Antiikva on nykyaikainen päätteellinen kirjaintyyli tai kirjainlaji, joka perustuu antiikinRooman aikaisiin aakkosiin,karolingiseen minuskeliin ja 1400-luvun italialaisten humanistienkalligrafiseen kirjaintyyliin.[1][2] Antiikva-sana on peräisin latinan sanastaantiquus, vanhanaikainen, ja sillä viitataan antiikin Rooman kiveen hakattujen piirtokirjoitusten kirjaimiin, joiden tyyli on nykyisten suuraakkostemme pohja.[3]
Typografiassa termillä antiikva tarkoitetaan päätteellisiä kirjainmuotoja, jotka kehittyivät vuosina 1470–1600. Tunnettuja tuon ajan antiikva-kirjaintyyppien suunnittelijoita olivat muun muassaNicolas Jenson,Francesco Griffo jaClaude Garamond. Antiikvakirjaimet kehitettiin yhdistelemällä roomalaistameisselikirjoitusta ja karolingista kirjoitusta. Antiikvoille ovat luonteenomaisia ohuet kirjaintenpääteviivat (serif), jotka painetussa tekstissä auttavat hahmottamaan tekstin riveinä ja helpottavat lukemista.[4][5]
Antiikvat jaetaan yleensä kolmeen ryhmään:
Medievaaliantiikvat ovat antiikvan varhaismuotoja, ja ne ovat alun perin kotoisinrenessanssiajan Venetsiasta, jossa kirjanpainajaAldus Manutius leikkautti ensimmäiset tämän kirjainmuodon edustajat. Claude Garamond hioi myöhemmin medievaaliantiikvan lopulliseen muotoonsa. Medievaaliantiikvojen pyöristetyt päätteet tekevät niistä helppolukuisia.[7][8] Medievaaliantiikvojen kirjaimilla on normaali kontrasti ja kalteva akseli. Niissä on melko vahvat päätteet, ja päätteiden liitokset ovat loivat.[9] Tunnettuja medievaaliantiikvoja ovatJenson,Bembo,Garamond jaSabon[7][8].
Siirtymäkauden antiikvat otettiin käyttöön 1700-luvun puolivälissä. Ne ovat ulkonäöltään medievaali- ja uusantiikvojen välimuotoja.John Baskerville teki tämän kirjainmuodon tunnetuksi, ja hänen nimeään kantavaBaskerville on yhä erittäin suosittu kirjaintyyppi.[7][8] Siirtymäkauden antiikvoissa on voimakkaampi kontrasti kuin medievaaliantiikvoissa. Kirjainten akseli on suora. Kirjainten päätteet ovat hiukan suoremmat ja ohuemmat. Päätteiden liitos on melko loiva.[10] Tunnettuja siirtymäkauden antiikvoja ovatBulmer, Baskerville,Caslon jaTimes[7][8].
Uusantiikvat liittyvät taidehistorialliselta kannaltauusklassismiin. Uusantiikvojen esikuvana ovatGiambattista Bodonin suunnittelemat kirjainlajit 1700-luvun loppupuolella. Ne ovat luonteeltaan hienostuneita ja heijastelevatvalistusajan pyrkimystä rationaalisuuteen. Kirjaintyypeissä on voimakkaat kontrastit paksumpien pystyviivojen ja ohuempien vaakaviivojen välillä. Uusantiikvoissa on suora akseli, ohuet päätteet ja jyrkkä päätteiden liitos.[7][11] Tunnettuja uusantiikvoja ovatBodoni,Didot,Walbaum jaAbril.[7][12][8].
Valtaosa nykyisistä leipätekstin ladonnassa käytettävistä kirjaintyypeistä perustuu klassisille antiikvoille. Yleisesti käytössä olevia antiikvoja ovatBaskerville,Garamond,Times New Roman jaPalatino.
