Amitriptyliinin toi markkinoille lääkeyhtymäMerck tuotenimellä Elavil vuonna1961[4]. Suomessa amitriptyliiniä myydään valmistenimillä Amitriptylin ja Triptyl.[5]
Amitriptyliinilla on kohtalaisen suuri hermovälittäjäaineasetyylikoliinin toimintaa estävä vaikutus. Amitriptyliinillä on vaikutus joka lievittää neurogeenisen tulehduksen aiheuttamaa kipua. Tämän arvellaan johtuvan osaksi myös sen natriumkanava- ja histamiini-1-reseptoreiden salpauksesta, sekä amitriptyliinin syöttösoluja stabiloivasta vaikutuksesta.[6]
Amitriptyliinille tunnetaan paljonvasta-aiheita ja lääkkeen käytön estäviä muita sairauksia. SamanaikaistaMAOI-lääkkeellä tehtävää lääkitystä ei saa olla, sillä siinä onserotoniinioireyhtymän riski. Varoaika on lääkelajista toiseen vaihdettaessa 14 vrk eli 2 vk. Muita tämän lääkkeen käytön estäviä tekijöitä ovatglaukooma,epilepsia, sydämen toiminnan häiriöt,raskaus (ensimmäiset 3 kk),eturauhasen liikakasvu sekävirtsaumpi.[7]
Amitriptyliinia voidaan käyttää kivun hoidossa annostuksella 25–75 mg/vrk, unettomuuteen annostukset ovat pienempiä. Masennuksen lääkityshoidolla annostus liikkuu tavanomaisesti alueella 75–200 mg/vrk. Ylärajaa ei saa ylittää missään tapauksessa, sillä lääke on sydäntoksinen.[3] Amitriptyliininmääritelty vuorokausiannos (DDD) on 75 mg.[8]
Geneettiset ominaisuudet vaikuttavat amitriptyliinin imeytyvyyteen maksan entsyymien CYP2D6 ja CYP2C19 kautta.Farmakogeneettisen testin avulla selvitetään potilaan yksilöllinen entsyymiaktiivisuus, mikä vaikuttaa lääkehoidon tehoon ja turvallisuuteen.[9]
Amitriptyliini omaa kardiovaskulaarisia, elisydämeen javerisuonistoon kohdistuvia, vaikutuksia runsain määrinyliannosteltuna. Lääkkeenterapeuttinen indeksi on suhteellisen kapea: viisinkertainen maksimaalinen päiväannos (5 × 200 = 1 000 mg) saattaa olla jo tappava. Muu samansuuntainen (kuten antikolinerginen) lääkitys saattaa kasvattaa myrkytysvaikutusta.[10]
Amitriptyliinistä on kehitelty kaksi yhdistelmälääkeversiota. Näillä on voimistunut anksiolyyttis-sedatiivinen hoitovaikutus. Yhdistelmälääkkeistä toiseen on yhdistettyklooridiatsepoksidi, joka onbentsodiatsepiini, ja toiseenperfenatsiini, joka on 1. polven tyypillinenneurolepti. Suomessa valmistenimiä ovatKlotriptyl,Limbitrol (amitriptyliini + klooridiatsepoksidi) sekäPertriptyl (amitriptyliini + perfenatsiini).[11]
Amitriptyliininsyljeneritystä vähentävät javerenkiertoa heikentävät vaikutukset[2] lisääväthammasvaurioiden riskiä.[2] Trisyklisistä masennuslääkkeistä näyttää amitriptyliini aiheuttavan eniten ja useimmiten sydämeen kohdistuvia haittavaikutuksia. Sydämeen kohdistuvien mahdollistentoksisten vaikutusten johdosta amitriptyliiniä pitäisikin välttää sydänpotilaiden kohdalla.[12] Amitriptyliini vähentää myösverihiutaleiden määrää.[13]
Muuthaittavaikutukset ovat yleensä luonteeltaanantikolinergisiä. Amitriptyliini saattaa huonontaa muistitoimintoja.[14] Amitriptyliininyliannostus (yli 1 000 mg kerta-annostuksena) voi johtaa kuolemaan. Yleensä ei käytetä rinnakkaisesti samanaikaisiamasennuslääkityksiä, koska näiden vaikutukset ja haittavaikutukset voivat voimistua. ErityisestiMAO-estäjät ovat täysinvasta-aiheisia, koska tällöin saattaisi kehittyä jopa hengenvaarallinen tila, jota kutsutaanserotoniinisyndroomaksi.
Amitriptyliini metaboloituuin vitro pääasiassa demetylaatiolla (CYP2C19,CYP3A4) sekä hydroksylaatiolla (CYP2D6), jota seuraa konjugaatioglukuronihapon kanssa. Muita amitriptyliinimetaboliaan osallistuvia isoentsyymejä ovatCYP1A2 jaCYP2C9. Tämän lääkkeen metabolia altistuu geneettisille polymorfismeille. Tärkein aktiivinen metaboliitti on sekundaarinen amiini,nortriptyliini. Nortriptyliini estää voimakkaammin noradrenaliin takaisinottoa kuin serotoniinin takaisinottoa, kun taas amitriptyliini estää noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa yhtä tehokkaasti. Muilla metaboliiteilla, kuten cis- ja trans-10-hydroksiamitriptyliinillä sekä cis- ja trans-10-hydroksinortriptyliinillä, on sama farmakologinen profiili kuin nortriptyliinillä, mutta ne ovat merkittävästi heikompia. Demetyylinortriptyliiniä ja amitriptyliini-N-oksidia esiintyy plasmassa vain vähäisinä määrinä; jälkimmäinen on enimmäkseen epäaktiivinen.[15]