Alvilde Prydz | |
---|---|
![]() Alvilde Prydz | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1846 |
Kuollut | 1922 (75–76 vuotta) |
Kansalaisuus | Norja |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | norja |
Tuotannon kieli | norja |
Pääteokset | Herön kartanon Gunvor |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Infobox OK |
Alvilde Prydz (5. elokuuta1846Fredrikshald,Østfold –5. syyskuuta1922Kristiania[1]) olinorjalainen kirjailija. Prydz on ensisijaisesti probleemikirjailija, ja hänen teoksissaan on ainapoleeminen sävy. Muoto on usein epäselvä, mutta hänen parhaat saavutuksensa kuvastavat aina norjalaista luonnetta. Hänen teoksistaan mainittakoonLykke (1890) ja sen jatkoPaa Fuglvik, (1891),Mennesker (1892),Dröm (1893),Gunvor Thorsdatter till Hærø (1890; suom. 1903), paras hänen teoksistaan,Sylvia (1898), näytelmäAino (1900),Det lovede land (1902),Barnene paa Hærø gaard (1900; suom.),I Ulvedalene (1909) jaMens det var sommer (1911).[2]
Prydz toimi alkuun opettajana. Hänen esikoisteoksensa oli kertomusAgn og Agnar (1880), jonka tyylissä on vaikutteitaBjørnstjerne Bjørnsonilta. Itsenäisempää ja kypsempää tyyliä on nähtävissä novellikokoelmissaI moll (1885) jaUnderveis (1889), kertomuksissaLykke (1890),Paa Fuglvik (1891),Mennesker (1892),Dröm (1893),Sylvia (1899) jaMens det var sommer (1911).[3]
Suuren menestyksen sai romaaniGunvor Thorsdatter til Herö (1896;Herön kartanon Gunvor). Sillä saavuttamansa aseman Prydz säilytti romaaneillaDet lovede land (1902,Luvattu maa),Barnene paa Herö gaard(1906;Herön kartanon lapset),I Ulvedalen (1909) ja erityisestiTorbjörn Vik (1913), joka on kuvaus heittiön kärsimystarinasta ja samalla kirjailijan lämminhenkisin ja taiteellisesti varmin teos. Hän käsittelee myötäeläen kirjallisia ongelmia, usein poleemisesti ja huumorinsävyisesti. Hänen kirjoissaan on aina ajatuksia ja elämänfilosofiaa, joka perustuu terävään todellisuudentajuun ja elämänkokemuksiin. Prydzin teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, venäjäksi[3] ja suomeksi.