Angola (port.Angola) eliAngolan tasavalta (port.República de Angola) on noin 35 miljoonan[3] asukkaan portugalinkielinen valtioAtlantin valtameren rannalla eteläisessäAfrikassa. Sen rajanaapureita ovatNamibia,Kongon tasavalta,Kongon demokraattinen tasavalta jaSambia. Maan talous ja infrastruktuuri ovat sekaisin neljännesvuosisadan kestäneen lähes jatkuvan sotatilan jäljiltä. Timantit ja öljy tuovat maalle vaurautta,[1] mutta monilla elintasoa kuvaavilla mittareilla Angola kuuluu maailman huono-osaisimpiin maihin: esimerkiksi vastasyntyneen elinajanodote on 61,2 vuotta (vuonna 2019).[4] Elävänä syntyneistä lapsista 7,2 prosenttia menehtyi ennen viidettä ikävuottaan (2020), mutta luku on laskenut 2000-luvulla.[5]
Angola voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan, rannikkotasankoon, asteittain nousevaan ja vuoristoiseen alueeseen ja sisämaan ylätasankoon. Rannikkotasanko käsittää 5 prosenttia Angolan pinta-alasta, sieltä kohoava alue 23 prosenttia ja ylätasanko 65 prosenttia.[6] Rannikkotasanko on kapea.Benguelan kohdalla se on vain noin 25 kilometriä leveä, kun pääkaupunginLuandan eteläpuolella se levittäytyy noin 200 kilometrin matkalle.[7]
Rannikon suuntaisesti kulkevan vuoristoisen alueen jakaa kahteen osaanCuanzajoki. Sen pohjoispuolella maasto kohoaa vähitellen noin 500 metriin. Huiput saattavat kohota jopa 1 800 metriin saakka. Joen eteläpuolella maasto on selvästi jyrkempää, ja jyrkimmillään se on etelässäChelavuoristossa.Sumben kaupungin kaakkoispuolella korkeimmat huiput ovat 2 400 metriä korkeita. Suurin osa Angolasta on tasaista tai kumpuilevaa ylätasankoa.[9] Se viettää itärajaa kohti 500–1000 metriin. Ylätasangosta puolestaan kohoaa joitakin vuoristoalueita. Keskisessä osassa maata onBién ylänkö, jonka korkein kohta on 2 600 metrissä.[7] Maan korkein kohta onMorro de Moco, joka on 2 620 metriä korkea.[7]
Angolan tärkeimmät joet ovatKunene,Cuanza,Kongo jaCuando. Ne tarjoavat vesivoimaa ja kasteluvettä kuiville alueille. Useimmat joet alkavat maan keskiosasta. Monet niistä virtaavat melko suoraan länteen kohti Atlanttia. Kaksi suurta jokea, Cuanza ja Kunene, mutkittelevat kuitenkin enemmän: Cuanza virtaa pohjoiseen ja Kunene etelään ennen kuin ne kääntyvät länteen. Cuanza on ainoa Angolan sisävesistöistä, jossa voi liikkua merkittävän kokoisilla aluksilla. Lisäksi Kongojoella, joka muodostaa osan Kongon demokraattisen tasavallan vastaisesta rajasta, voi purjehtia. Lundan vedenjakajan pohjoispuolella virtaa Kongon sivujokia. Sen eteläpuolen joista jotkut yhtyvätSambesiin ja niiden vedet virtaavat sitä kauttaIntian valtamereen. Toiset laskevatOkavangoon ja päätyvät sieltäOkavangon suistoonBotswanaan. Monet Okavangon sivujoista ja muista Angolan eteläosien joista kuivuvat osaksi vuotta kokonaan.[10]
Angolassa vallitseetrooppinen ilmasto, joka jakautuukuivaan kauteen jasadekauteen.[11] Ilmastoon vaikuttavat erityisestipasaatituulten kohtaamisvyöhyke, kylmäBenguelan merivirta ja maaston korkeus.Sadanta vaihtelee selvästi maan eri osissa. Eniten sataa Cabindan eksklaavissa Maiomben metsäalueella. Siellä sadanta on 1 800 millimetriä vuodessa. Bién ylängöllä sataa noin 1 450 millimetriä vuodessa, mutta Luandassa kuivalla rannikolla 330 millimetriä ja eteläisimmällä rannikkoalueella vain noin 50 millimetriä. Sadekausi on pohjoisessa syyskuulta toukokuulle ja etelässä joulukuulta maaliskuulle.[7]
Lämpötila vaihtelee huomattavasti vähemmän kuin sadanta, mutta pääsääntöisesti lämpötila on matalampi kauempana päiväntasaajalta, rannikon läheisyydessä ja korkeammalla.[7] Rannikon säätä viilentää kylmä merivirta. Kylmän meren päälle virtaava lämmin ilma synnyttää sumua ja sumupilviä, ja lämpötilaero aiheuttaa myös merituuli-ilmiön.[12] Vuoden keskilämpötilaSoyossa Kongojoen suulla on 26 astetta, kun se Bién ylängollä sijaitsevassaHuambossa on 19 astetta.[7]
Angola sijaitsee kahden eliömaantieteellisen alueen rajalla: pohjoisessa levittäytyvät Kongon alueen kosteat metsät jasavannit, etelässä taas Sambesin alueen metsät, savannit ja tulvatasangot. Keskistä Angolaa hallitsevat miombometsät, joissa kasvaa erityisestileimupuita jamnondopuita. Se vaihtuu etelämpänä savanniin ja metsään, jossa kasvaamukuseja,kopaalipuita jaseringapuita. Lounaassa on kuivaa savannia ja pensaikkoa, jonka valtakasveja ovatakaasiat,mirhapuut jamopanepuu. Lounaisrannikolle levittäytyy puolestaanNamibin aavikko.[13]
Erilaisilla luonnonsuojelualueilla oli Protected Plannet -sivuston mukaan suojeltu noin 10,76 prosenttia Angolan pinta-alasta.[14][15] Tämä piti sisällään muun muassa neljä luonnonpuistoa ja kymmenen kansallispuistoa.[16][17] Vaikka Angola on suuri merenrantavaltio Atlantin äärellä, se oli ollut suojellut meriekosysteemejä vasta niukasti (vain 16 km²).[14] Valtakunnallisia kansallispuistoja olivat muun muassa Bicuarin kansallispuisto (perustettu 1964),Cameian kansallispuisto (1957), Cangandalan kansallispuisto (1970), Ionan kansallispuisto (1964), Mupan kansallispuisto (1964) jaQuissaman kansallispuisto (myös nimellä Kissaman kp., 1957).[16][18][19]
Nykyisen Angolan alueen varhaisimmat asukkaat olivatkhoisan-kielisiä metsästäjä- ja keräilijäkansoja.[20] Myöhemmin sen asuttivatbantukansat osanabantuekspansiota. He asettuivat alueelle 1300–1600-lukujen välisenä aikana, mahdollisesti aikaisemminkin.[21] Kongon kuningaskunta oli alueen voimakkain valtio, ja se oli syntynyt 1300-luvulla, kunkongot olivat tulleet Kongojokea pitkin etelään.[22] He perustivat pääkaupunkinsaMbanza Kongon nykyisen Angolan alueelle.[23]
Portugalilaiset saapuivat Kongojoen suulle vuonna 1483 ja muodostivat tämän jälkeen diplomaattiset suhteet Kongoon. Orjakaupasta syntyi pian erimielisyyksiä, ja portugalilaiset liittoutuivat muiden kuningaskuntien kanssa. Angolan kuningaskunta alkoi muotoutua samaan aikaan, kun portugalilaiset toimivat Kongon rannikolla. Noin vuoden 1500 tienoillaNdongon päällikkö, arvonimeltäänngola, ryhtyi levittämään valtaansa kohti etelää. Hänen seuraajansa jatkoivat valloitussotia, joiden seurauksena valtakunta kattoi viimein koko Dande- jaCuanzajokien välisen alueen. He alkoivat houkutella maahan portugalilaisia asiantuntijoita Kongon mallin mukaisesti. Kun portugalilaiset saapuivat vuonna 1556, he eivät kohdelleetngolaa liittolaisena vaan vasallina. Dias de Novais aloitti suunnitelmallisen valloitusoperaation ja toimitti maahan ensimmäiset siirtolaiset vuonna 1575. Portugalilaiset valtasivat lisää alueita vuoden 1617 jälkeen, vaikka Ndongon kuningatarNzinga vastustikin voimakkaasti. Orjat olivat Angolan tärkeä kauppatavara, ja väestötappiot olivat mittavia. Orjakaupan lisäksi alueen valtioiden väliset kiistat aiheuttivat monien valtakuntien kaatumisen.[22][24]
Portugali lakkautti vuonna 1875 orjuuden, mutta orjakauppa oli Angolassa menettänyt asemansa jo 1850-luvulla, kun paikallista kauppaa alkoi hallita afrikkalaisten keräämät tuotteet. Ensin tärkein tuote olinorsunluu ja myöhemmin luonnonkumi. Uusia tuotteita varten sadattuhannet paikalliset osallistuivat niiden kuljettamiseen ja keräämiseen. Portugalilaiset alkoivat hiljalleen levittäytyä myös sisämaahan, mikä tarkoitti sitä, että maaomistus siirtyi uudisasukkaille. Angolan rajat määriteltiin Euroopassa vuonna 1891.[22]
Portugalin siirtomaaisännyys muuttui, kun emämaassa siirrettiin vuonna 1910 tasavaltaan ja 1930-luvulla autoritaariseenEstado Novoon. Jo vuonna 1920 lähes koko siirtomaa oli täysin Portugalin hallinnassa. Kaikki paikalliset kuningaskunnat lakkautettiin ja paikallisia alettiin verottaa ja pakottaa pakkotyöhön. Portugalilaiset ottivat myös entistä selkeämmin haltuunsa paikallishallinnon, jakreolit joutuivat tyytymään matalapalkkatöihin. Angolan taloutta modernisoitiin, ja se sidottiin portugalilaiseensuojatullijärjestelmään.[22]
Angolan pohjoisen rajanaapurinBelgian Kongon itsenäistyttyä Angolassakin puhkesi monia levottomuuksia. Kahvinviljelysalueella maakiistat ja pakkotyö nosti kapinahenkeä ja Cuangon laaksossa puuvillaplantaasien pakkotyö. Portugali vastasi lähettämällä maahan lisää sotilaita ja rohkaisemalla maanviljelijöitä muuttamaan Angolaan. Vuonna 1974 maassa asui jo 330 000 eurooppalaista. Samalla afrikkalaisten olojakin pyrittiin parantamaan, sillä pakkoviljely ja pakkotyö lakkautettiin. Koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa pyrittiin myös parantamaan. Talous lähti kasvamaan, kun maasta löydettiin öljyä.[22]
Vuonna 1961 Angolan itsenäisyysliike käynnistisissisodan Portugalin valtaa vastaan.Neilikkavallankumouksen jälkeen vuonna 1974 Portugalin uusi hallitus aloitti vetäytymisen Angolasta. Valtataistelu eri itsenäisyysliikkeiden välillä kärjistyi nopeastisisällissodaksi, johon myös ulkovallat sekaantuivat.[25] Angolan valtataistelussa olivat mukana Angolan kansallinen vapautusrintama (FNLA), Kansanliike Angolan vapauttamiseksi (MPLA) ja Angolan täydellisen itsenäisyyden liitto (UNITA).[26] FNLA oli näistä länsimielisin ja hyvissä väleissäZairen diktaattorinMobutu Sese Sekon kanssa, kun taas MPLA oli marxilainen ja itäblokin tukema. UNITA oli alun perin lähinnämaolainen. UNITA sai kannatusta lähinnäovimbundujen, FNLAbakongojen keskuudessa, kun taas MPLA:n kannattajiin kuului monia eri heimoja, vaikka liikkeen johdossa oli pääasiassakimbunduja.[27]
Portugalilaisten lähdettyä MPLA julisti maan itsenäiseksi 11. marraskuuta 1975, ja YK tunnusti sen hallituksen 1976. UNITA ja FNLA perustivat omat kilpailevat hallituksensa sisämaahan.[25] Ensimmäiseksi presidentiksi nousiAgostinho Neto, jota tämän kuoleman jälkeen seurasi vuonna 1979José Eduardo dos Santos. UNITA jatkoi kuitenkin taisteluaEtelä-Afrikan jaYhdysvaltain tuella,kuubalaisten joukkojen tukiessa Angolan hallitusta vuoteen 1989 asti. Sisällissota pyrittiin lopettamaan rauhansopimuksilla vuosina 1991 ja 1994, mutta kummallakin kerralla taistelut käynnistyivät uudestaan. Vuonna 1992 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Aselepo allekirjoitettiin UNITA:n johtajanJonas Savimbin kuoltua taistelussa 22. helmikuuta 2002. Vuonna 2003 UNITA lakkautti aseistetun siipensä ja otti tärkeimmän oppositiopuolueen osan. Elokuussa 2006 hallitus allekirjoitti erillisen rauhansopimuksen yhdenCabindanitsenäisyydestä taistelevan ryhmittymän kanssa.[26]
Angolan sota päättyi vuonna 2002 hallituksen sotilaalliseen voittoon. Itsenäisyystaistelua seuranneessa 27-vuotisessa sisällissodassa kuoli jopa 1,5 miljoonaa ihmistä ja sodan päätyttyä kolmannes maan väestöstä eli pakolaisina. Nälänhätä oli mittava, tiet ja peruspalvelut retuperällä ja miljoonat maaperässä piilevät miinat vaikeuttivat ihmisten jokapäiväistä elämää. Sodan päätyttyä talous kääntyi rajuun kasvuun, mutta öljyntuotanto oli lähes ainoa talouden veturi eivätkä elinolot juurikaan parantuneet suurimmalla osalla kansasta.[28]
Yli 90 prosenttia Angolan vientituloista ja 80 prosenttia verotuloista on tullut öljystä. Maan öljy-yhtiö Sonangol on talouden moottori ja ydin. Korruptio on laajaa ja syvälle levinnyttä ja on yksi keskeisiä kehityksen hidastajia. Transparency Internationalin korruptioindeksillä mitattuna Angola sijoittuu sijalle 168 yhteensä 186 maasta.[29]
Angolan ensimmäiset monipuoluevaalit järjestettiin vuonna 2008. MPLA sai selvän enemmistön vaaleissa ja myös sitä seuranneissa vaaleissa vuonna 2012. Angola on saanut 2010-luvulla entistä enemmän kansainvälistä huomiota korruptiosta ja ihmisoikeusrikkomuksista. Dos Santosin hallinto otti samalla entistä tiukemman otteen toisinajattelijoista, joita on usein ahdisteltu ja peloteltu. Dos Santos ilmoitti vuonna 2016 jäävänsä eläkkeelle, ja hän valitsi seuraajakseenJoão Lourençon, joka valittiinkin presidentiksi vuonna 2017. Dos Santos oli toiminut Angolan presidenttinä yhtäjaksoisesti 38 vuotta vuodesta 1979 vuoteen 2017. Lourenço on valintansa jälkeen pyrkinyt puhdistamaan hallintoa korruptiosta janepotismista. Hän on erottanut muun muassa edeltäjänsä tyttärenIsabel dos Santosin valtion omistamastaSonangolista ja edeltäjänsä pojanJosé Filomeno dos Santosin valtiollisen sijoitusrahaston johdosta.[22]
Angolan presidentti João Manuel Gonçalves Lourenço Euroopan parlamentissa Strasbourgissa.
Angola onpresidentillinentasavalta, jossa presidentillä on suurin osa vallasta. Presidentillä on valta nimittää ja erottaa ministerit, valtiosihteerit, tuomarit ja provinssien kuvernöörit. Presidentti on myös hallitsevan puolueen puoluejohtaja, ja hänellä on näin valta vaikuttaa parlamenttiehdokkaiden listaan ja käytännössä siis parlamentin kokoonpanoon.[30] Angolan perustuslaki vahvistettiin vuonna 2010. Se lisäsi presidentin valtaoikeuksia sekä lakkautti pääministerin ja lisäsi varapresidentin viran.[31]
Angolan presidentiksi nousi vuoden 2017 vaalien jälkeenJoão Lourenço, kun valtiota 38 vuoden ajan hallinnutJosé Eduardo dos Santos oli ilmoittanut vetäytyvänsä tehtävästä.[32] Vaikka vuonna 1992 Angola muutettiin MPLA:n johtamastayksipuoluejärjestelmästä monipuolueiseksi, MPLA on kuitenkin pysynyt jatkuvasti kiinni vallankahvassa.[25] Vuoden 2017 vaaleissa MPLA sai 150 paikkaa 220-paikkaiseenparlamenttiin. Vaikka se säilytti ehdottoman enemmistönsä, se menetti 25 paikkaa. Oppositiopuolueista UNITA kasvatti osuuttansa 32 paikasta 51 paikkaan jaCASA-CE sai 16 paikkaa.[33] Vuoden 2022 vaaleissa MPLA sai 124 paikkaa ja UNITA 90.[34]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Angola ei ole vapaa maa.[35] Angolaa on hallinnut sama puolue itsenäistymisestä lähtien, ja viranomaiset ovat järjestelmällisesti tukahduttaneet poliittista erimielisyyttä.Korruptio, oikeudenmukaisten menettelyjen rikkomukset ja turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset ovat edelleen yleisiä. Joidenkinlehdistöä ja kansalaisyhteiskuntaa koskevien rajoitusten lieventäminen presidenttiJoão Lourençon valinnan jälkeen vuonna 2017 on peruttu ja haasteita on edelleen.[35]
Angolan parlamentti hyväksyi tammikuussa 2019 homoseksuaalisuuden laillistavan lain. Presidentti allekirjoitti lain marraskuussa 2020, ja laki tuli voimaan helmikuussa 2021. Seksuaalisuuden takia syrjiminen on laitonta.[36][37]
Maaliskuussa 2025 Angola eväsi pääsyn maahan ainakin 20 Afrikan johtavalta poliittiselta henkilöltä, jotka aikoivat osallistua maan suurimman oppositiopuolueen Unitan isännöimään konferenssiin. Muun muassaTansanian oppositiojohtaja Tundu Lissun,Mosambikin Venancio Mondlanen jaBotswanan entisen presidentinIan Khaman pääsy estettiindemokratiaa käsittelevään huippukokoukseen. Angolan hallitusta on jo pitkään syytettytoisinajattelijoiden sulkemisesta pois vallan säilyttämiseksi.[38]
Angola on jaettumaakuntiin (província), jotka jakautuvat edelleen useampitasoisiin pienempiin yksiköihin. Maakunnat jakautuvat paikallishallinnossakuntiin (município), ja näissä voi olla pienempinä osa-alueina kunnanosia (comuna) tai kaupunkipiirejä.[39][40][41][42] Maakuntien johdossa on keskushallinnon nimittämä kuvernööri.[31]
Vielä vuoden 2024 alussa Angolassa oli18 maakuntaa. Mutta vuoden 2024 toisella puoliskolla Angolan aluejakoa muutettiin esimerkiksi perustamalla kolme uutta maakuntaa. Uudistuksen jälkeen maakuntia on 21; uusi maakuntatason aluejako käy ilmi oheisesta taulukosta.[39][40] Muutokset tulevat voimaan vuosien 2025-2027 aikana.[40] Kolme aiempaa maakuntaa jaettiin (*): Luandan maakunnasta lohkaistiinIcolo e Bengon maakunta, Moxicon maakunnastaMoxico Lesten (Itä-Moxicon) maakunta, ja Cuando Cubangosta syntyivätCuandon jaCubangon maakunnat.[40] Samassa yhteydessä Angolaan muodostettiin 162 uutta kuntaa, jolloin vuodesta 2025 lähtien Angolassa on326 kuntaa.[39][40][43] EsimerkiksiMalanjen maakunnan kuntajakoa muutettiin niin, että maakuntaan tuli 13 uutta kuntaa (muutoksen jälkeen yhteensä 27 kuntaa).[44]
Angolan talous on 2000-luvulla ollut vahvassa nousussa vuonna 2002 päättyneensisällissodan jälkeen.Talouskasvu on ollut keskimäärin 10 prosenttia vuodessa. Timantti- ja öljykaupalla saaduilla varoilla on 2010-luvulla rakennettu suurellisia hankkeita, kuten maanteitä, kouluja ja kauppakeskuksia.[48] Kuitenkin yli puolet maan asukkaista elääköyhyysrajan alapuolella.[49]
Talouskasvun ansiosta angolalaiset sijoittajat, kuten Afrikan rikkain nainenIsabel dos Santos, ovat nousseet entisen emämaansa Portugalin tärkeimpien pörssiyhtiöiden suurimmiksi omistajiksi. Talousvaikeuksista kärsivästä Portugalista puolestaan on vuodesta 2012 lähtien muuttanut yli 50 000 ihmistä Angolaan työpaikkojen perässä.[48]
Angolalla on rikkaat luonnonvarat, joihin kuuluu muun muassaöljyä,timantteja,rautamalmia,fosfaattia,kuparia,maasälpää,kultaa,bauksiittia jauraania.[50] Öljyteollisuus on tärkeä maan taloudelle luoden noin 85 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja käsittää 95 prosenttia sen viennistä. Angola on Afrikan toiseksi suurin öljyntuottajamaa ja sen tuotanto on noin 1 840 000 barrelia päivässä.[8] Maan bruttokansantuote on ollut huimassa nousussa – vuoden 2008 arvio oli 13,4 prosenttia. Kansainvälisen talouslaman vuonna 2009 talouskasvu kuitenkin pysähtyi.[8] Ensimmäiset arviot vuodelle 2010 ennustavat paluuta yli kymmenen prosentin kasvuun.[25] Vuoden 2012 talouskasvun arvio oli 8,4 prosenttia.[8]
Vuoden 2021 BKT oli CIA:n tilastojen mukaan 5 900 dollaria per asukas. Tällä maa on maailman noin 185 valtiosta sijalla 165.[1] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemanInhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Angola on sijalla 143 yhteensä 185 arvioidusta maasta. Osatekijöistä huonoin on vastasyntyneiden elinajanodote: se on Angolassa vain 46,5 vuotta (maailmassa sijalla 172 vuonna 2009).[51] Tämä on kuitenkin noussut vuonna 2013 54,95 vuoteen.[8] ja vuonna 2023 jo 57 vuoteen.[1]Lapsikuolleisuus oli vuonna 2015 maailman korkein: 15,7 prosenttia lapsista menehtyi alle 5-vuotiaana.[52][53]
Kolmannes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.[1]
Vuoden 2011 tilastojen valossa Kiinan keskeisin partneri Afrikassa on Angola, jonka kanssa kauppavaihto oli 27,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD). Sudanin, Nigerian ja Egyptin kanssa Kiinan kauppavaihto oli 10 miljardin USD:n luokkaa.[54]
Medialle vuotaneet asiakirjat paljastivat, että Afrikan rikkain nainen, Angolan entisen presidentin José Eduardo dos Santosin tytärIsabel dos Santos oli kerännyt kahden miljardin dollarin omaisuutensa tekemällä tuottavia kauppoja epäilyttävissä olosuhteissa. Angolaa 38 vuotta, vuoteen 2017 asti hallinneen Dos Santosin vanhinta tytärtä Isabel dos Santosia kutsuttiin mediassa lempinimellä Angolan prinsessa. Syytteet Isabel dos Santosia vastaan liittyivät muun muassa maakauppoihin, timanttibisnekseen sekä öljykauppoihin, joita hän teki isänsä ollessa presidenttinä. Häntä epäiltiin lahjonnasta ja hänen varojaan jäädytettiin. Isabel dos Santos asuu Lontoossa, jossa hän omistaa useita kalliita kiinteistöjä. Dos Santosin mukaan häntä vastaan esitetyt väitteet olivat tekaistuja ja Angolan hallitus oli aloittanut noitavainon häntä kohtaan.[55]
Angolan tärkeimpiä vientituotteita ovat öljyjalosteet ja timantit. Angolan suurimpia vientikumppaneita vuonna 2019 olivatKiina 62 prosenttiosuudella viennistä, Intia (10 %), Arabiemitraatit, Portugali ja Espanja. Kiina oli vuonna 2019 myös Angolan suurin tuontikumppani (22 % osuus). Muita tärkeitä tuontikumppaneita olivat Portugali, Nigeria, Belgia, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka ja Brasilia.[1]
Angolassa on kolme merkittävää satamaa:Luandan satama,Lobiton satama jaMoçâmedes. Niihin kaikkiin johtaa rautatie sisämaasta suunnilleen itä-länsi -suuntaisena. Rautatieverkon laajennus- ja kunnostustyöt ovat käynnissä.
Luandan kansainvälinen lentoasema (LAD) on nimetty helmikuun 4. päivän mukaan (port.Aeroporto Internacional Quatro de Fevereiro) ja on maan suurin. Myös kaikissa maakuntien pääkaupungeissa on kotimaanliikenteen lentoasema. Uusi suurempiAntónio Agostinho Neton kansainvälinen lentoasema noin 40 kilometrin päässä Luandan keskustasta aloitti matkustajaliikenteen marraskuussa 2024. Sen on tarkoitus myöhemmin korvata vanha lentoasema ja tulla yhdeksi Afrikan suurimmista lentoasemista.[56][57][58]
Angolanväestönkasvu on ollut viime vuosikymmeninä erittäin nopeaa. Vuonna 1950 maan väkiluku oli noin 4 miljoonaa ja vuonna 2000 noin 16 miljoonaa.[3] YK:n mukaan väkiluku oli 29,8 miljoonaa vuonna 2017.[60] CIA arvioi väkiluvuksi 34,8 miljoonaa vuonna 2022. YK:n vuoden 2017 ennusteen mukaan Angolan väkiluku on 76 miljoonaa vuonna 2050.[60]
Angolan etninen kartta (1970).
Vuonna 2017 maan asukkaista 47 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, 19 prosenttia 15–24-vuotiaita, 30 prosenttia 25–59-vuotiaita ja 4 prosenttia 60 vuotta täyttäneitä.[60] CIA:n mukaan Angolankokonaishedelmällisyysluku vuonna 2022 oli 5,83 lasta yhtä naista kohti, mikä oli maailman toiseksi korkein.[1]
Angolan kolme tärkeintä etnistä ryhmää ovatovimbundut (37 % väestöstä),kimbundut (25 % väestöstä) jakongot (13 % väestöstä).[1] Muita ryhmiä ovat muun muassa chokwet (lundat), ganguelat, nhaneca-humbet,ovambot,hererot ja xindungat. Eurooppalaisperäisiä (lähinnä portugalilaisia) on noin prosentti väestöstä ja eurooppalaisten ja afrikkalaisten sekoittumisen tuloksena syntyneitä mestiçoja noin kaksi prosenttia[1]. Maassa asuu myös n. 20 000 kiinalaista.[61]
Lapsi- jaäitiyskuolleisuus on laskenut Angolassa 2000-luvulla. Vuonna 2000 elävänä syntyneistä lapsista 20,4 prosenttia kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Vuonna 2020 vastaava luku oli 7,2 prosenttia.[5] Vuonna 2000 Angolassa menehtyi 827 äitiä 100 000 synnytystä kohden. Vuonna 2017 vastaava luku oli 241.[62]
Uskonnollisesti yli 90 prosenttia angolalaisista on kristittyjä. Vuonna 2015 katolilaisia oli 56,4 prosenttia, protestantteja 23,4 prosenttia ja muihin kristinuskon ryhmiin kuuluvia 13,6 prosenttia. Perinteisiin uskontoihin uskovia oli 4,4 prosenttia, muihin uskontoihin uskovia 1,1 prosenttia ja uskonnottomia 1,0 prosenttia.[63]
Angolalainen kulttuuri on jakautunut monia rajoja pitkin. Jo ennen siirtomaa-aikaa rikkaat kauppiaat syrjivät köyhää rahvasta. Portugalilaiset suosivat sopeutuvaisia afrikkalaisia (assimilados) ja erottivat nämä enemmistönä olleista ”sivistymättömistä alkuasukkaista” (indigenas). Kolme poliittista liikettä UNITA, FNLA ja MPLA ovat suosittuja eri väestöryhmien keskuudessa.[64]
Vuosia jatkunut sota oli ennen kaikkea miesten asia, ja siinä kaatui lähinnä miehiä. Siksi naiset ovat enemmistönä etenkin maaseudulla, missä sotalesket toimivat usein perheenpäinä ja moniavioisuus on edelleen yleistä.[64]
Angolan vanhin ja arvostetuin yliopisto on nimetty maan ensimmäisen presidentin mukaanAgostinho Neton yliopistoksi (UAN). Se oli maan ainoa yliopisto vuoteen 2009 saakka, jolloin sen muiden maakuntien keskuskaupungeissa sijaitsevista yliopistokeskuksesta muodostettiin kuusi uutta alueellista yliopistoa.[65]
Angolassa suosittuja musiikin tyylilajeja ovat muun muassaangolalainen merengue,kilapanda jasemba. Länsimainen populaarimusiikki on vaikuttanut angolalaiseen nykymusiikkiin. Tunnetuimpiin nykymusiikin artisteihin kuuluu muun muassaBonga.[66]
Collelo, Thomas (toim.): Angola: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991. Teoksen verkkoversio Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
Huntley, Brian J: ”Angola in Outline: Physiography, Climate and Patterns of Biodiversity”. TeoksessaBrian J. Huntley & Vladimir Russo & Fernanda Lages & Nuno Ferrand (toim.): Biodiversity of Angola. Cham, Switzerland: Springer Open, 2019. ISBN 978-3-030-03082-7Teoksen verkkoversio Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
Thornton, John Kelly & Clarence-Smith, William Gervase: AngolaEncyclopædia Britannica. 8.3.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
↑abcdefLei n.º 14/24 - Lei da Divisão Político-Administrativa (Laki Angolan poliittis-hallinnollisesta jaosta. CAPÍTULO VII määrittelee Província do Icolo e Bengon maantieteellisen alueen ja kunnat) Portal da Legislação Angolana, angolex.com. 22.8.2024. Luanda. Viitattu 1.3.2025. (portugaliksi)
↑abcdeDecreto Presidencial n.º 268/24 de 29 de novembro (pdf) (Presidentin asetus 268-24 liitteineen, mm. karttaa Angolan uudesta maakuntajaosta ja aluehallintomuutoksen eri vaiheiden aikataulu vuosille 2025-2027) Diaro da Republica. 29.11.2024. Luanda. Viitattu 1.3.2025. (portugaliksi)
↑Anuário de Estatísticas Sociais 2017 -2022, 2024 (pdf) (s.26 (Quadro 2.2 - Projecção anual da população total por província, 2017 – 2022)) 5.2.2024. Instituto Nacional de Estatística, ine.gov.ao. Viitattu 19.2.2025. (portugaliksi)
.jpg)
.svg)
.svg)
