Amerikan Konfederaatio (engl.Confederate States of America), virallisestiAmerikan konfederoidut valtiot (engl.Confederate States of America; lyhenneCSA, englanninkielisessä arkipuheessa joskusDixie)[1] eliEtelävaltiot, oli vuosina 1861–1865 olemassa ollut valtioliitto Pohjois-Amerikassa. Alun perin sen perusti seitsemänYhdysvalloista irtautunutta osavaltiota:Alabama,Etelä-Carolina,Florida,Georgia,Louisiana,Mississippi jaTexas. Nämä alueet olivat riippuvaisia maataloudesta, erityisesti puuvillan tuotannosta, jossa käytettiinafroamerikkalaisia orjia.[2] Konfederaatio oliYhdysvaltain sisällissodan toinen osapuoli, jossa se taisteliPohjoisvaltioita eli Unionia vastaan.
Kukin osavaltio erosiYhdysvalloista, jota kutsuttiin Unioniksi sisällissodan aikana. Sisällissota alkoiYhdysvaltain 1860 presidentinvaalien jälkeen, jolloinrepublikaanienAbraham Lincoln voitti vaalit. Hän vastusti orjuuden laajentamista läntisiin osavaltioihin. Konfederaation hallitus perustettiin helmikuussa 1861, ja sen asevoimat muodostettiin nopeasti. Lincolnin virkaanastujaiset järjestettiin maaliskuussa ja sisällissota alkoi huhtikuussa. Tämän jälkeenVirginia,Arkansas,Tennessee jaPohjois-Carolina erosivat Unionista ja liittyivät Konfederaatioon. Myöhemmin Konfederaatio katsoi myösKentuckyn jaMissourin kuuluvan itseensä, vaikkei kumpikaan osavaltio ollut virallisesti julistanut eronneensa Unionista tai ollut kokonaan Konfederaation hallussa.
Pohjoisvaltiot eli Unioni ei hyväksynyt osavaltioiden eroa ja katsoi Konfederaation muodostuneen laittomasti. Sota alkoi KonfederaationhyökättyäCharlestonin satamassa sijaitsevaanFort Sumter -linnoitukseen 12. huhtikuuta 1861. Mikään valtio ei tunnustanut Konfederaation itsenäisyyttä,[3][4] mutta Iso-Britannia ja Ranska hyväksyivät sille sotaa käyvän maan statuksen ja antoivat yksityisten tahojen käydä kauppaa sodan molempien osapuolten kanssa. Neljän vuoden ja 620 000 – 850 000 sotilaan kaatumisen jälkeen Konfederaation joukot antautuivat 1865. Sodalta puuttui formaali päätös, mutta lähes kaikki Konfederaation joukot olivat antautuneet vuoteen 1865 loppuun mennessä.
Konfederaatiolla ja sen vastustajalla Unionilla oli lukuisia eroja. Konfederaatio kannatti orjuutta tiedostaen, että sen kieltäminen romahduttaisi esiteollisenpuuvillantuotannon. Konfederaation kannattajat olivat uskonnollisempia jakonservatiivisempia. Konfederaatiossa ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan teollisuutta, mutta sillä oli hyvä rautatieinfrastruktuuri. Unionin asukasmäärä oli yli kaksinkertainen Konfederaatioon verrattuna. Konfederaation asukkaat olivat kiihkeitädemokraattisen puolueen kannattajia. Sodan jälkeen sinne muodostui useita erilaisia vihajärjestöjä kutenKu Klux Klan.
Jefferson Davis oli Amerikan konfederaation ainoa presidentti.Alexander Stephens toimi hänen varapresidenttinään.[5] Presidentti valittiin kuuden vuoden toimikaudelle ilman mahdollisuutta uudelleenvalintaan. Konfederaation kongressi koostui edustajainhuoneesta ja senaatista. Useimmat vaalit viivästyivät sisällissodan takia.Demokraattinen puolue hallitsi täysin Konfederaation poliittista elämää valtion lyhyen olemassaolon aikana.
Konfederaatio perustettiin 9. helmikuuta 1861 Montgomeryssä, Alabamassa. Väliaikaiseksi presidentiksi valittiin plantaasinomistajaJefferson Davis, joka oli toiminut Mississipin osavaltion senaattorina ennen Konfederaation perustamista. Pääkaupunki siirrettiin VirginianRichmondiin toukokuussa 1861.[6]
Moni poliitikko tuki orjuutta taloudellisista syistä. Jotkut tukivat sitä myös esimerkiksi uskonnollisista syistä.Kulmakivipuhe mainitaan usein Konfederaation ideologiaa koskevissa analyyseissä. Siinä Konfederaation varapresidentti Alexander Stephens julisti, että uuden hallituksen "kulmakivi" "lepää suurella totuudella, että neekeri ei ole tasa-arvoinen valkoisen miehen kanssa."[7]
Konfederaation perustuslaki nimitti valtiolle korkeimman oikeuden tulkitsemaan perustuslakia, mutta sen toiminta ei koskaan alkanut sisällissodan alkamisen takia, eikä jäseniä ehditty valita. Etelä-Carolinalla, Arkansasilla, Alabamalla, Floridalla, Georgialla, Louisianalla, Pohjois-Carolinalla, Tennesseellä, Texasilla ja Virginialla oli kuitenkin omat osavaltiontuomioistuimet. Niissä osavaltiossa, joissa ei ollut osavaltiontuomioistuinta oli vain paikallistuomioistuimia. Koska korkeinta oikeutta ei ollut, eri osavaltiot tulkitsivat lakia eri tavoin.
Sodan aikana säädettiin lakeja, joiden avulla Unionia tukevia henkilöitä pystyttiin siirtämään internointileireihin. Noin 1 600 ihmistä internoitiin sodan aikana.
Konfederaatio nojautui vahvasti maatalouteen, minkä takia orjia tarvittiin työvoimaksi.
Sodan alettua Unioni saartoi monta Etelävaltioiden satamaa heikentäen Konfederaation taloutta. Jotkut Meksikonlahden satamat olivat kuitenkin Konfederaation hallussa pitäen tuonnin ja viennin elossa. Yksi näistä oli Louisianassa sijaitsevaNew Orleans, joka kuitenkin antautui Unionille 1. toukokuuta 1862.
Talous oli Konfederaatiolle ongelma koko sen olemassaolon ajan. Poliitikot eivät halunneet korottaa veroja peläten sen vaikuttavan taistelutahtoon. Sodan aikana Konfederaatio painoi paljon rahaa, mikä johti korkeaan inflaatioon.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli:sv: Amerikas konfedererade stater
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
