeksi kuukaudeksiLontooseen sävellystyöhön. Musiikki äänitettiin Reedin asunnossa Karasin soittaessa itse sitraa. Elokuvan musiikillinen pääteema ”The Third Man Theme” (tunnetaan myös nimellä ”Harry Lime Theme”) perustuu Karasin jo 20 vuotta aiemmin säveltämään kappaleeseen. Se julkaistiin elokuvan ensi-illan jälkeen myössinglenä, joka kohosi myyntilistojen kärkeenBritanniassa jaYhdysvalloissa.[2]
Kolmas mies -elokuvan on sanottu tehneen sitran tutuksi lukemattomille ihmisille, sillä soitin oli sitä ennen ollut huonosti tunnettu Keski-Euroopan ulkopuolella. Levy- ja nuottimyynnistä saatujen tulojen ansiosta Karas saattoi luopua kapakoissa esiintymisestä,[2] ja vuonna 1953 hän osti itselleen Wienistä oman heuriger-viinituvan, jolle antoi nimeksi Weinschenke Zum Dritten Mann.[2][3] Karas kävi konserttikiertueilla eri maissa ja esiintyi jopa kuninkaallisille.[3] Hän levytti myös lisää sitramusiikkia.[2]
Karasille myönnettiin vuonna 1976 Wienin kaupungin kultainen ansiomitali. Hänet on haudattu Sieveringin hautausmaalle Wieniin.[3]