Tämä artikkeli käsittelee kemiallista aktiivisuutta. Radioaktiivisuutta ja siihen liittyvääaktiivisuus
-nimistä suuretta käsitellään artikkelissaradioaktiivisuus. Aktiivisuus (so. termodynaaminen aktiivisuus) on käsite, jonka avulla voidaantermodynaamiset tarkastelut laajentaa ideaalisista liuoksista käytännön liuoksiin, joissa termodynaamiset ominaisuudet eivät aina suoraan ole verrannollisiaainemääriin. Aktiivisuus tarkoittaa aineen (so. kemiallinen yhdiste) tehokasta (efektiivistä) painetta (kaasut), konsentraatiota (nesteet) tms. verrattuna aineen standarditilaan.[1]
Aineen
aktiivisuus,
tai
on laaduton suure ja voidaan määritellä (molaarisen) kemiallisen potentiaalin avulla:
- (1)

Tässä
on standarditilassa olevan aineen kemiallinen potentiaali,
on kaasuvakio, ja
on absoluuttinen lämpötila. Yhtälöstä (1) on todettavissa, että aktiivisuus riippuu kaikista tekijöistä, jotka vaikuttavat kemialliseen potentiaaliin. Aineen aktiivisuus voi todellisissa liuosseoksissa (so. reaaliliuoseos, useita ainesosia) poiketa seoksen kokonaiskonsentraatiosta johtuen liuosseoksen molekyylien välisistä vuorovaikutuksista. Tätä poikkeamaa merkitään aktiivisuuskertoimella
. Aineen
aktiivisuuskerroin on[1]
- (2)

Tässä aineen
:n mooliosuus
ja
ainemäärä. Kun
,Raoultin laki toimii tarkasti. Aktiivisuuskerroin kytkeen aktiivisuuden mitattuun mooliosuuteen
, molaalisuuteen
, massaosuuteen
, molaariseen konsentraatioon
, tai massakonsentraatioon
seuraavasti:[2]
- (3)

Tässä
on standardikonsentraatio ja
on standardimolaalisuus.
Aineen aktivisuuden tarkastelussa ilmoitetaan aineen standarditilaA Yleisesti voidaan todeta, että
- Tarkasti ottaen reaalikaasuilla aktiivisuus on
, jossa
on aineen fugasiteetti (bar),
on standardipaine 1 bar = 100 kPa,
on yksikötön fugasiteettikerroin,
on mooliosuus kaasufaasissa, ja
on kaasuseoksen kokonaispaine - Fugasiteetti on tehokas osapaine ja sille pätee

A Standarditilassaan aineen kemialliselle potentiaalille pätee
, jolloin
. Aineen standarditilaa valittaessa on päädytty valitsemaan termodynaamisten partiaalisten moolisuureiden vuoksi ns. hypoteettinen tila, jossa on ideaalisen äärettömän laimennuksen ominaisuudet. Tässä tilassa kaikkien osallistuvien ionien suhteen liuokset ovat 1 molaalisia.[1]
Yleensä kokonaiskonsentraatioltaan alle 0,1 mol/l liuoksille voidaan olettaa, että aktiivisuus on noin sama kuin konsentraatio. Jo inertin suolankin lisääminen niin, että 0,1 mol/l ylittyy, tekee liuoksen niin vahvaksi, että aktiivisuus on selvästi pienempi ja pH ei ole sama kuin konsentraatiosta laskettu.
- ↑abcAntti Kivinen ja Osmo Mäkitie, Kemia, s. 219, (1978), Otava,ISBN 951-1-04393-5
- ↑ International Union of Pure and Applied Chemistry, 2. painos, sivu 49, (1993), Oxford,ISBN 0-632-03583-8