Albrekt II (saks.AlbrechtII); (10. elokuuta1397Wien –27. lokakuuta1439 Neszmély,Unkari) oliSaksan kuningas vuodesta1438 kuolemaansa asti. Hän oli myösUnkarin kuningas (Albert, ensimmäinen ja ainoa tämänniminen) vuodesta1437,Böömin kuningas (Albrecht, ensimmäinen tämänniminen) vuodesta 1438, Itävallan arkkiherttua (Albrecht V) jaLuxemburgin herttua vuodesta1404 kuolemaansa asti. Albrekt kuuluiHabsburgien sukuun.[1]
Albrektin vanhemmat olivat Albrekt IV (1377–1404), Itävallan herttua[2] ja Johanna Sofia Baijerilainen (n. 1373–1410), joka oli Baijerin herttuan Albert I:n ja tämän ensimmäisen puolison Margareeta Briegiläisen nuorin tytär ja kuuluiWittelsbach-sukuun. Hänellä oli nuorempi sisar Margareeta (1395–1447), joka avioitui vuonna 1412 Baijeri-Landshutin herttuan Henrik XVI:n kanssa.[3]
Albrektista tuli isänsä Albrekt IV:n kuoltua Itävallanarkkiherttua 7-vuotiaana (Albrekt V). Hänen kolme enoaan toimivat vuorollaan sijaishallitsijana, kunnes Albrekt otti vallan vuonna1411.[4]
Albrekt avioitui Wienissä 19. huhtikuuta 1422Elisabet Luxemburgilaisen (1409–1442) kanssa,[3] joka oli kuningasSigismund Luxemburgilaisen jaBarbara Celjeläisen ainoa lapsi.
Heille syntyi neljä lasta, joista viimeinen syntyi isänsä kuoleman jälkeen.
.jpg)
Albrektin puolisoElisabet Luxemburgilainen oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinSigismundin, Unkarin ja Böömin kuninkaan ainoa lapsi, ja hänen odotettiin nousevan valtaistuimelle yhdessä puolisonsa kanssa. Isänsä kuoleman jälkeen 1437 Unkarin aateliset valitsivat Elisabetin ja hänen miehensäde facto tasa-arvoisiksi hallitsijoiksi. Albrekt ei kuitenkaan voinut täysin puolustaa asemaansa, koska Veszprémin piispa kieltäytyi luopumasta oikeudestaan kruunata kuningatar, hallitsijan kruunasi perinteisesti Esztergomin piispa. Pariskunnan kruunajaiset pidettiinSzékesfehérvárin basilikassa 1. tammikuuta 1438. Elisabet tunnustettiin kanssahallitsijaksi, ja hän oli aktiivisesti mukana valtion asioissa.
Albrekt auttoi appeaan, Saksan kuningasta ja tulevaa keisariaSigismundiahussilaissodissa, mistä palkintona Sigismund nimitti Albrektin seuraajakseen ja myönsi hänelleMäärinrajakreivin arvonimen vuonna1423. Sigismund kuoli vuonna1437, ja Albrekt sekä hänen puolisonsa Elisabet Luxemburgilainen kruunattiin hänen seuraajinaan Unkarin kuninkaaksi ja kuningattareksi1. tammikuuta1438Székesfehérvárissa.[4] Albrekt siirsi edeltäjänsä tavoin hovinsa Itävallasta Unkariin. Kuusi kuukautta kruunajaisten jälkeen Albrekt kruunattiinBöömin kuninkaaksi 29. kesäkuutaPrahassa, mutta böömiläisaatelisto ei tunnustanut hänen kuninkuuttaan, eikä Albrektin onnistunut saada Böömiä hallintaansa, vaan hän ajautui sotaan böömiläisiä ja näidenpuolalaisia liittolaisia vastaan. Albrekt kruunattiin18. maaliskuuta 1438Frankfurtissa Saksan kuninkaaksi. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut keisaria.
Albrektin kuoleman jälkeen vuonna 1440Elisabet Luxemburgilainen toimi sijaishallitsijana ja yritti saada kruunun vastasyntyneelle pojalleenLadislaus V:lle, mutta ei kuitenkaan pystynyt estämään PuolanVladislav III:n valintaa Unkarin kuninkaaksi. Elisabetin ja Vladislavin kesken käytiin jonkin aikaa sisällissotaa, mutta molemmat kuolivat muutaman vuoden kuluessa, Elisabet 1442 ja Vladislav 1444.[5]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaAlbrekt IIWikimedia Commonsissa | Edeltäjä: Sigismund Luxemburgilainen | Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1438–1439 | Seuraaja: Fredrik III |
| Edeltäjä: Sigismund Luxemburgilainen | Unkarin kuningas 1437–1437 | Seuraaja: Vladislaus I |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
