Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Algeria

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Algerian demokraattinen kansantasavalta
الجمهورية الجزائرية الديمقراطية الشعبية
Al-jumhūriyya al-Jazāʾiriyya ad-dīmuqrāṭiyya aš-šaʿbiyya
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Algerian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Algerian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) jaAfrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Valtiomuotopuolipresidentillinentasavalta
Presidentti

Pääministeri
Abdelmadjid Tebboune

Sifi Ghrieb (vt.[1])
PääkaupunkiAlger (1 518 083 as.)
Muita kaupunkejaOran (771 066 as.),
Constantine (507 224 as.)
Pinta-ala
– yhteensä2 381 740 km²[2] (sijalla 10)
– josta sisävesiäei merkittävästi
Väkiluku (2021)44 617 000 (sijalla 34)
– väestötiheys18,7 as. / km²
– väestönkasvu2 %[3] (2020)
Viralliset kieletarabia,tamazight
Lukutaito80,2 %
Valuutta1 Algerian dinaari = 100 centimeä (DZD)
BKT (2021)
– yhteensä487 716 milj.USD[2]  (sijalla 43)
– per asukas11 000 USD
HDI (2019)0,748[4] (sijalla 91)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous14,2 %[5]
– teollisuus34,2 %[5]
– palvelut47,8 %[5]
AikavyöhykeUTC+1
– kesäaikaei käytössä
Itsenäisyys
 –Ranskasta

5. heinäkuuta1962
LyhenneDZ
– ajoneuvot:DZ
– lentokoneet:7T
Kansainvälinen
suuntanumero
+213
Tunnuslause arab.بالشعب وللشعب‎,Bi-š-ša‘b wa-li-š-ša‘b[6] (suom.Kansan toimesta ja kansan vuoksi) 
KansallislauluKassaman
Edeltäjä(t) Ranskan Algeria
(1830–1962)
Infobox OKNimi-testi OK

Algerian demokraattinen kansantasavalta eliAlgeria on noin 44,6 miljoonan asukkaan valtioPohjois-AfrikassaVälimeren rannalla. Sen rajanaapureita ovat koillisessaTunisia, idässäLibya, kaakossaNiger, lounaassaMali sekäMauritania ja lännessäLänsi-Sahara jaMarokko. Algeria kuuluuMaghreb-maihin ja on pinta-alaltaan Afrikan suurin maa.

Maantiede

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodot ja vesistöt

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Algerian kartta.
Saharan aavikkoa.

Algerian pohjoisosassa on kaksi geologisesti nuorta rinnakkain kulkevaa vuorijonoaTell-Atlas jaSaharan Atlas sekä niiden välissä olevaYlätasankojen alue. Vuoristot erottavatVälimeren rannikonSaharasta.[7]

Tell-Atlas ei ole länsiosastaan yhtenäinen vuorijono, vaan erillisiä vuoristoja erottavat toisistaan pienet tasangot. Keski- ja itäosassa rannikkovuoristo on huomattavasti yhtenäisempi, mikä vaikeuttaa pohjois-eteläsuuntaista liikennettä.[7] Keskiylänköjen korkeus on lännessä 1 100 – 1 300 metriä mutta idässä vain 400 metriä. Saharan Atlas on korkeampi ja yhtenäisempi kuin Tell-Atlas ja muodostunut kolmesta massiivista.[8] Saharan Atlaksen itäisellä jatkeellaAurèsvuorilla on Algerian pohjoisosien korkein kohta, 2 328 metrin korkuinenDjebel Chélia.[7]

Saharan Atlaksen eteläpuolelta alkaa laaja Saharan aavikko. Algerian Saharasta noin neljäsosa onhiekka-aavikkoa (erg), josta suurin onItäinen Iso erg, missä on jopa 2–5 metriä korkeitadyynejä. Iso osa Saharasta on kivistä ja kuivaahamadaa. Algerian kaakkoisosassa on puolestaan Saharan keskellä kohoavatAhaggarin jaTassili n’Ajjer.[9] Ahaggarissa on Algerian korkein vuori, 2 918 metriä korkeaTahat.[7]

Välimereen virtaavista joista monet ovat lyhyitä ja jyrkkiä. Pisin niistä on Ylätasangoilta alkunsa saavaChelif, jota tosin on paikoin hyvin voimakkaasti käytetty keinokasteluun ja talousvedeksi. Tell-Atlaksen eteläpuolella on vain väliaikaisia jokiuomiavadeja. Niistä monet virtaavat vajoamiin, jossa onchott-nimellä tunnettuja suolasoita. Saharassa monet Ahaggarilta syntyvät väliaikaiset joet virtaavat historiallisissa laaksoissa.Keitaita on paikoissa, joissa Saharan pohjavesi ulottuu pintaan asti.[7]

Ilmasto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algerian ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta rannikkoalueella ja Tell-Atlaksen alueella vallitseevälimerenilmasto. Kesät ovat kuumia ja kuivia, talvet lauhoja ja kosteita.[10][7] Vuoristoisilla alueilla talvet voivat olla ankaria, eikä lumikaan ole epätavallista. Algeria on altissirokolle, kuumaa pölyä ja hiekkaa sisältävä tuuli on yleinen kesällä.[11]

Luonto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algerian kasvillisuus on kaikkialla kuivuudenkestävää, sillä kasvien pitää olla sopeutunut vähintään kausittaiseen kuivuuteen. Metsiä on vain noin kahdella prosentilla maa-alasta, ja monet rannikkovuoristojen metsistä on hakattu. Metsiä löytyy lähinnä vaikeakulkuisimmilta vuoristoilta. Etelämpänä kasvillisuus on kuivaa ruohotasankoa, ja Saharassa on enää kasveja, jotka eivät tarvitse enää juuri ollenkaan vettä. Keitaat ja vadien pohjat pitävät yllä monipuolisempaa kasvillisuutta.[7]

Algeriassa on kolme kansallispuistoa rannikolla, viisi vuoristossa, yksi arolla ja kaksi Saharan autiomaassa. Tassili n’Ajjerin vuoristoinen kansallispuisto maan eteläosassa on Unescon maailmanperintökohde. Sen metsät muodostuvat pääosin kahdesta endeemisestä puulajista,myrttilajistaMyrtus nivellei jatassilinsypressistä. Harvinaisiin eläinlajeihin kuuluvatmunkkihylje,saksanhirven alalaji atlaksenhirvi,algeriannakkeli javälimerenlokki.[12]

Historia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria ja roomalaisaika

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
KalliotaidettaTassili n’Ajjerista.
AntiikinThamugadin raunioita, keskellä Rooman keisarinTrajanuksen riemukaari.

Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan Algerian vanhimmat kivityökalut ovat 2,4 miljoonaa vuotta vanhoja. Ne ovat kuuluneet jollekinHominini-lajille.[13]NeandertalinihmistenLevalloisin jaMoustier-kulttuuriin kivikirveitä on noin 45 000 vuoden takaa.Aterin kulttuuri on puolestaan alueella kehittynyt erikoistunut kulttuuri.[14]Tassili n’Ajjerissa on puolestaan maailman laajimpiin kuuluvakalliotaidealue, jonka vanhimmat kuvat ovat jopa 12 000 vuotta vanhoja.[15]

Algeria on ollut pitkäänEuroopan,Afrikan jaLähi-idän maiden välinen kulkureitti. Paikalliseen väestöön on siten pitkään sekoittunut verta muilta alueilta, jaberberien paimentolaiskansan alkuperää selitetään tällä tavoin. Berberit ovat asuttaneet aluetta ainakin 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Foinikialaiset levittäytyivät alueelleKarthagosta ja hallitsivat rannikkoseutuja 800-luvulta eaa. alkaen.[16] Berberit perustivat myös 200-luvun eaa. lopulta alkaen kuningaskuntia (tunnetuinNumidia), jotkapuunilaissotien aikana itsenäistyivät.Rooman voitettua Karthagon myös berberikuningaskunnat joutuivat Rooman valtakunnan alle vuoteen 24 mennessä.[17]

Arabeista ranskalaisiin

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Suurtenkansainvaellusten myötä alueelle tuligermaaniperäisiävandaaleita.Bysantin valtakunta voitti lopulta vandaalit niin sanotussavandaalisodassa vuosina 533–534 sotapäällikköBelisariuksen johdolla. Bysantin keisarikunta hallitsi itäisempiä osia Algeriasta 600-luvun lopulle,[18] kunnesarabit valloittivat alueen ja väestöislamilaistui.[19] Arabit eivät kuitenkaan juuri onnistuneet alistamaan berbereitä valtaansa.[20]

Espanja alkoi 1500-luvulla valloittaa alueen rannikkokaupunkeja, minkä johdosta tunnustettiinOttomaanivaltakunnan yliherruus alueella. 300 vuoden ajan Algeria olikin yksi valtakunnanprovinsseista.[21] Tuohon aikaanbarbareskit toimivat aktiivisesti Algerian rannikolla, ja sieppasivat eurooppalaisia kristittyjäorjiksi sekä Välimerellä purjehtivista laivoista että rannikon asukkaiden joukosta, etenkin Espanjasta jaItaliasta.[22]

Vuonna 1830Ranska miehitti osia Algeriasta. Vastarinta kesti kuitenkin vuosikymmeniä, minkä vuoksi Ranskan oliTafnan sopimuksessa (1837) tunnustettavaAbdelkader (1830–1847)emiiriksi.[23] Eurooppalaiset saivat hiljalleen lähes täyden poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen valta-aseman. Algeriaan rakennettiin myös uusia yhteyksiä, sairaaloita ja kouluja, mutta ne oli tarkoitettu lähinnä eurooppalaisille.[24] Algeriaan muutti myös paljon uudisasukkaita, ja vuonna 1881 maassa asui 300 000 eurooppalaista, joista noin puolet oli ranskalaisia.[25]

Algerian rannikkoalueesta muodostettiiin vuonna 1848 kolmeRanskan departementtia,Alger,Oran jaConstantine. Muu osa nykyistä Algeriaa muodosti vuodesta 1902 lähtienEteläterritoriot-nimisen alueen, jonka hallintoa johti Algerian kenraalikuvernööri. Vuonna 1957 myös Eteläterritoriot jaettiin uusiin departementteihin.[26]

Algerian kansallisliike alkoi kolmesta eri tahosta. Ranskassa koulutuksen saaneet ja siirtomaahallinnossa työskentelevät assimilationistit, jotka tähtäsivät pysyvään liittoon, jossa algerialaisilla olisi samat oikeudet kuin ranskalaisilla. Muslimireformistit puolestaan järjestäytyivät vuonna 1931Abdelhamid Ben Badisin perustaman järjestön alle. Radikaalien ryhmä oliMessali Hadjin perustama liike, jolla oli hyvin vahva nationalistinen näkemys.[24]

Ranskan hallintokoneisto romahtitoisen maailmansodan seurauksena, ja Pohjois-Afrikka oli väliaikaisesti angloamerikkalaisessa hallinnassa. Sodan jälkeen osa algerialaisista sai Ranskan kansalaisuuden, mutta tämä ei nationalisteille riittänyt.Sétifissä tapahtuneessa kansannousussa 84 eurooppalaista siirtolaista murhattiin, ja sen seurauksena syntyneissäverilöylyssä tapettiin lähteistä riippuen 8 000 – 45 000 muslimia. Verilöyly oli myös yksiitsenäisyyssodan edeltäjistä.[24]

Ranskan kansalliskokous myönsi vuonna 1947 kaikille algerialaisille Ranskan täyden kansalaisuuden. Samalla Algeriaan perustettiin kaksi parlamenttia, joista toinen edusti 1,5 miljoonaa eurooppalaista ja toinen 9 miljoonaa muslimia. Vaalit peukaloitiin eurooppalaismyönteisimmiksi, ja kansallismieliset voimat alkoivat huomata, että vaatimuksiin ei todennäköisesti reagoida ilman väkivaltaa.[24]

Algeria itsenäiseksi valtioksi 1962

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Algerian ensimmäisen presidenttiAhmed Ben Bella itsenäisyyssodan aikana.

Kansallinen vapautusrintama FLN aloitti sodan ranskalaisia vastaan vuonna 1954. Ranska lähetti neljän vuoden aikana lähes puoli miljoonaa sotilasta. Sota sai myös kansainvälistä huomiota, kun ranskalaiset muun muassa pommittivat kyliä ja kiduttivat vankeja.[25]Charles de Gaulle lupasi syyskuussa 1959 algerialaisille mahdollisuuden päättää tulevaisuudestaan. Tämä synnytti myös ranskalaisten maanalaisen järjestönOAS:n, jonka tarkoituksena oli terrori-iskuilla häiritä rauhanneuvotteluita.[24] Rauhansopimus saatiin aikaan 1962, ja se johti maan täyteen poliittiseen itsenäisyyteen.[27] Kahdeksan vuotta kestäneen sodan aikana ranskalaislähteiden mukaan kuoli 300 000 – 500 000 algerialaista. Algerialaislähteiden mukaan kuolleita oli jopa 1,5 miljoonaa. Ranskalta puolestaan kaatui 27 000 sotilasta.[24]

Algerian ensimmäinen presidenttiMohammed Ahmed Ben Bella istui vuoteen 1965, jolloin hänen puolustusministerinsä, sosialistiHouari Boumédiènne syrjäytti hänet Ben Bellansosialististen uudistusten epäonnistuttua.[27][28] Boumédiènnen kuoleman jälkeen presidentiksi valittiin vuonna 1979Chadli Bendjedid. Bendjedid liberalisoi Algeriaa, mutta hänen aikanaan maa ajautui myös taloudellisiin vaikeuksiin. Öljynhinta romahti 1980-luvun puolivälissä, ja ulkomaanvelka alkoi kasvaa dramaattisesti. Työttömyys oli laajaa, ja maahan iski myös paha kuivuuskausi. Vuoden 1988 levottomuuksien jälkeen helmikuussa 1989 kirjoitettiin uusi perustuslaki, joka teki Algeriasta monipuoluevaltion. Uusista puolueistaislamistinenIslamilainen pelastusrintama FIS sai laajaa kannatusta.[24]

FIS sai jojoulukuun 1991 parlamenttivaalien ensimmäisellä kierroksella melkein puolet paikoista, ja oli melko selvä, että puolue saisi yksinkertaisen enemmistön toisella kierroksella.[24] FIS:n pelossa Bendjedid pakotettiin hajottamaan parlamentin ja eroamaan. Maata alkoi johtamaan valtioneuvosto, jonka johtoon valittiinMohamed Boudiaf. Vuoden 1991 vaalit hylättiin, ja maahan julistettiin helmikuussa 1992poikkeustila. FIS kiellettiin maaliskuussa.[29] Maa ajautui kymmenen vuotta kestäneeseensisällissotaan, jonka aikana kuoli noin 150 000 ihmistä.[30]

Abdelaziz Bouteflika vallassa 1999–2019

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

PresidenttiAbdelaziz Bouteflika myönsi vuonna 1999yleisen armahduksen kaikille kapinallisille, jotka laskisivat aseensa. Tämän jälkeen väkivaltaisuudet alkoivat vähentyä, ja vuonna 2003 hallituksen julkaisematon raportti paljasti valtion olevan vastuussa yli 6 100 ihmisen katoamisesta.[30] Bouteflika valittiin uudestaan vuoden 2004 vaaleissa ja jälleen 2009. Bouteflika junaili vuonna 2008 perustuslain muutoksen, jolla kolmas presidenttikausi tuli mahdolliseksi.[31]

Arabikevät levisi Algeriaan 28. joulukuuta 2010.[32]. Tammi-helmikuussa oli mielenosoituksia ja mellakointia. Protestoijat syyttivät hallitusta maan ongelmista, joita ovat asuntopula, työttömyys, ruoan korkea hinta[33][34], huonot elinolot ja sananvapauden puute.[35] Bouteflika teki joitain myönnytyksiä mielenosoittajille. Algerian suhteellisen korkea elintaso, opposition hajanaisuus ja islamilaisten mukanaolo jo ennen arabikevättä vaimensi hiljalleen protestit, eikä Algeriassa tapahtunut vallankumousta.

Bouteflika sai huhtikuussa 2013 aivohalvauksen, mutta hänet valittiin silti presidentiksi 2014, vaikka häntä ei enää juurikaan nähty julkisuudessa. Hän ilmoitti hakevansa vuonna 2019 vielä viidennelle kaudelle.[24] Sitä seurasi viikkoja jatkuneet mielenosoitukset, joiden jälkeen Algerian armeija totesi huhtikuussa, ettei presidentti Bouteflika ole enää kykeneväinen hoitamaan tehtäviään. Bouteflikan 20 vuotta kestänyt valtakausi nosti hänet Algerian historian pitkäaikaisimmaksi presidentiksi. Hän keskitti presidenttinä vallan itselleen, ja hänen valtakauttaan on luonnehdittu myös Algerian hukattujen mahdollisuuksien ajaksi.[36][37]

Bouteflikan jälkeen

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algerian väliaikainen hallinto määräsi presidentinvaalit pidettäviksi 12.12.2019. Maassa oli laajoja mielenosoituksia, joissa vaaleja vastustettiin. Ehdokkaiksi hyväksyttiin viisi henkilöä, jotka kaikki edustivat Bouteflikan aikaisia vallanpitäjiä, ja mielenosoittajien mukaan tarkoitus oli varmistaa vanhan eliitin pysyminen vallassa. Vaalien voittajaksi ja Algrerian seuraavaksi presidentiksi julistettiin entinen pääministeriAbdelmadjid Tebboune. Voittaja sai 58 prosenttia annetuista äänistä vaaleissa, joiden äänestysaktiivisuus oli vain 40 prosenttia.[38][39]

Politiikka

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algeria onsemipresidentiaalinentasavalta.Presidentillä on huomattavasti valtaa, vaikka sitä vähennettiin vuoden 2020 perustuslakiuudistusten aikana. PresidenttiAbdelaziz Bouteflikan aikana vuonna 2008 poistettiin presidentin valtakausien rajoitukset, minkä ansiosta Bouteflika istui neljä kautta. Vuonna 2020 valtakaudet rajattiin taas kahteen viisivuotiseen jaksoon.[40] Presidentin tehtäviin kuuluu nimittää pääministeri, provinssien kuvernöörit ja monet siviili- ja sotilasjohtajat. Hän myös nimittää ministerit pääministerin konsultaation jälkeen.[41] Joulukuun 2019 presidentinvaaleissa presidentiksi nousi entinen pääministeriAbdelmadjid Tebboune.[42]

Algerian parlamentti on kaksikamarinen, alahuoneessa on 407 edustajaa ja ylähuoneessa 144. Alahuoneen edustajat valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Presidentti nimittää kolmanneksen ylähuoneen edustajista, ja loput valitsevat paikallis- ja pronvinssitason valtuustot. Ylähuoneen edustajien kausi on kuusi vuotta, ja puolet heistä vaihdetaan kolmen vuoden välein.[40]

Itsenäistymisen jälkeen Algeriaa hallitsi yksi puolue,Kansallinen vapautusrintamaFront de Libération Nationale (FLN). Vuoden 1988 mellakoiden jälkeen maassa sallittiin muut puolueet.[43] Laki kuitenkin kieltää uskonnolliset puolueet, vaikkaislamistisia puolueita silti on. Vuonna 2019 puoluerekisterissä oli kaikkiaan 64 puoluetta. FLN:n liittolainen 2000-luvulla on ollut Kansallisen demokratian liittoRND. Johtava oppositiopuolue on maltillisen islamistinenMSP, joka oli aiemmin FLN:n ja RND:N liittolainen.[44] Vuoden 2021 vaaleissa FLN sai 98 paikkaa, RND 58 paikkaa, MSP 65 paikkaa,Front El Moustakbal 48 paikkaa jaMouvement El-Bina 39 paikkaa. Muut puolueet jäivät alle 10 edustajaan. Sitoutumattomia valittiin 84.[40]

Algerian televisio ja radio ovat valtion hallinnassa, mutta yksityinen vapaa lehdistö uskaltaa kritisoida vallanpitäjiä. Suoraa sensuuria ei ole, mutta valtiojohdon loukkaaminen on kielletty sakkojen tai vankilatuomioiden uhalla. Satelliittien kautta algerialaiset voivat seurata myös ulkomaisia televisiokanavia.[45]

Algerian ja Marokon rajat ovat vaikeat, ja niiden välistä rajaa vartioidaan tiukasti.Länsi-Saharan itsenäisyyttä Marokosta ajavaPolisario toimii Algeriasta käsin.[46]

Vapauksien kehitys

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Algeria ei ole vapaa maa.[47] Maan poliittisia asioita on pitkään hallinnut suljettu eliitti, joka perustuu armeijaan ja hallitsevaan puolueeseen,National Liberation Frontiin (FLN). Vaikka parlamentissa on useita oppositiopuolueita, vaaleja vääristävät petokset, eivätkä vaaliprosessit ole läpinäkyviä. Muita huolenaiheita ovat mielenosoitusten tukahduttaminen, tiedotusvälineiden vapauden lailliset rajoitukset jakorruptio.Hirak-protestiliikkeen nousu vuodesta 2019 on painostanut hallintoa ja johtanut sen tukahduttamaan toisinajattelua sen jälkeisinä vuosina.[47]

Vuonna 2024 tunnettu kirjailijaBoualem Sansal pidätettiin, koska hän oli sanonut, että Ranska antoi siirtomaakaudella liian paljon maata Algerialle ja liian vähän Marokolle. Hänet tuomittiin 25.maaliskuuta 2025 viideksi vuodeksi vankeuteen syytettynä Algerian alueellisen koskemattomuuden heikentämisestä. Muun muassaEmmanuel Macron kehotti Algeriaa useaan kertaan vapauttamaan kirjailijan.[48]

Algerian maakunnat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algeriassa on 58 maakuntaa eliwilayaa. Maakuntajakoa muutettiin viimeksi vuonna 2019, jolloin 10 maan eteläosiin perustettua piirikuntaa muutettiin uusiksi maakunniksi.[49]

Wilayat jaetaan edelleen kuntiin. Sekä maakuntia että kuntia johtaa vaaleilla valittava valtuusto. Wilayan johdossa on lisäksi sisäministeriön alainen maaherra.[43]

Algerian maakuntakartta.
  1. Adrar
  2. Chlef
  3. Laghouat
  4. Oum El Bouaghi
  5. Batna
  6. Béjaïa
  7. Biskra
  8. Béchar
  9. Blida
  10. Bouira
  11. Tamanrasset
  12. Tébessa
  13. Tlemcen
  14. Tiaret
  15. Tizi Ouzou
  16. Alger
  17. Djelfa
  18. Jijel
  19. Sétif
  20. Saïda
  21. Skikda
  22. Sidi Bel Abbès
  23. Annaba
  24. Guelma
  25. Constantine
  26. Médéa
  27. Mostaganem
  28. M’Sila
  29. Mascara
  1. Ouargla
  2. Oran
  3. El Bayadh
  4. Illizi
  5. Bordj Bou Arreridj
  6. Boumerdès
  7. El Tarf
  8. Tindouf
  9. Tissemsilt
  10. El Oued
  11. Khenchela
  12. Souk Ahras
  13. Tipaza
  14. Mila
  15. Aïn Defla
  16. Naâma
  17. Aïn Témouchent
  18. Ghardaïa
  19. Relizane
  20. El Meghaïer
  21. El Meniaa
  22. Ouled Djellal
  23. Bordj Badji Mokhtar
  24. Béni Abbès
  25. Timimoun
  26. Touggourt
  27. Djanet
  28. In Salah
  29. In Guezzam

Talous

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Algerian talous

Algerian kansantalous nojaa vahvastiraakaöljyyn jamaakaasuun. Algeria oli vuoteen 1962 asti riippuvainen maataloudesta ja Ranskan tuesta, mutta sen jälkeenhiilivetyjen tuotanto on hallinnut taloutta.[50] Niiden osuusbruttokansantuotteesta vuosien 2015–2020 välillä on ollut 19 prosenttia, viennistä 94 prosenttia ja valtion tuloista 40 prosenttia.[51] Algerian talous kärsi 2010-luvulla hiilivetyjen tuotannon ja hintojen laskusta, talouden yksipuolisuudesta ja poliittisesta epävakaudesta.[5] Bruttokansantuote kasvoi vuosina 2017–2019 vain 1,1 prosenttia, minkä seurauksena bruttokansantuote asukasta kohden palasi vuoden 2014 tasolle.Koronaviruspandemian seurauksena bruttokansantuote supistui 5,5 prosenttia vuonna 2020, mutta seuraavana vuonna jälleen öljyn hinnan kohominen auttoi taloutta palautumaan.[51]

Maatalous on mahdollista vain rannikkotasangolla ja vuoriston laaksoissa, ja yli neljä viidesosaa maasta on viljelykelvotonta. Maatalousmaasta iso osa soveltuu vainlaidunmaaksi.[50] Maatalous tuottaa 14,1 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 10 prosenttia työvoimasta. Maan tärkeimmät viljelykasvit ovatvehnä,ohra,sitrukset,viinirypäle,oliivi,tupakka jataateli, ja se tuottaa huomattavastikorkkia.[5]

Valmistusteollisuus ja kaivostoiminta vastaavat 20,3 prosentista bruttokansantuotteesta ja 30 prosentista työvoimasta. Suurimmat alat ovat öljy- ja maakaasutuotanto.[5] Öljyvarojen uskotaan kuitenkin ehtyvän 2000-luvun ensimmäisen puoliskon aikana.[50] Algeriassa kaivetaan lisäksi rautaa, lyijyä, fosfaattia, uraani, sinkkiä, suolaa ja kivihiiltä. Valmistusteollisuuden tärkeimmät alat ovat ruoanjalostus-, tekstiili-, kemian- ja metalliteollisuus sekä rakennusmateriaalien valmistaminen.[5]

Algerian kauppatase oli pitkään positiivinen, mutta hiilivetyjen viennin väheneminen on aiheuttanut taseen alijäämäisyyden. Vuonna 2016 ulkomaankaupan tase oli alijäämäinen 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Öljyvienti on sen jälkeen taas kasvanut ja tuontien suuruus pienentynyt.[52] Algeriaan tuodaan tuotantohyödykkeitä japuolivalmisteita, kuten teollisuuskalustoa,kulutustavara ja ruokatuotteita.[50]Kiinan-tuonti vastasi vuonna 2017 yli 18 prosenttia kaikesta tuonnista. Merkittävimmät vientikohteet olivat Italia, Ranska, Espanja,Yhdysvallat jaBrasilia.[52] Algeria liittyi 2009arabimaiden vapaakauppa-alueeseen ja ratifoi 2019Afrikan mantereen vapaakauppasopimuksen.[53]

Algerian oli vuonna 2019inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) perusteella korkean elintason maa, ja sen suhdeluku oli 0,748. Laajat öljy- ja maakaasuvarat eivät kuitenkaan ole tuoneet vaurautta kaikkialle, ja vuonna 2018YK:n kehitysohjelma arvioi, että HDI on epätasa-arvon takia noin 20 prosenttia pienempi kuin se potentiaalisesti voisi olla. Vuonna 2011gini-kerroin oli 27,6 jaköyhyysaste 3,7 prosenttia. Öljy- ja maakaasutuotto on sen jälkeen pienentynyt ja valtio joutunut leikkaamaan budjettiaan, joten köyhyys lienee 2010-luvun aikana lisääntynyt.[54]

Väestö

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Algerian väestö vuosina 1960–2017YK:n mukaan. Luvut ovat miljoonia asukkaita.

Algerian asukasluku vuonna 2021 oli YK:n tilasto-osaston mukaan 44 617 000.[3] YK:n vuoden 2022 arvion mukaan asukasluku kasvaa 50 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä ja 60 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.[55] Algerian väestöstä noin 90 prosenttia asuu rannikkoalueilla, kuitenkin noin 1,5 miljoonaa asukasta asuu aavikkoalueilla lähinnäkeräilytalouteen jakarjanhoitoon liittyvissä olosuhteissa.[43] Suurimmat kaupungit olivat vuoden 2008 väestönlaskennan mukaanAlger (2,36 miljoonaa asukasta),Oran (803 000) jaConstantine (448 000).[56]

Algerian väestöstä noin kolme neljäsosaa onarabeja, vaikkakin suurin osa kansasta onkinberberien ja alueelle 700-luvun jälkeen tulleiden arabien, eteläeurooppalaisten ja Saharan eteläpuolen afrikkalaisten jälkeläisiä. Algerian nykyväestö on seurausta vuosisatojenarabisaatiosta jaislamisaatiosta. Noin viidesosa kansasta kuitenkin identifioituu johonkin berberikansoista. Suurin niistä on Algerian itäosan vuoristojenkabyylit. Muita berberikansoja ovatAurèsvuortenchaouit, Saharan pohjoisosienmozabitet jaAhaggarintuaregit.[57]

Algerian virallinen kieli onarabia, jonkadarja-murretta puhuu noin 80 prosenttia väestöstä. Loput 20 % puhuvatberberiä. Myösranskaa osataan yleisesti historian ja kouluopetuksen takia, mutta se on erittäin harvinainen äidinkielenä. Enimmäkseen sitä käytetään virastokielenä.[58] Berberikieliä syrjittiin pitkään arabipolitiikan seurauksena, mutta 1980-luvulla alettiin vaatia berberikulttuurien elvyttämistä. Berberi hyväksyttiin 2002 toiseksi kansalliskielistä ja vuonna 2016 siitä tehtiin myös maan virallinen kieli.[59]

Uskonto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Islaminsunnisuuntaus on hallitseva uskonto Algeriassa, se on valtionuskonto ja siihen kuuluu väestöstä 99 %.Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaankristityt kokevat Algeriassahyvin korkeaa vainoa. Järjestön mukaan muslimikäännynnäiset ovat vaarassa joutua sekä perheidensä että paikallisten johtajien vainojen kohteeksi. Muita uskontoja säätelevät lait kieltävät kaiken toiminnan, joka vaarantaa islaminuskoa. 2020-luvun vaihteessa Algerian viranomaiset aloittivat järjestelmällisen kampanjan Algerianprotestanttisia kirkkoja vastaan. Viranomaiset sulkivat 13 kirkkoa ja antoivat muille kirkoille määräyksen lopettaa kaikki toiminta.[60][61]

Terveys ja koulutus

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algerian koulunkäyntiaste on korkea, jalukutaito on 81,4 prosentilla väestöstä. Miehillä osuus on 87,4 prosenttia ja naisilla 75,3 prosenttia. Korkeakoulutuksessa on naisia enemmän kuin miehiä.[62] Merkittäviä yliopistoja ovat esimerkiksiFerhat Abbasin yliopisto (ransk.Université Ferhat Abbas Sétif 1, UFAS1),Oranin yliopisto 1 (ransk.Université d'Oran 1 Ahmed Ben Bella),Tlemcenin yliopisto jaAlgerian Benyoucef Benkheddan yliopisto (ransk.Université d'Alger 1).

Maailmanpankin vuoden 2021 tilastojen mukaan algerialaistenelinajanodote on 76,9 vuotta.[63]Imeväiskuolleisuus oli puolestaan vuonna 2020 21,2 tuhatta syntynyttä kohti.[3] Sairaaloita ja terveysasemia on erityisesti maan pohjoisosissa ja suurimmissa kaupungeissa, kun taas syrjäisillä vuoristoseuduilla ja Saharassa on vain muutamia nykyaikaisia toimipaikkoja.Tuberkuloosi,hepatiitti,tuhkarokko,lavantauti,kolera japunatauti ovat yleisiä ongelmia.[41] Algeria on kuitenkin saanut vähennetyksi muun muassa tuberkuloositapauksia. Vuonna 2003 tapauksia oli 62,8 jokaista 100 000 ihmistä kohti, kun vuonna 2013 tapauksia oli 53,5.[64]Maailman terveysjärjestö julisti 2019 Algerian toisena Afrikan maana vapaaksimalariasta.[65] Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli alle 0,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 21 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 4 900 henkeä, mutta sitä sai noin viidennes eli tuhat henkeä.[66]

Kulttuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Arkikulttuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Nainen perinteisessähaik-vaatteessa.

Algerian kulttuuri ja yhteiskunta on menettänytkolonialismin, vaikean itsenäisyystaistelun sekä itsenäisyyden jälkeisen politiikan seurauksena jatkuvuutensa. Käytännössä vain syrjäisimmät berberiryhmittymät ovat säilyttäneet perinteisemmän elämäntyylin. Keskeisin kansaa yhdistävä tekijä onislam, joka näkyy jokapäiväisessä elämässä. Algeriassa islam yhdistyy erityisesti perinteisten arvojen tukemiseen eikä niinkään vallankumoukselliseen ideologiaan.[67]

Algerian ruokakulttuuri on saanut vaikutteita arabeilta, berbereiltä, turkkilaisilta ja ranskalaisilta.Kuskus tarjoiltuna lihan ja vihannesten kanssa on perinteinen ruoka-annos. Paikallisia erikoisuuksia ovat muun muassa lihatäytteinen leivonnainenbrik ja nauta- tai lammasmakkaramerguez. Jälkiruoat pohjautuvat usein paikallisiin tuotteisiin, kutenviikunoihin, taatelihin,manteleihin jahunajaan. Suosittuja seurajuomia ovatturkkilaistyylinen vahva ja makea kahvi jaminttutee.[67]

Taiteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Algerian alueella on syntynyt useita musiikkityylejä.[67] Hiemanrapin tavoin kaduilla syntynyt kantaa ottavarai-musiikki sai alkunsaOranin kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tähtinäänKhaled, sisällissodan uhriksi joutunutCheb Hasni,Cheb Mami jaranskalainenFaudel.[68]

Abdelhamid ben Hadougaa pidetään modernin algerialaisen arabikirjallisuuden isänä.Jean Amrouche oli puolestaan Pohjois-Afrikan ensimmäisiä tunnettuja ranskankielisiä runoilijoita.[67] Suomessa tunnetuin algerialainen kirjailija onMohammed Dib, jonka teoksista ovat ilmestyneet suomeksiSisäpiha (1952) jaVuoret odottavat (1954).[69] NobelistiAlbert Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa. Muita tunnettuja kirjailijoita ovatKateb Yacine jaAbdelkader Alloula[70]

Algerialainen elokuva-ala on eläväistä, vaikka se onkin välillä kohdannut painetta hallitukselta ja islamismeilta. Italialainen yhteistuotantoTaistelu Algeriasta (1966) oli itsenäisen Algerian ensimmäinen merkittävä elokuvatuotanto. Algerialaisista ohjaajista tunnustusta ulkomailla ovat saaneetMohammed Lakhdar-Hamina jaMerzak Allouache.[67]

Unescon maailmanperintöluettelossa on seitsemän algerialaista kohdetta, kuusi kulttuurikohdetta ja yksi sekakohde,Tassili n’Ajjerin vuoristo. Kulttuurikohteet ovatAlgerin vanha osa eliKasbah,Beni Hammadin Al Qal’a eli hammadidien berberivaltakunnan ensimmäinen pääkaupunki, roomalaisvallan aikainenCuicul (nyk.Djémila),M’Zabin laakso aavikolla,Thamugadin roomalaissiirtokunta nykyisessäTimgadissa jaTipasa, jossa on jäänteitä foinikialaisten ja roomalaisten ajoilta.[71]

Urheilu

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Algerian jaArmenian välinen jalkapallomaaottelu.

Jalkapallo,käsipallo,lentopallo jayleisurheilu ovat suosittuja urheilulajeja.[67] Maassa on yli kaksituhatta jalkapalloseuraa ja niissä 203 900 rekisteröityä pelaajaa. Rekisteröitymättömiä pelaajia on arviolta puolitoista miljoonaa.Algerian jalkapallomaajoukkue oliFIFA-rankingissa sijalla 30 joulukuussa 2023.[72]

Algeria on osallistunutolympialaisiin vuodesta 1964 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 15 mitalia.[73]. Maa on menestynyt erityisestikeskimatkan juoksussa.[67]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Brown, L. Carl ym.: Algeria Encyclopedia Britannica. 15.3.2022. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  • BTI 2022 Country Report — Algeria (PDF) 2022. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  • Metz, Helen Chapin (toim.): Algeria. A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1994. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Algeria's president removes prime minister, appoints new acting premier, state media reports Reuters. 28.8.2025. Viitattu 29.8.2025. (englanniksi)
  2. abAlgeria The World Factbook. CIA. Viitattu 24.12.2023. (englanniksi)
  3. abcAlgeria UNData. United Nations. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  4. Human Development Report 2020. UNDP.org(englanniksi)
  5. abcdefgThe economic context of Algeria 6/2022. Lloyds Bank. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  6. الجمهورية الجزائرية الديمقراطية الشعبية – دستور 1996 (Algerian perustuslaki) (Artikla 11) el-mouradia.dz. Arkistoitu 18.7.2012. Viitattu 28.12.2021. (arabiaksi)
  7. abcdefgBrown ym.: Algeria: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  8. Metz: The High Plateaus and the Saharan Atlas Algeria: A Country Study. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  9. Metz: The Sahara Algeria: A Country Study. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  10. Country Guide Algeria. BBC Weather.(englanniksi)
  11. Algeria Geography (Arkistoitu – Internet Archive). FAO.(englanniksi)
  12. National Parks, Nature Reserves, Tourist Attractions Algeria.com. Viitattu 28.9.2021.
  13. Irwin, Aisling: Algeria fossils cast doubt on East Africa as sole origin of stone tools Nature. 29.11.2018. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  14. Metz: Prehistory of Central North Africa Algeria: A Country Study. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  15. Coulson, David & Campbell, Alec: Rock Art of the Tassili n Ajjer, Algeria (PDF) Trust For African Rock Art. Arkistoitu 30.9.2019. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  16. Africa’s first civilizations: from 3000 BC History of North Africa. Historyworld. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  17. Metz: Carthage and the Berbers Algeria: A Country Study. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  18. Kazhdan, Alexander P.: The Oxford Dictionary of Byzantium, s. 33. Oxford: Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6 (englanniksi)
  19. Metz: Vandals and Byzantines Algeria: A Country Study. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  20. Muslim North Africa: from AD 642 History of North Africa. Historyworld. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  21. Sanderson Beck:Algeria in the Ottoman Empire 1700-1830 (Arkistoitu – Internet Archive). Mideast & Africa 1700-1950.(englanniksi)
  22. Davis, Robert: British Slaves on the Barbary Coast BBC. Viitattu 1.11.2010.
  23. Metz: Abd al Qadir Algeria: A Country Study. Viitattu 8.5.202. (englanniksi)
  24. abcdefghiBrown ym.: Algeria: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.6.2022. (englanniksi)
  25. abStanford, Eleanor: Algeria Countries and Their Cultures. Advameg. Viitattu 22.6.2022. (englanniksi)
  26. Territoires du Sud (Algérie) anom.archivesnationales.culture.gouv.fr. Viitattu 14.7.2025.
  27. abAlgeria profile - Timeline BBC News. 9.4.2019. Viitattu 23.6.2022.
  28. Ahmed Ben Bella oli Ranskan ja Algerian sankari ja kummankin vanki Helsingin Sanomat. 21.12.2020.
  29. Metz: Chadli Bendjedid and Afterward Algeria: A Country Study. Viitattu 23.6.2022. (englanniksi)
  30. abAlgeria International Center for Transitional Justice. Viitattu 23.6.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  31. Algeria Country Profile BBC. 2019. Viitattu 28.9.2021. (englanniksi)
  32. Aljazeera.net.(englanniksi)
  33. Will The Arab Spring Ever Reach Algeria? (Arkistoitu – Internet Archive) Les Echos 2012-12-22
  34. Algerian riots resume over food prices. The Guardian, News World News Algeria 7.1.2011.
  35. Aljazeera.net(englanniksi)
  36. Ailing Algeria leader quits amid protests bbc.com. 3.4.2019. Viitattu 4.12.2019. (englanniksi)
  37. Abdelaziz Bouteflika: Algeria’s longest-serving president aljazeera.com. Viitattu 4.12.2019. (englanniksi)
  38. Former PM Abdelmadjid Tebboune wins Algeria’s presidential election euronews. 12.12.2019. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  39. Algeria protesters ’angry about the five candidates’ ahead of vote, says France's 24's Philip Turle France 24. 6.12.2019. Viitattu 10.12.2019. (englanniksi)
  40. abcAlgeria: Freedom in the World 2022 Country Report FreedomHouse. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  41. abBrown ym: Algeria: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  42. Algeria’s President-elect Abdelmadjid Tebboune faces fresh protests euronews. 12.12.2019. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  43. abcBackground note (arkistoitu versio) 2012. US Department of State. Viitattu 18.10.2013 />.
  44. BTI 2022 Country Report — Algeria, s. 16.
  45. Algeria Country Profile. BBC.(englanniksi)
  46. BTI 2022 Country Report — Algeria, s. 7.
  47. abAlgeria: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  48. Boualem Sansal: Emmanuel Macron urges Algeria to free writer jailed over Morocco comments www.bbc.com. 27.3.2025. Viitattu 31.3.2025. (englanniksi)
  49. 10 Administrative Districts Promoted into Provinces with Full Prerogatives 27.11.2019. Algeria Press Service. Viitattu 31.1.2022 />.
  50. abcdBrown ym.: Algeria: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  51. abAlgeria (PDF) The World Bank Group. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  52. abForeign trade figures of Algeria 6/2022. Lloyds Bank. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  53. BTI 2022 Country Report — Algeria, s. 23.
  54. BTI 2022 Country Report — Algeria, s. 19.
  55. UN Population Division Data Portal United Nations. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  56. Algeria: Major cities Citypopulation. 13.3.2019. Brinkhoff, Thomas. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  57. Brown ym: Algeria: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  58. Algeria (Arkistoitu – Internet Archive)afrikkaseura.com Viitattu 25.1.2011
  59. Quattrini, Silvia: The ongoing struggle of indigenous Tamazight speakers in the wake of the pandemic MRG. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  60. World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  61. 2020 Report on International Religious Freedom: Algeria United States Department of State. 12.5.2021. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  62. BTI 2022 Country Report — Algeria, s. 27.
  63. BTI 2022 Country Report — Algeria, s. 3.
  64. WHO country cooperation strategy at a glance: Algeria (PDF) 5/2016. WHO. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  65. Algeria and Argentina certified malaria-free by WHO 22.5.2019. WHO. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  66. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Algeria 2008 WHO. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
  67. abcdefgBrown ym.: Algeria: Cultural life Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.7.2022. (englanniksi)
  68. Rai (Arkistoitu – Internet Archive) Afropop Worldwide
  69. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen.Mohammed Dib (1920–2003) Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  70. Kateb Yacine, Abdelkader Alloula et Albert Camus revisités Algerie 360(ranskaksi)
  71. Properties inscribed on the World Heritage List. Unesco.(englanniksi)
  72. Men’s Ranking FIFA. Viitattu 24.12.2023. (englanniksi)
  73. Algeria Olympics sports-reference.com. Arkistoitu 23.3.2019. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Afrikka
Länsi-Afrikka
Keski-Afrikka
Itä-Afrikka
Eteläinen Afrikka
Jäsenvaltiot
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Algeria&oldid=23619567
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp