Ann Helen Heberlein (s.22. kesäkuuta1970) onruotsalainenteologian tohtori, keskustelija, kolumnisti ja yliopistonlehtori.[1] Hän käsitteleeetiikkaa väitöskirjassaanKränkningar och förlåtelse: en etisk studie med hänsyn till föreställningar om offer, förövare, skuld och ansvar.
Heberlein julkaisi jatko-opiskeluaikanaan teoksenDen sexuella människan, etiska perspektiv (2004), josta tuli suuri menestys. Hän väitteli seuraavana vuonna tohtoriksiLundin yliopistosta. Sittemmin hän on omistautunut urallaan laajastisyyllisyyskäsitteelle, jota hän pohtii paitsi kirjassaanDet var inte mitt fel (2008) myös lehtikirjoituksissaan. Kirjoituksissaan hän tuo usein esiin liberaaliteologisia näkemyksiä. Hän kirjoittaa kolumneja useisiin lehtiin ja on lisäksi tehnyt kirjaesittelyjäSydsvenska Dagbladetiin. Heberlein on määräaikainen yliopistolehtori Lundin yliopiston Teologian ja uskontotieteiden keskuksessa.
Elokuussa 2008 Heberlein erosi Ruotsin kirkosta, koska hän oli esimerkiksi sitä mieltä, että kirkosta on tullut pinnallinen eikä se enää uskalla puhua Jumalasta, Jeesuksesta, synnistä ja anteeksiannosta.[2][3]
Käsitellessään väitöskirjassaan Kränkningar och förlåtelse syyllisyyttä ja anteeksiantamusta Heberlein on osoittanut, että toisin kuin perinteisesti katsotaan, anteeksiantamus ei ole välttämättömyys eikä sen vaatiminen loukkauksen kohteeksi joutuneelta, siis uhrilta, olekaan aina hyväksi, erityisesti silloin, kun kyse on vakavista rikkomuksista, kuten pahoinpitelystä, raiskauksesta mutta myös kiusaamisesta.[4]
TeoksessaanDet var inte mitt fel (2008, suom.Se ei ollut minun vikani) Heberleinin käsittelee vastuuta ja erityisesti sen välttelyä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri mahdollistaa ja kannustaa Heberleinin mukaan joukkopakoon vastuusta, jolloin ihminen etsii syytä itsensä ulkopuolelta ja asettuu uhrin rooliin.
Tammikuussa 2009 ilmestyneessä teoksessaanJag vill inte dö, jag vill bara inte leva (suom.En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.) Heberlein kertoo omasta elämästään, muun muassa kamppailustaan bipolaarisen mielialahäiriön kanssa. Vaikka häntä voi ulkoisesti pitää väitöskirjansa, yliopistouransa ja saamansa julkisuuden ansiosta menestyneenä, tavallinen arkielämä on hänelle usein haaste[5][6]