| Alpo Sailo | |
|---|---|
 Alpo Sailo passikuvassa 1920-luvulla. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. marraskuuta1877 Hämeenlinna |
| Kuollut | 6. lokakuuta1955 (77 vuotta) Helsinki |
| Infobox OK | |
Alpo Sailo (vuoteen 1902Albin Leopold Enlund;14. marraskuuta1877Hämeenlinna –6. lokakuuta1955Helsinki) oli suomalainenkuvanveistäjä jataidemaalari.[1] Hänen työnsä edustavat hengeltään pääasiassakansallisromanttistaidealismia ja ovat tyylillisestirealistisia.[2] Useat hänen töistään esittävätrunonlaulajia ja kulttuurihenkilöitä.[2]
Alpo Sailo oli kolmilapsisen perheen vanhin lapsi. Nuorimmainen kuoli varhain ja jäljelle jäi vain Albin (Alpo) sekä Ilma. Vanhemmat maanmittausinsinööri Henrik Albin Enlund sekä Krista Muhr olivat kumpikin kotoisinRaumalta.
Isä innosti lapsia piirtämään mutta kuoli jo ennen lasten kouluikää ja tämän vuoksi äiti muutti lasten kanssa HämeenlinnastaTurkuun.
Sailo työskenteli aluksi koristeveistäjänä Bomanin huonekalutehtaassa ja aloitteli samalla taideopintojaan.AluksiSuomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (nyk.Kuvataideakatemia) vuosina 1895–1897 opettajinaanElias Muukka sekäVictor Westerholm. Tämän jälkeenTaideteollisuuskoulussa Helsingissä vuosina 1898–1899.Akseli Gallen-Kallelan oppilaana sekä apulaisena hänenateljeessaan Ruovedellä[2] vuosina 1900–1901 ja tämän jälkeen vieläFirenzessä vuonna 1901 sekäBudapestissä vuosina 1902–1903.
Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Alpon kanssa samalla luokalla olivat muun muassaYrjö Liipola,Carl Bengts jaJohn Engelberg, joka sittemmin avioitui Alpon sisaren Ilma Sailon kanssa. Sailon huonetoveriksi tuli taiteilijaAarno Karimo, joka sittemmin oli erittäin tiiviisti mukana Sailon elämänvaiheissa. Karimon taidesuuntaus sekä ajatusmaailma oli Sailon tavoin erittäin kansallismielistä. Kumpaakin kiehtoi Kalevala, ja he vaikuttivat aktiivisesti kansallismielisissä piireissä. Kummatkin olivat myös mukana perustamassaVoimaliittoa.
Akseli Gallen-Kallela kiinnitti huomionsa Sailon keskeneräiseen patsaaseen vieraillessaan Taideteollisuuskeskuskoulussa (nyk.Ateneum). Gallen-Kallela pyysikin Sailoa ottamaan häneen yhteyttä. Näin Sailosta tuli Gallelan oppilas ja apulainen. Myöhemmin taiteilijoiden välille kehittyi vahva ystävyyssuhde, joka kesti läpi elämän. Sailo oli auttamassa Gallen-Kallelaa Suomen Paviljongin valmisteluissaPariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyä varten.
Sailo oli myös yksi vuonna 1910 perustetunSuomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäsenistä.[3]
Sailo oli aktiivinensuomalaisuusaatteen kannattaja, ja hänet tunnetaankin ennen kaikkea hänen runolaulajista tekemistään patsaista. Näitä olivat muun muassaSortavalanRunonlaulajan patsas (1935) jaLarin Parasken patsas Hesperian puistossa Helsingissä (1949). Hänen suurimpia teoksiaan on muun muassa vuonna 1921 paljastettuM. A. Castrénin muistopatsasKansallismuseon edustalla Helsingissä.[2]
Sailo tunnettiin myösmuotokuvamaalarina.[4] Hän oli Gallen-Kallelan kanssa vankkoja kansallisromantiikan vaalijoita ja olivatkinKalevalaseuran perustajajäseniä. Sailon suurin unelma oliKalevalatalon[2] toteutuminen. Kalevalatalo oli Kalevalaseuran toinen päätavoitteista kuvitetun Kalevalan ohella. Suunnitelmia talosta tekiCarl Bengts sekäEliel Saarinen. Vuonna 1934 Sailo valmistiPorissa sijaitsevaanJuseliuksen mausoleumiin uudet pronssiset ulko-ovet Gallen-Kallelan 1917 tekemien suunnitelmien mukaan.[5]
Vehmersalmen sankaripatsas on Alpo Sailon ja vaimonsa veistämä, ja paljastettiin vuoden 1950 juhannuksena.[6]
Alpo Sailo avioitui vuonna 1906 laulajatarHelga Eleonora Lindströmin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta, jotka ikäjärjestyksessä ovat Hilkka-Liisa, Monna-Liisa Elonora, Merike Christina jaCarl Jyrki. Tämä avioliitto loppui samana vuonna (1938) kuin toinen alkoi. Toisen avioliiton Alpo Sailo solmi oppilaansaviipurilaisen taiteilijaNina Sailon kanssa. Heille syntyi tästä avioliitosta neljä lasta, jotka ikäjärjestyksessä ovat Nina Anni, Pertti Alpo, Seppo Ilari Alpo ja Arpad Alpo. Myös aviopuolison Nina Sailon taide keskittyi paljon Kalevalan sekä kansallisromantiikan ympärille. Syy opettajan ja oppilaan lähentymiseen voi olla vuonna 1937 kesällä Karjalaan kahdestaan tehty useita kuukausia kestänyt matka, jonka aikana he tapasivat ja piirsivät vielä elossa olevia runolaulajia.
Alpo Sailo oli vahva itsenäisyyden kannattaja ja ajoi monien muiden aikalaistaiteilijoiden tavoin Suomen itsenäistymistä. Tämä näkyy myös hänen taiteessaan ja tekemisissään, jotka pohjautuvat pitkälti Suomen identiteetin ympärille. Nimensä hän vaihtoi Albin Enlundista Alpo Sailoksi vuonna 1901 osana halua olla täydellisesti suomalainen. Keisarin poistaessa Suomeltaautonomian (1899) ja komentaessa suomalaiset miehet Venäjän armeijaan, Alpo Sailo kiersi pitkin Suomea organisoimassakutsuntalakkoja, muun muassa estämällä kutsuntojen valmisteluja ja kehottamassa pappeja olemaan lukematta kutsuntakäskyjä kirkossa. Tilanteen kuumetessa 1901 Sailo päätti lähteä maasta ulkomaille taidetta opiskelemaan, jolloin hän päätyi aluksiItaliaan Firenzeen ja tämän jälkeen siirtyi opiskelemaanUnkariinBudapestiin vuosina 1902–1903. Suomeen Sailo palasi vuoden 1903 aikana tilanteen hieman rauhoituttua.
Sortokausien aikana Sailo oli mukana ns.aktivistiliikkeessä.Suurlakon aikana vuonna 1905 Sailo oli luomassa vapaaehtoistasuojeluskaartia Helsingin alueelle. Ystäviensä kanssa he tukivat myös Venäjän vallankumouksellisia, jotka halusivat muiden uudistusten ohella palauttaa Suomeen autonomian. Muun muassaMaksim Gorkista tuli heidän ystävänsä, ja Gorkin paetessa Venäjältä Berliiniin vuonna 1906 hän kulki Suomen läpi henkivartijoinaan muun muassa Gallen-Kallela, Sailo ja taiteilijaAarno Karimo.lähde? Hän sekaantui myös latvialaisten bolševikkien helmikuussa 1906 tekemäänVenäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstöön yhdessä usean muun suomalaisten aktivistin, kutenK. G. K. Nymanin jaWalter Sjöbergin kanssa.[7]
Suomen sisällissotaan vuonna 1918 Sailo osallistuivalkoisten riveissä. Hän osallistui useisiin taisteluihin, viimeisimpänäHelsingin valtaukseen huhtikuussa. Alpo Sailo oli kuitenkin ennen kaikkea humanisti, ja hän järkyttyi veriteoista aina, olivatpa ne punaisten tai valkoisten tekemiä. Hän myös pelasti punaisia vankeja teloituskomppanian edestä. Myöhemmin sodan loputtua nämä samat vangit tulivat kiitokseksi henkiensä pelastamisesta veistämään taiteilijan Kauniaisissa sijainneen kodin eteen kookkaat portit kivestä.lähde?
Taiteilija perusti omanateljeen Helsinkiin Antinkadulle (nyk. Lönnrotinkatu 4). Tästä ateljeesta, tai ystävien nimeämänä ”Sailon Salongista”, muodostuikin tukikohta useille kulttuurielämän vaikuttajille sekä Sailolle itselleen. Täällä hän tapasi toisen vaimonsaNina Sailon, opetti oppilaitaan ja valmisti teoksiaan. Ateljee toimi myös Sailon sekä Gallen-Kallelan yhteisateljeena jonkin aikaa. Ateljeessa usein nähtyjä vieraita olivat muun muassaToivo Kuula,Eliel Saarinen,Jussi Mäntynen,Toivo Wuorenrinne,Eino Leino,E. N. Setälä,Kyösti Vilkuna,Robert Kajanus jaMatti Äyräpää.
Alpo Sailo kuoli 6. lokakuuta 1955 ollessaan kotimatkalla ateljeestaan Nina Sailon kanssa. Hänen tiedetään sanoneen ”mihin minä jään, siitä jatkaa vaimoni”, ja tämä pitikin paikkansa. Nina Sailo teki paljon aiheeseen liittyviä julkisia patsaita ja sekä mitaleja. Hän viimeisteli miehensä keskeneräisiä töitä ja jatkoi siitä mihin Alpo Sailo jäi.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
