Antakya on maakunnan pääkaupunki ja se sijaitsee samalla paikalla kuin historiallinenAntiokia. Se tunnetaan muun muassa varhaiskristillisenä keskuksena sekä roomalaisajan mosaiikeistaan.[2]
6. helmikuuta 2023 kaupunki vaurioitui pahoin kahdessa voimakkaassa maanjäristyksessä, joiden keskus oli Kahramanmaraşissa. Jotkut historiallisista kohteista, mukaan lukien Pyhän Paavalin kirkko, tuhoutuivat järistyksessä.[3]
Antakyan kaupunki sijaitseeOrontesjoen suullaAmuqin laaksossa. Antakyan vanhakaupunki sijaitsee joen vasemman rannan jaSilpiusvuoren välissä uudenkaupungin sijaitessa joen toisella rannalla. Antakya sijaitseemaanjäristysherkällä alueella ja maanjäristykset ovatkin koetelleet kaupunkia useaan otteeseen sen historian aikana.[4]
Antiokia oli yksi useistaSeleukidien dynastian hallitsijaSeleukos I Nikatorin noin vuonna 300eaa. perustamista uusista kaupungeista. Uusien kaupunkien tarkoitus oli vahvistaa Seleukidien otetta alueistaSyyriassa ja alkuperäisen nimensä kaupunki sai Nikatorin isän Antiokhoksen mukaan. Nikatorin poikaAntiokhos I Soter teki kaupungista Seleukidien pääkaupungin, jona se säilyi kunnesPompeius valloitti senRooman valtakunnalle vuonna 64 eaa. Kaupunki kukoisti roomalaisten alaisuudessa Syyrian ja itäisen Rooman valtakunnan hallinnollisena keskuksena. Ensimmäisen vuosisadan puolivälissä kaupungissa asui arviolta 300 000–500 000 henkilöä. Sittemmin kaupunki oli tärkeä varhaisenkristinuskon keskus. EsimerkiksiPietari,Paavali jaBarnabas viettivät suuren osan elämästään Antiokiassa.[4]
Arabipaimentolaiset valloittivat Antiokian vuosina 637–638, johon mennessä useat eri katastrofit kuten maanjäristykset olivat vähentäneet kaupungin merkitystä huomattavasti. Arabit nimesivät kaupungin Antakiyaksi ja alueen strateginen ja taloudellinen merkitys muuttui. Muslimivaltakunnat keskittyivät pikemminkin Syyrian sisäosiin, Iraniin kuin Välimeren rannikkoon. Lisäksi kaupungin sijainti uudella rajavyöhykkeellä teki sen alttiiksi jatkuville hyökkäyksille.Bysantin valtakunta valloitti kaupungin ja piti sitä hallussaan vuosina 969–1084 jaristiretkeläiset vuosina 1098–1268. Samaan aikaanAleppo peri Antakyan entisen aseman alueen taloudellisena keskuksena kauppareittien siirtyessä turvallisempaan sisämaahan.Mamelukit hallitsivat kaupunkia vuosina 1268–1517 ja heitä seurasiOsmanien valtakunta vuoteen 1918 saakka. Osmanien valtakunnassa Antakya muodosti vain pienen alueellisen hallinnon keskuksen. Kaupunki oli oma piirikuntansa (qadha) Aleppon maakunnassa (sanjak, myöhemminvilayet). Maanjäristykset tekivät lopulta Orontesjoen purjehduskelvottomaksi ja alueen pääasialliseksi satamaksi nousi Antakyan sijaanİskenderun.[4]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeenympärysvallat loivat Alexandrettan sanjakin. Vuonna 1935 Antakya oli sanjakin suurin kaupunki ja asukkaita siellä oli noin 34 000. Noin 58 % kaupungin asukkaista oli etnisiäturkkilaisia, mikkä oli enemmän kuin etnisesti monimuotoisen alueen muissa kaupungeissa. Kaupungista tuli turkkilaisen kansallismielisyyden keskus alueella, jonka asema ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli epäselvä. Kesällä 1938 turkkilainen väestö julisti alueen itsenäiseksiHatayn tasavallaksi, joka liitettiin seuraavana vuonna Turkkiin. Osana Turkkia Antakya on jälleen kohonnut alueellisen keskuksen asemaan. Kaupunki on hyötynyt esimerkiksi sen lähialueiden elpyneestä maataloudesta alueen maanjäristysten luomien soiden kuivattamisen jälkeen. Tätä kautta kaupunkiin on syntynyt maataloustuotteiden jalostuksen teollisuutta. Kaupunki on myös kaupan keskus lähialueen asukkaille.[4]
_p085_Antiochia.jpg)
