Juho Antero (Antero Johannes) Lamminen (17. heinäkuuta1884Harjavalta –11. syyskuuta1960Pori) oli suomalainenlehtitoimittaja jakokoomuslainenpoliitikko.[1][2]
Antero Lamminen pääsi ylioppilaaksiPorin lyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911. Lamminen toimi vuodesta 1911 vuoteen 1917Satakunnan Sanomien ja vuodesta 1918, jolloin Satakunnan Sanomat yhdistyiSatakunta-lehden kanssa, vuoteen 1953Satakunnan Kansanpäätoimittajana. Toimittajan työn ohella hän työskenteli vuosina 1916–1926 Porin teollisuuskoulun ja vuosina 1924–1938 Porin kauppakoulunopettajana. Koulutukseltaan hän oli filosofian maisteri, joksi valmistui vuonna 1914.[1][2]
Lamminen oli myös poliitikko. Hänet valittiin kaksissa vaaleissa,1929 ja1930,eduskuntaan, jossa hän toimi neljän vuoden ajan, elokuusta 1929 elokuuhun 1933. Hän edustiTurun läänin pohjoista vaalipiiriä. Eduskunnanvaliokunnista hän vaikuttisuuressa valiokunnassa,talousvaliokunnassa, työväenasiainvaliokunnassa, jossa oli myös puheenjohtajana, jaulkoasiainvaliokunnassa. Lamminen toimi poliittisella urallaan myösPorin kaupunginvaltuuston jäsenenä ja puheenjohtajana, Satakunnan Kokoomuksen puheenjohtajana, vuosina 1938–1952, sekä kolmesti, vaaleissa1925,1931 ja1950, presidentin valitsijamiehenä.[1][3]
Lammisen muihin luottamustehtäviin kuuluivat muun muassa Satakunnan kansallisliiton, Satakunnan kansallissäätiön, Satakunnan kirjallisen kerhon ja Satakunnan sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtajuudet.[1]
Lamminen oli kahdesti aviossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Aina Amalia Långstöm, jonka kanssa hän oli naimisissa vuodesta 1912 Ainan kuolemaan 1920, ja hänen toinen puolisonsa oli Ester Alli Alina Frisk, jonka kanssa hän oli avioitui vuonna 1930. Lammisen vanhemmat olivat maakauppias Johan Lamminen ja Maria Vilhelmiina Tuisku.[1]
Lamminen kuoli syyskuussa 1960, 76 vuoden iässä.[1]
