| Alpo Marttinen | |
|---|---|
 Everstiluutnantti Alpo Marttinen kesällä 1944 Viipurissa. | |
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Alpo Kullervo Marttinen |
| Syntynyt | 4. marraskuuta1908 Alatornio |
| Kuollut | 20. joulukuuta1975 (67 vuotta) Falls Church,Virginia,Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari 163 |
| Infobox OK | |
Alpo Kullervo Marttinen (4. marraskuuta1908Alatornio –20. joulukuuta1975Falls Church,Virginia,Yhdysvallat[1]) oli suomalainenMannerheim-ristin ritari numero 163 ja eversti sekä Suomen että Yhdysvaltain armeijassa.[2][3] Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 4. joulukuuta 1944.[4] Marttinen olijatkosodan jälkeen Suomen tunnetuimpiaasekätkijöitä.
Marttisen vanhemmat olivat junailija Albin Marttinen ja Lovisa Kuitunen. Hänen puolisonsa oli Lea Mirjam Järvenpää, joka kuoli Yhdysvalloissa 23. marraskuuta 2007.[5] Marttinen kirjoitti ylioppilaaksiTornion yhteislyseosta vuonna 1927.[3] Hänen veljiään olivat jääkäriluutnanttiEinar Marttinen ja kirkkoherra Olli Marttinen.
Marttinen suoritti reserviupseerikurssi 14:n 1927–1928 ja jatkoi kadettikurssille 11 1928–1930. Hän palveli 1928KTR 2:ssa ja 1930–1933 KKR:ssä nuorempana upseerina. Kadettikoulussa hän opetti 1933–1934.Taistelukoulun luutnanttikurssin Marttinen kävi 1934. Pohjan Rykmentissä hän palveli adjutanttina sekä komppanianvarapäällikkönä 1934–1936.Sotakorkeakoulun yleisen osaston kurssin 13 hän suoritti 1936–1938. Kemin sotilaspiirin esikunnassa hän oli toimistoupseerina 1938–1939.
Talvisodan ajan Marttinen palveliHjalmar Siilasvuon9. divisioonan esikuntapäällikkönä Pohjois-Suomessa. Välirauhan aikana hän oli toimistopäällikkönä III armeijakunnan esikunnan operatiivisessa toimistossa. Jatkosodan sytyttyä Marttinen toimi IV armeijakunnan esikunnassa toimisto- ja osastopäällikkönä 1941–1942. 17. divisioonan esikuntapäällikkönä hän oli 1942–1943. Ruotsinkielisenjalkaväkirykmentti 61:n komentajana Marttinen toimi30. lokakuuta1942 –7. lokakuuta1944. Vuoden 1944 syksyllä Marttinen toimi jälleen Siilasvuon III armeijakunnan esikuntapäällikkönä Lapin sodassa. Sodan jälkeen Marttinen toimi Keski-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1944–1945, Vaasan sotilaspiirin päällikkönä 1945 sekäJR 6:n komentajana.
Ylennykset: Reservivänrikki30. elokuuta1928, vänrikki16. toukokuuta1930, luutnantti22. huhtikuuta1932, kapteeni 16. toukokuuta1938, majuri9. marraskuuta1940, everstiluutnantti10. marraskuuta 1941, eversti23. kesäkuuta 1944.
Marttinen kuuluiAkateemiseen Karjala-Seuraan (AKS),[6] ja hän oliasekätkentäjutun avainhenkilöitä.[7] Marttisen johtamaa, Suomesta sodan jälkeen poistuneiden ja Yhdysvaltain armeijaan värväytyneiden miesten ryhmää on kutsuttu ”Marttisen miehiksi”.[8] Vuonna 1945 Ruotsissa asuva suomalainen luutnanttiHarry Järv auttoiasekätkentään osallistunutta Marttista pakenemaanRuotsiin, vaikka on myöhemmin on kertonut, ettei pitänyt hänestä ihmisenä. Harry Järv oli myös itsepunaisen Valpon etsimien pakolaisten joukossa.
Vuonna 1951 hänet ylennettiin Yhdysvaltojen armeijan everstiluutnantiksi. Hän oli Saksaan sijoitetun Yhdysvaltojen jalkaväkidivisionantiedustelu-upseeri. Hän toimi Etelä-Koreassa neuvonantajana maan presidentillePark Chung Heelle ja ylennettiin everstiksi. Marttinen oli myös 1960-luvulla Iranin šaahinMohammad Reza Pahlavin sotilasneuvonantaja.[9]
Marttinen esiintyy rykmentinkomentajanaÅke Lindmanin elokuvassaFramom främsta linjen (Etulinjan edessä) (2004). Häntä näytteliIlkka Heiskanen.[10][11] Marttinen on ainoa henkilö, joka esiintyy omalla nimellä kirjassaRistiretkeläiset, jossaTor Högnäs kertoi omista kokemuksistaan Marttisten rykmentissä jatkosodassa.[12][13]
