Aleksandr Ivanovitš Europaeus (Jevropeus) (ven.Алекса́ндр Ива́нович Европе́ус,26. maaliskuuta1827Tverin lääninBežetskin kihlakunta –23. joulukuuta1885Pietari) olivenäläinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Aleksandr Europaeus kuuluisuomalaisenEuropaeus-suvun venäläiseen haaraan. Hänen isänsä olieversti Johan Fredrik Europaeus (1786–1831). Tämän isä oliParikkalassa syntynyt Johan Adolf Europaeus (1748–1802), joka toimi pappinaViipurissa,Jekaterinoslavissa jaKurkijoella.[1]
Aleksandr Europaeus valmistui vuonna 1847Tsarskoje selon Aleksanterin lyseosta. Hän astui kollegiosihteerinä Venäjän sotaministeriön palvelukseen, mutta erosi sieltä seuraavan vuoden keväällä jatkaakseen opintojaanPietarin yliopistossa.[1] Syksystä 1848 lähtien hän osallistuiNikolai Kaškinin luona kokoontuneenpetraševskilaisen kerhon toimintaan. Vuonna 1849 Europaeus sai petraševskilaisten jutun yhteydessä kuolemantuomion, joka muutettiin sotilaspalvelukseksi ilman aatelisarvon menetystä.[2] Vuodesta 1857 lähtien hän asui äitinsä maatilalla Bežetskin kihlakunnan Knjaževon kylässä. Vuonna 1859 hän matkusti ulkomaille, jossa tapasiAleksandr Herzenin jaNikolai Ogarjovin. Europaeuksen arvellaan olleen yksi näiden julkaisemanKolokol-lehden salaisista kirjeenvaihtajista.[3]
Vuonna 1859 Europaeus osallistuimaaorjien vapauttamisesta käytyyn keskusteluun. Hän allekirjoittiaatelistonAleksanteri II:lle osoittamanadressin, minkä johdosta hänet karkotettiin vuonna 1860Permiin,[2] josta hän puolen vuoden kuluttua pääsi palaamaan Tverin lääniin. Vuonna 1866 Europaeus pidätettiinDmitri Karakozovin jutun yhteydessä.[3]