Albania (alb.Shqipëria) eliAlbanian tasavalta (alb.Republika e Shqipërisë) on valtioEuroopassaBalkanilla. Sen rajanaapureita ovatMontenegro,Pohjois-Makedonia,Kreikka jaKosovo. Lännessä Albania rajoittuuVälimereen. Maa on vuoristoinen, viljelyä harjoitetaan vain kapealla rannikkokaistaleella, jolla sijaitsee myös pääkaupunkiTirana. Albanian noin 2,86 miljoonasta asukkaasta vähän yli puolet onmuslimeja.
Nykyinen Albania kuuluiantiikin aikanaIllyriaan. Sen jälkeen maata ovat hallinneetRooma,Bysantti jaOsmanien valtakunta. Albania itsenäistyi vuonna 1912. Toisen maailmansodan jälkeen maata hallitsivatkommunistitEnver Hoxhan johdolla, ja maa eristäytyi. Se luopui kommunismista viimeisenä Euroopan maana, ensimmäisetmonipuoluevaalit järjestettiin vuonna 1991.
Suurin osa Albaniasta on vuoristoista. Maan pohjoisosassa onAlbanian Alpit -vuoristo, ja myös etelä- ja keskiosat ovat korkeaa ylänköä. Ylängöiltä saavat alkunsa monetAdrianmereen laskevat joet, joista tärkeimmät ovatSemani,Drini jaVijose. Maan suurin järvi onSkutarijärvi, ja korkein kohta onMaja e Korabit (2 753 metriä). Rannikkoalangot ovat Albanian ruoka-aitta, sillä vain kapea rannikkokaistale on viljelyskelpoista aluetta. Osa rannikosta on soistunutta.[7]
Maan vuoristoisuudesta johtuen sen alueella on monia eri ilmastonaloja. Rannikolla on tyypillinenvälimerenilmasto, kun taas vuoristossa onmantereinen viileämpi ilmasto.[7]
Alankoalueilla on leudot talvet ja keskilämpötila on 7 °C. Kesällä vastaava lämpötila on 24 °C, ja silloin kosteusprosentti on korkea. Eteläisillä alangoilla vastaavat lämpötilat ovat noin 5 °C korkeampia läpi vuoden. Ero on hieman suurempi kuin 5 °C kesäisin ja hieman pienempi talvisin.[8]
Sisämaassa pinnankorkeus vaikuttaa voimakkaasti ilmastoon. Vuoriston viileän lämpötilan aiheuttaa mantereen päällä oleva ilmamassa, joka hallitseeItä-Euroopan jaBalkanin säätä. Kesälämpötilatkin ovat keskimäärin matalampia vuoristossa kuin rannikolla, mutta paikalliset erot ovat suuria.[8]
Sademäärät vaihtelevat: rannikolla sataa 1 000–1 500 mm ja vuoristossa 1 800–2 500 mm vuodessa. Rannikon sateesta 95 prosenttia tulee talvella. Vuoristossa vuodenaikojen erot eivät ole yhtä suuret.[8]
Albanian luonto on monimuotoista: maassa on tavattu 3 200putkilokasvilajia ja 15 600 eläinlajia. Luonnonsuojelua on lisätty 2000-luvulla. Vuonna 2005 maan pinta-alasta 5 prosenttia oli suojeltu, vuonna 2014 jo 16 prosenttia.[9]
Vuonna 2012 maassa oli 15 ehdotettuakansallispuistoa ja kaksi näitä tiukemmin suojeltua aluetta.[10]
Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikanaillyrialaisia, joista nykyisetalbaanit polveutuvat. Illyrialaiset alistuivatRooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eliBysantin vallan allakeskiajalle asti.[11]
1300-luvun lopullaOsmanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankariSkanderbeg yhdisti 1400-luvulla albaanit vastarintaan vuosiksi 1443–1478. Skanderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Osmanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellenislamin.[12]
1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat herätä, jaensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä 1912 Albania itsenäistyi.[13]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi, ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaanItalian suojeluun. Vuonna 1928 maa muuttuikuningaskunnaksi, kun konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeriAhmed Zogu julistettiin maan kuninkaaksi nimellä Zogu (Zog) I. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin vahvistui yhä. Huhtikuussa 1939 Italian joukotmiehittivät maan ja liittivät senprotektoraattina Italian alaisuuteen.[14] Italian huonon sotamenestyksen takiaSaksa lähetti keväällä 1941 Balkanille joukkoja, ja Albanianmiehittäjiksi tuli saksalaisia.
TitonJugoslavian tuellaEnver Hoxhan johtamatkommunistit selviytyivät voittajiksi, ja maa julistettiinkansantasavallaksi vuonna 1946. Sodan jälkeen ideologiset ristiriidat Jugoslavian kanssa syvenivät, ja maa haki tukea ensin vuodesta 1948 alkaenStalininNeuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1962 alkaenMaonKiinasta. Albania tuomitsiTšekkoslovakian miehityksen ja erosi syksyllä 1968Varsovan liitosta. Sosialististen maiden talousyhteisöstäSEV:stä maa oli eronnut jo aiemmin.[15] Lopulta Maon kuoltua ja niin sanotunneljän koplan kukistuttua 1970-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat, ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.[16] Albania jaAndorra olivat ainoat eurooppalaiset valtiot, jotka eivät osallistuneetHelsingissä kesällä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseenETYKiin.[17]
Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeastihenkilökultti, ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamattaPohjois-KoreanKim Il-Sungia taiKiinanMao Zedongia.[18] Vuonna 1967 toteutettiin aggressiivinen uskontojen vastainen kampanja, ja maa julistettiinateistiseksi valtioksi. Kirkot jamoskeijat suljettiin ja otettiin muuhun käyttöön tai purettiin.[19]
Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti Varsovan liiton taiNaton hyökkäystä maahan. Vuoden 1968 jälkeen rakennettiin maan rajoille, rannikoille ja sisämaahan kahdeksan vuoden aikana 700 000 teräsbetonistabunkkeria torjumaan mahdollista hyökkäystä.[20]
Albanian presidenttiRamiz Alia allekirjoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan Helsingissä syyskuussa 1991.[22]
Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi entisen presidentinSali Berishan johtama Demokraattipuolue.[19] Demokraattipuolue säilytti asemansavuoden 2009 vaaleissa, joiden jälkeen opposition aktivistit vaativat pitkään äänenlaskennan uusimista vaalivilppiväitteiden vuoksi.[23] Tammikuussa 2011 hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa Tiranassa mielenosoittajat vastustivat hallituksenkorruptiota. Kolme ihmistä kuoli.[24]
Albaniassa oli vuoden 2019 alkupuolella kuukausia jatkuneita mielenosoituksia, joissa vaadittiin vuodesta 2013 lähtien vallassa olleen sosialistipääministeri Edi Raman eroa ja ennenaikaisia vaaleja. Pääoppositiopuolue keskustaoikeistolainen demokraattinen puolue syytti Ramaa ja tämän hallitusta yhteyksistäjärjestäytyneesen rikollisuuteen ja korruptioon. Oppositio myös kyseenalaistivuoden 2017 parlamenttivaalien tuloksen ja syytti sosialisteja vaalivilpistä. Kansainvälistenvaalitarkkailijoiden mukaan vaalit kuitenkin sujuivat enimmäkseen hyvin. Albania oli jättänyt EU-jäsenhakemuksen vuonna 2009, ja hakijamaastatuksen se sai vuonna 2014.EU on kuitenkin halunnut Albanialta lisänäyttöjä ennen varsinaisten jäsenneuvottelujen aloittamista; haasteina on pidetty erityisesti hallinnon ja oikeusvaltiorakenteiden kehittämistä, korruptiota sekäihmis- jahuumekauppaa.[27]
Albania onparlamentaarinen tasavalta, jossa valtionpäämiehenä onparlamentin viisivuotiseksi kaudeksi (korkeintaan kahdeksi kaudeksi) valitsemapresidentti. Yleisesti ottaen presidentin valta Albaniassa ei ole kovin suuri, mutta presidentti nimittää pääministerin, joka puolestaan ehdottaa hallitusta, jonka presidentti nimittää ja parlamentti hyväksyy. Parlamentissa (alb. Kuvendi) on 140 kansanedustajaa, joista 100 valitaan suoralla vaalilla, 40 suhteellisella tavalla. Parlamenttivaalikausi on neljä vuotta.[1]
Kommunismin kaatumisen jälkeen Albanian poliittista kenttää ovat hallinneetkaksi puoluetta:demokraattinen puolue (PD) jasosialistinen puolue. Valta on vaihdellut näiden välillä: SP on ollut valtapuolue vuodesta 2013 ja DP oli vuodet 2005–2013. DP onkeskusta-oikeistolainen ja keskittynytantikommunistiseen politiikkaan, kun taas SP syntyi vanhan kommunistisen puolueen raunioille.[28] Kolmantena puolueena on useissa vaaleissa ollut SP:stä eronnutSosialistinen integraatioliike (LSI).[29] Vuoden 2017 vaaleissa SP sai 74 paikkaa eli enemmistön 140-paikkaiseen parlamenttiin. Tuloksen perusteella SP:n johtaja Edi Rama jatkoi pääministerinä. DP sai 43 paikkaa, LSI 19 paikkaa ja kaksi pienempää puoluetta yhteensä neljä paikkaa.[30][31]
Albania anoiNaton jäsenyyttä jo 1992, Nato torjui sen ja sen sijaan tarjosi yhteistyötä Albanian puolustusvoimien kehittämiseksi.[32] Sitten vuonna 2008 Nato kutsui Albanian jaKroatian jäsenikseen.[33] Euroopan unioni hyväksyi kesäkuussa 2014 Albanian jäsenehdokkaakseen.[34]
Vuodesta 2000 alkaen Albania on jaettu kahteentoistamaakuntaan (qark). Tätä ennen maakuntia vastasivat prefektuurit (prefekturë), jotka jakautuivat edelleen 36piirikuntaan (rrethe). Yhdessä prefektuurissa oli siten 2–4 piirikuntaa. Piirikunnat jakautuivat edelleenkuntiin, joita oli kahta eri tyyppiä (maalaiskunnat,komunë, ja kaupunkikunnat,bashki). Esimerkiksi vuonna 2000 maalaiskuntia oli 309 ja kaupunkikuntia 65. Vuoden 2015 kuntauudistuksessa kuntien määrää vähennettiin 61:een ja jaottelu maalais- ja kaupunkikuntien välillä lakkautettiin. Samalla aiemmat kunnat jäivät uusien kuntien osa-alueiksi.[35][36][37]
Albania on kommunismista siirtymisen jälkeen siirtynytmarkkinatalouteen, ja sen talous on kasvanut nopeasti vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 2009 maa luokiteltiin keskitulotason valtioksi. Ennen2000-luvun lopun finanssikriisiä Albania oli Euroopan nopeimmin kasvava talous.[38]Maailmanpankin mukaan Albanian talous kasvoi vuonna 2018 noin 4,2 prosenttia. Siihen vaikuttivat erityisesti hydrologiset olosuhteet, jotka edistivätvesivoiman käyttöä, ja kotitalouksien kulutuksen kasvu.[3]
Vuonna 2018 palvelut tuottivat 47,9 prosenttia bruttokansantuotteesta, teollisuus ja rakennusala 21,3 prosenttia ja maa- ja metsätalous 18,4 prosenttia.[39] Työvoimasta puolestaan 42,9 prosenttia oli palvelualoilla, 37,4 prosenttia maataloudessa ja 19,8 prosenttia teollisuudessa.[40]Työttömyysaste oli 12,3 prosenttia.[41] Sukupuolten välillä on iso ero työllistymisasteessa, sillä miehistä 66,7 prosenttia ja naisista 52,4 prosenttia oli työelämässä. Iso osa naisista oli lisäksi palkattomia työntekijöitä perhetiloilla.[40]
Noin neljännes Albaniasta on viljeltyä. Tärkeimpiä maatalouden tuotteita ovatvehnä,maissi,sokerijuurikas javesimeloni. Lampaat, vuohet, nauta ja siat ovat puolestaan tärkeimmät karjaeläimet. Kommunistiaikana hallinto panosti erityisesti maan teollistumiseen, mutta silloin kukoistanut kemianteollisuus on sittemmin rappeutunut. Tärkeimpiä teollisuustuotteita on ruoat ja juomat, rakennusmateriaalit,maaöljy, tekstiilit jasementti. Albanian luonnonvarat ovat suhteellisen laajat: maan lounaisosasta löytyy maaöljyä jamaakaasua sekä koillis- ja keskiosasta muun muassakromia,kuparia ja rauta–nikkeliä.Kaivosteollisuuden merkitys on kuitenkin laskenut kommunistihallinnon jälkeen, koska kaivosteollisuus on jäänyt alikehittyneeksi. Palveluala on kehittynyt voimakkaasti 2000-luvulla, kun maan muinaisjäännöksiä ja muistomerkkejä on restauroitu ja rannikolle on rakennettu hotelleja sekä muuta matkailuinfrastruktuuria.[42]
Albanian rahayksikkö onlek, jota on vuodesta 1992 hallinnoinutAlbanian keskuspankki. Kreikka, Saksa ja Turkki ovat Albanian suurimmat investoijat, ja niiden osuus ulkomaalaisista investoinneista on 2000-luvulla ollut kolme neljäsosaa. Albanianvaihtotase on alijäämäistä, ja sen tärkeimmät kauppakumppanit ovat Italia, Kreikka, Turkki, Saksa ja Kiina. Sen keskeisimpiin vientituotteisiin kuuluvat tekstiilit, jalkineet japerusmetallit.[42]
Albaniassa on noin 18 000 kilometriä teitä. Niistä noin 7 450 kilometriä pidetään pääteinä. Vaikka tiestöön on kiinnitetty 2000-luvulla huomiota, se on edelleen paikoin huonossa kunnossa.[43] Osa teistä on kuitenkin korkealaatuisia, kuten valtatie Tiranasta Kosovaan ja rantatie MontenegrostaButrintiin. Linja-autot ja minibussit ovat keskeisimmät julkiset kulkuvälineet.[44]Durrës on puolestaan junaliikenteen tärkein solmukohta.[43] Pääkaupungissa Tiranassa ei ole omaa rautatieasemaa, vaan junat pysähtyvät sen esikaupunkialueella.[44]
Albanian tilastokeskuksen arvion mukaan maassa oli vuoden 2019 alussa 2 862 427 asukasta, noin 0,3 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2018 alussa.[50][51] Albanianväestönkasvu on negatiivinen, ja väestö myös ikääntyy nopeasti.Kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2018 vain 1,37, mikä on selvästi alle nettouusiutumisluvun 2,1.[47] Syntyneitä oli vuonna 2018 noin 7 000 enemmän kuin kuolleita, muttanettomuuttoluku oli tappiollinen noin 15 000 henkilöllä.[51]Maailmanpankin arvion mukaan Albanian väkiluku voi vähentyä vuosittain noin 40 000 ihmisellä. Syntyvyys oli vuonna 2018 matalin sitten vuoden 1948, ja maastamuutto vaikuttaa edelleen jatkuvan. Kaikista pessimistisimmän arvion mukaan Albaniassa olisi vuonna 2100 enää 860 000 asukasta.[52]
Albaanit muodostivat vuoden 2011 väestönlaskennassa 82,6 prosenttia albanialaisista. Albaanit voidaan jakaa kahteen ryhmään,gegeihin, jotka asuvat maan pohjoisosassa, jatoskeihin, jotka elävät etelässä.[53] Monet vähemmistöryhmät ovat kritisoineet vuoden 2011 väestönlaskentaa, sillä peräti 14 prosenttia ei halunnut ilmoittaa kansallisuuttansa. Virallisesti Albaniassa tunnustetaan kolme vähemmistöryhmää,kreikkalaiset,makedonialaiset jamontenegrolaiset, ja kaksi kulttuurivähemmistöä,aromanialaiset jaromanit. Romaneita oli vuoden 2011 väestönlaskennassa noin 1 300, mutta joidenkin lähteiden mukaan heitä olisi maassa jopa 120 000.[54] Albanian kreikkalaisten oman väestönlaskennan perusteella he muodostavat noin kymmenesosan Albanian väestöstä, vaikka virallisessa väestönlaskennassa osuus oli alle prosentti.[55]
Albania on muslimienemmistöinen valtio, mutta pitkän kommunistisenateismin vaikutuksesta iso osa albanialaisista onsekulaareja.Sunnimuslimien osuus oli vuonna 2011 noin 56,7 prosenttia.Bektashi-muslimeita oli puolestaan 2,1 prosenttia väestöstä. Suurimmat kristityt ryhmät olivatkatoliset, joita oli 10,0 prosenttia, jaortodoksiset, joita oli 6,8 prosenttia väestöstä.[53]
Albanian kansallinen symboli on kautta aikain ollutkotka. Kotka on kuvattu kivikaiverrukseen vuodelta 1190. Sen jälkeen kotka on ollut monen hallitsijasuvun vaakunassa, ja nykyisinkin albanialaiset viittaavat itseensä "kotkanpoikina".[56]
Perinteinen arkkitehtuuri hävisi lähes tyystin kaupunkikuvastastalinistisen diktatuurin vuosina, jolloin kaupunkien keskustat täyttyivätsosialistisen realismin betonilaatikoista, ja kirkot ja moskeijat purettiin tai muutettiin urheiluhalleiksi ja elokuvateattereiksi. Poikkeuksena ovatBerat ja Gjirokastra, jotka onkin julistettu sittemmin museokaupungeiksi jaUnesconmaailmanperintökohteiksi.[56][57]
Stalinismi ja sitä seurannut köyhyys tuhosi myös ruokakulttuurin, ja perinneruokia valmistavatkin nykyisin innokkaimmin ulkomailla asuvat albanialaissiirtolaiset. Juhla-ateriaan kuuluu paljon lihaa jarakia, paikallista viinaa. Uskonnollisten juhlapäivien perinneleivonnaiset ovat säilyneet jotenkuten: ortodokseillapääsiäispaaston aloittava laskiaisvanukas tai löysä pannukakku eliqumështor ja muslimeilla paaston päättävä mausteinen vanukasashura.[56]
Gjergj Fishta (1871–1940) oli aikansa kansallisrunoilija, mutta hänen työnsä kiellettiin kommunistiaikoina. Uusista kirjailijoista kansainvälistä mainetta on saanutIsmail Kadaré (1936–2024).[56]
Albanialainen musiikki on monipuolista ja monikulttuurista. Maan eteläosassa on kehittynyt erityinen moniääninen laulutapa, joka muistuttaa bysanttilaista kirkkomusiikkia. Pohjoisosan laulut ovat yleensä yksiäänisiä.[58]Çifteli eli ciftelia on kaksikielinen kielisoitin.[59] Maa on osallistunutEurovision laulukilpailuun vuodesta 2004.[60]
Albania osallistuiolympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna1972, mutta ei ole saanut kisoista mitaleita.[64] Maalla on ollut eniten edustajiapainonnostossa, jossa on ollut mukana yhdeksän eri albanialaiskilpailijaa.[64][65]
_sa_Karanfila_(2480).jpg)
_-_ALB_-_UNOCHA.svg)
