Kominaisia ja lapsia kansallispuvuissaan Pohjois-Venäjällä.
Alkuperäiskansalla tarkoitetaan yleiskielessä erityisestivähemmistöksi jäänyttäkansallisuutta, joka on jonkin alueen alkuperäistä väestöä.[1][2] Alkuperäiskansan käsite ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisivat ensimmäiset alueella asuneet kansat. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksessa 169 käsitteelle on annettu poliittinen määritelmä. Siinä ei mainita vähemmistöasemaa.[3]
Alkuperäiskansat muodostavat arviolta noin kuusi prosenttia maailman väestöstä. Intiassa heitä on yli 100 miljoonaa[4] ja koko maailmassa 370–600 miljoonaa.[5] Alkuperäiskansojen eliniänodote on yleensä lyhyempi kuin muulla väestöllä. Syynä ovat muun muassa köyhyys, aliravitsemus ja tartuntataudit.[6]
Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja koskevassa yleissopimuksessa nro 169 määritellään sopimuksen soveltamisen kohde.[3] Sopimuksen 1. artikla määrittelee alkuperäiskansan käsitteen seuraavalla tavalla:
1. Tätä yleissopimusta sovelletaan
a) niihin itsenäisissä maissa eläviin heimokansoihin, joiden sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset olot erottavat ne muusta kansallisesta yhteisöstä ja joiden asemaa säännellään kokonaan tai osittain niiden omilla tavoilla tai perinteillä tai erityissäädöksillä tai – määräyksillä;
b) niihin itsenäisissä maissa eläviin kansoihin, joita pidetään alkuperäiskansoina sen vuoksi, että ne polveutuvat väestöstä, joka maan valloittamisen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu, ja jotka oikeudellisesta asemastaan riippumatta ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa.
2. Alkuperäiskansa- tai heimoidentiteetin omaksuminen itsemäärittelyssä on katsottava perusedellytykseksi määritettäessä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia ryhmiä.[3]
Määritelmän mukaan alkuperäiskansat ovat heimokansoja, joiden olot erottavat ne muista ja joiden asemaa säännellään poikkeavilla tavoilla tai sellaisia kansoja, jotka ovat seudun alkuperäisiä asukkaita vanhoine tapoineen. ILO lisää määrittelyyn vielä sen, että tällaisen kansan on itse ymmärrettävä itsensä joko alkuperäiskansaksi tai heimokansaksi, jotta siihen voitaisiin soveltaa ILO:n yleissopimusta.[3]
Sopimuksen määrittelyn nojallasaamelaisille on hyväksytty alkuperäiskansan asemaNorjassa,Ruotsissa,Suomessa jaVenäjällä. Näistä maista vain Norja on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön sopimuksen nro 169.
On väitetty, että alkuperäiskansat harjoittavat kestävää elämäntapaa, joka ei kiihdytä ilmastonmuutosta muun ihmiselämän tavoin.[4] Toisaalta esimerkiksiPääsiäissaaren puusto hävitettiin satoja vuosia sitten joko alkuperäisen väestön tai heidän mukanaan tulleiden rottien toimesta.[7][8][9]
Muusta ihmiskunnasta yhä erillään asuvia väestöjä 2000-luvun alussa.
Saamelaiset ovat virallisesti tunnustettu eurooppalainen alkuperäiskansa.[10] Euroopan puoleisella Venäjällä on myös alkuperäiskansoja[10], kutennenetsit,samojedit,komit sekäadygelaiset kansat, kutentšerkessit. Euroopassa on myösbaskit, joilla on oma itsehallintoalueensa Baskimaa.[10] Suomen ja Venäjän alueella elävätkarjalaiset täyttävät myös alkuperäiskansan kriteerit, mutta eivät ole saaneet virallista alkuperäiskansan asemaa.
Amerikassa kaikkia 1400-luvun eurooppalaisvalloittajien edeltäjistä polveutuvia pidetään alkuperäiskansoina (intiaanit,eskimot). Aasiassa alkuperäiskansoja ovat esimerkiksiarmenialaiset, Pohjois-Irakinassyrialaiset,Hokkaidonainut ja lukuisat muut.
↑Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
↑abcdHallituksen esitys eduskunnalle itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännönalaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta jaMetsähallituksesta annetun lain muuttamisesta HE 264/2014 vp, s. 68-. Eduskunta, 2014. Teoksen verkkoversio.
↑abPeuhkuri, Lea: ”Metsä on perintö, joka pitää meitä yllä”. Turun Sanomat, 15.10.2017, 113. vsk, nro 302, s. 14. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X
↑Pelttari, Mikko: Pako tai kato. Yliopisto-lehti, 7/2014. Helsingin yliopisto.
