| Amrita Sher-Gil | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Budapest[1] |
| Infobox OK | |
Amrita Sher-Gil (30. tammikuuta1913Budapest –5. joulukuuta1941Lahore) oli merkittäväunkarilais-intialainentaidemaalari. Häntä on pidetty yhtenä merkittävimmistäavant-garde-taiteilijoista ja Intian nykytaiteen perustajana.[2]
Amrita Sher-Gilin isä olisikhiaristokraatti Umrao Singh Sher-Gil Majithia ja äiti Marie Antoniette Gottesmann,Unkarin juutalainen oopperalaulaja.[2]
Sher-Gilin lahjakkuus huomattiin jo hänen lapsuudessaan. Hän aloitti piirtämisen ja maalaamisen jo lapsena pyytäen perheen palvelijoita malleikseen. Lapsuuttaan Sher-Gil luonnehti yksinäiseksi ja hän kertoi aloittaneensa silloin koko elämänsä mittaisen sisäisen äänensä tutkimisen.[2][3]
Perhe koki Unkarissa talousvaikeuksia ja muutti vuonna 1921 Intiaan,Shimlaan,Himalajan juurelle. Perheen isä Umrao oli kiinnostunut valokuvauksesta ja säilyneet valokuvat kertovat perheen viettäneen etuoikeutetun yläluokan elämää.[4]
Amritan äiti palasi tyttärensä kanssa Eurooppaan,Italiaan, vuonna 1924. Katolisessa tyttökoulussa Sher-Gil ei viihtynyt sen ankaran kurin takia, mutta hän pääsi kouluaikana näkemään italialaistenrenessanssimestareiden teoksia, jotka innostivat hänetmaalaustaiteeseen. Hänen kapinallisuutensa vallitsevia totuuksia kohtaan nousi pinnalle ja hän julisti koulussa olevansaateisti.[5][4]
Vuonna 1929, vain 16-vuotiaana, Sher-Gil lähtiPariisiin opiskelemaan maalaustaidetta. Opiskelupaikkana oli École National des Beaux-Arts. Hän maalasi tuolloinomakuvia jamuotokuvia ystävistään. Ranskassa vallitsi tuolloin maalaustaiteessa akateeminenrealismi ja se vaikutti hänen taiteeseensa. Hän ihaili erityisestiSuzanne Valadonia. Pariisin vuosinaan hän osallistui aktiivisesti seuraelämään ja hänellä oli rakkaussuhteita naisten ja miesten kanssa. Hänen maalauksensa herättivät huomiota ja vuonna 1933 niitä oli esillä Grand Salon de Parisissa. Sher-Gil oli nuorin ja ainoa aasialainen taiteilija joka sai kyseisen kunnian.[2][4][5]
Boheemielämä ja taideopiskelu kestivät viisi vuotta ja Sher-Gil palasi Intiaan. Nyt hänen maalauksensa olivat täysin intialaisia niin aiheiltaan kuin sielultaan. Hän kuvasi köyhiä maalaisia ja kerjäläisiä. Vuonna 1937 hän teki maalausmatkan Etelä-Intiaan ja matka selvensi hänen maalaustyyliään.[5]
25-vuotiaana Sher-Gil yllätti perheensä iloisesti ilmoittamalla menevänsä naimisiin. Puolisosta perhe ei tosin ollut iloinen. Sulhanen oli äidille sukua, hän oli unkarilainen lääkäri Victor Egan. Avioliitto solmittiin Unkarissa vuonna 1938. Sher-Gil sanoi, että tunsi itsensä heikoksi ja tarvitsi itselleen aviomiehen pitämään hänestä huolta.[5]
Aviopari palasi Intiaan vuonna 1939. Vuonna 1941 Sher-Gilin terveys heikkeni ja nykyään arvellaan, että kuolema johtui hänelle tehdynabortin jälkiseurauksista.[4]
Intian hallitus on julistanut Amrita Sher-Gilin töiden olevan kansallisaarteita.[6] Valtaosa hänen töistään on esillä Intian kansallisessa modernin taiteen galleriassa.[7] Toisaalta kansallismielisesti ajattelevat intialaiset ovat moittineet häntä siitä, että hänen töissään ei näy merkkiäkäänIntian itsenäisyystaistelusta.[8]
Nykyään Sher-Gilin värikkäitä ja eloisia maalauksiaan pidetään klassikkoina sekä Intian että Euroopan taiteessa.[4]
. Tieto on haettuWikidatasta.
