 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Aldo Rossi (3. toukokuuta1931Milano –4. syyskuuta1997 Milano) oliitalialainen arkkitehti ja muotoilija. Hän suhtautui kriittisesti vallinneisiin arkkitehtonisiin käytäntöihin. Hänen käsityksensä kaupungista poikkesi täysinLe Corbusierin modernistisista ajatuksista. Rossille myönnettiin useita alansa tunnustuksia, kutenPritzker-palkinto vuonna 1990.
Rossin mielestä kaupunki on edeltäneiden aikakausien ja tyylisuuntien summa. Vuonna 1966 julkaistussa kirjassaanL'architettura della città ("Kaupungin arkkitehtuuri") hän toi julki käsityksensä modernista arkkitehtuurista perinteisessäeurooppalaisessa kaupungissa. Hän arvosteli modernistista oppia, jonka mukaan muoto seuraa funktiosta. Päinvastoin kuin useat edeltäjänsä hän ei yrittänyt katkaista siteitä menneisyyteen vaan pyrki sovittamaan työnsä orgaaniseksi osaksi olemassa olevaa kaupunkikuvaa. Rossin ratkaisu vanhan ja uuden yhteensovittamisen ongelmaan oli arkkityypit (gli archetipi) eli yleispätevät muodot ja ratkaisut joihin arkkitehtuurin historiassa on toistamiseen turvauduttu.
Rossi oli aviossasveitsiläisen näyttelijän Sonia Ghesnerin kanssa. Pariskunnalla oli poika Fausto sekä tytär Vera. Aldo Rossi kuoli auto-onnettomuudessa Milanossa 66-vuotiaana.
Rossi opiskeli arkkitehtuuria Politecnico di Milano -koulussa vuodesta 1949 vuoteen 1959. Uransa hän aloittiIgnazio Gardellan studiossa 1956 ja siirtyi sieltäMarco Zanuson leipiin. Hänen varhaisimmat 1960-luvun työnsä olivat lähinnä teoreettisia ja niissä näkyi 1920-luvun italialaisen modernismin sekä arkkitehtiAdolf Loosin ja taidemaalariGiorgio de Chiricon töiden vaikutus. Vuonna 1955 Rossi alkoi kirjoittaa arkkitehtuuriin keskittyneeseenCasabella-continuità -julkaisuun. Lehti lopetettiin vuonna 1964. Rossi jatkoi kirjoitteluaanSocietà- jaIl contemporaneo -lehdissä. Samana vuonna hän aloitti Luca Medan kanssa Milanon 53. Triennalen suunnittelun. Vuonna 1971 Rossi voitti suunnittelukilpailun San Cataldon hautausmaan laajennuksestaModenassa ja sai kansainvälistä mainetta.
Vuonna 1983 Rossi otti vastaan vuoden mittaisen tehtävänVenetsian Biennalen arkkitehtuurin osaston johtajana. Vuonna 1985 hän voitti kilpailungenovalaisenTeatro Carlo Felicen restauroimiseksi. 1987 Rossi vei voiton kahdessa kansainvälisessä kilpailussa: toinen oliPariisinLa Villette ja toinenDeutsches Historisches MuseumBerliinissä. 1980-luvun lopulla Rossi jatkoiteollisen muotoilun tutkimuksiaanUniforille jaAlessille. Vuonna 1990 hänelle myönnettiin ensimmäisenä italialaisena Pritzker-palkinto. Hän voitti niin ikään palkinnot “Campione d'Italia nel mondo” sekä “1991 Thomas Jefferson Medal in Architecture”. Hänen viimeiseksi työkseen jäiCa' di cozzi -hanke, jossa hahmoteltiin toimisto- ja asuinaluettaVeronan kaupunkia ympäröiville kummuille.
Opetustyönsä Rossi aloitti vuonna 1963, ensinLudovico Quaronin apulaisenaArezzossa ja sen jälkeen Carlo Aymoninon kanssa Istituto di Architettura di Venezia -oppilaitoksessa. 1965 hänet nimitettiin opettajaksi Politecnico di Milanoon. Vuodesta 1971 vuoteen 1975 hän opetti arkkitehtuuriaZürichissä, josta hän siirtyi Venetsiaan. Vuonna 1979 hänestä tuli akateemikkoAccademia nazionale di San Luca -oppilaitokseen. Rossi teki uraa myös Italian ulkopuolella, hän toimi Seminario internazionale diSantiago de Compostelan johtajana, opetti useissaYhdysvaltain yliopistoissa, kuten Cooper UnionissaNew Yorkissa ja teki yhteistyötä Institute for Architecture and Urban Studies -instituutin kanssa.
Vuonna 1981 Rossi julkaisi tieteellisen omaelämäkerran (Autobiografia scientifica)Max Planckin esimerkin viitoittamana. Teoksessaan hän "hienostuneessa epäjärjestyksessä" ("in discreto disordine") kertailee muistojaan, esineitä, paikkoja, muotoja, valoja ja yrittää etsiä tapaa kuvailla niistä jääneitä vaikutelmia ("cercare un modo di descrivere"). Rossi vakuutteli itselleen: "Ajattelin kirjassani analysoida projektejani ja kirjoituksiani, työtäni jatkumona; käsittää ne ja selittää ne sekä saman aikaisesti esittää ne. Mutta olen nähnyt, että kirjoittaessani näistä asioista syntyikin aivan uusi projekti, jossa itsessään on jotain ennalta aavistamatonta."
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaAldo RossiWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
