Akseliaika (saks.Achsenzeit) on saksalaisen filosofiKarl Jaspersin kehittämä termi, joka kuvaa800-luvun eaa. ja200-luvun eaa. välistä aikaa. Jaspersin mukaan tällöin tapahtui samanlaisia ajattelutapojen muutoksia yhtä lailla niinKiinassa,Intiassa kuinlänsimaissakin (kutenantiikin Kreikassa).lähde?
Jaspers tunnisti teoksessaanVom Ursprung und Ziel der Geschichte (”Historian alkuperä ja päämäärä”, 1949) keskeisiä akseliajan ajattelijoita sellaisiksi henkilöiksi, joilla on ollut suuri merkitysfilosofian jauskontojen myöhemmälle suunnalle. Hän hahmotteli myös tyypillisiä piirteitä kullekin niistä maantieteellisistä alueista, joista nämä ajattelijat olivat syntyisin. Jaspers näki, että kullakin alueella oli tapahtunut samantyyppistä kehitystä ilman, että alueiden välillä oli tapahtunut suoraa ajatustenvaihtoa — hän ei löytänyt kirjallisia todisteita ainakaan mistään suuremmasta yhteydenpidosta kreikkalaisen, kiinalaisen ja intialaisen kulttuurin välillä.lähde?
Jaspersin ajattelu on saanut useita seuraajia, ja käsitteestä on tullut laajan keskustelun kohdeuskonnonhistoriallisessa tutkimuksessa. Termiä ovat käyttäneet muun muassaKaren Armstrong jaJohann Arnason.lähde?
Jaspers katsoi, että ihmiskunnan henkinen perusta luotiin akseliajalla yhtä aikaa ja itsenäisesti eri puolilla maailmaa, ja että tämä on se perusta, jonka päällä ihmiskunta edelleen elää ja toimii.[1] Tämä perusta on tiettyjen keskeisten ajattelijoiden luoma, ja se on syntynyt tietyssä historiallisessa tilanteessa, yhteiskunnallisen muutoksen ollessa käynnissä.lähde?
Jaspersin kuvaamiin keskeisiin muutoksiin kuului muun muassaplatonismin nousu, joka vaikutti myöhemmin länsimaiseen ajatteluun sekäkristinuskon ettäkeskiajan jarenessanssin maallisen ajattelun kautta.Siddhartha Gautama, joka eli Intiassa, perustibuddhalaisuuden. Kiinassa syntyikungfutselaisuus, joka vaikuttaa edelleen maan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen elämän taustalla.Zarathustralaisuus oli merkittävämonoteismin kehityksen kannalta.[2] (Jaspers tosin ajoittaa zarathustralaisuuden synnynseleukidien ajalle, vaikkakin se on uskontona merkittävästi vanhempi.[2])
Jaspers luki mukaan myösUpanishadien kirjoittajat,Laozin,Homeroksen,Sokrateen,Parmenideen,Herakleitoksen,Thukydideen,Elian,Jesajan,Jeremian jaDeuterojesajan. Jaspers itse piti Sokratesta,Kungfutsea ja Siddhartha Gautamaa erityisen korkeassa arvossa, kuvaten heidät esimerkillisiksi ihmisiksi tai ”paradigmaattisiksi persoonallisuuksiksi”.[3]
Jaspers kuvaili akseliaikaa hengähdystauoksi kahden suuren imperiumin hallitseman ajan välillä; lepohetkeksi vapauksille; syväksi hengenvedoksi, joka selkeytti tietoisuuden.[4] Jaspers oli erityisen kiinnostunut akseliajan henkilöiden ajatusten ja heidän olosuhteidensa välisistä yhtäläisyyksistä. Näihin kuuluivat pyrkimys inhimillisen olemassaolon tarkoituksen selvittämiseen[5] ja uuden uskonnollisten johtajien eliittiluokan nousu sekä Kiinassa, Intiassa että länsimaissa.[6] Kaikki kolme aluetta synnyttivät ja institutionalisoivat kaupungista toiseen kiertelevien ja keskenään ajatuksia vaihtavien oppineiden perinteen. Nämä oppineet kuuluivat johonkin uskonnolliseen tai filosofiseen perinteeseen: Kiinassa kungfutselaisuuteen taitaolaisuuteen; Intiassahindulaisuuteen, buddhalaisuuteen taijainalaisuuteen; Lähi-idässä zarathustralaisuuteen taijuutalaisuuteen; ja Kreikassasofistiseen tai muuhunklassisen filosofian perinteeseen.lähde?
Jaspersin mukaan nämä piirteet kehittyivät samanlaisissa yhteiskunnallisissa oloissa: sekä Kiinassa, Intiassa että lännessä valtiot olivat pieniä ja sekä niiden sisällä että välillä oli paljon jännitteitä.lähde?
Saksalaisella sosiologillaMax Weberillä oli merkittävä osa Jaspersin ajattelussa.[7][8][9]Shmuel Eisenstadtin mukaan[10] Weberin teokset Kiinan ja Intian uskonnoista ja muinaisesta juutalaisuudesta tarjosivat taustaa ajan merkityksen ymmärtämiselle. Hänen mukaansaEric VoegelininOrder and History sisälsi samantyyppisiä ajatuksia kuin Jaspersilla.[6] Jaspers sai ajatuksilleen laajempaa hyväksyntää, kun hän esitti ne alan konferenssissa ja julkaisi neDædaluksessa vuonna 1975.[9]
UskonnonhistorioitsijaKaren Armstrong tutki aikakautta teoksessaanThe Great Transformation,[11] ja teoria on ollut useiden tieteellisten konferenssien aiheena.[12] Termin käyttö on laajentunut siitä, miten Jaspers sen alun perin muotoili. Armstrongin mukaanvalistusaika ja sitä seurannut kehitys, mukaan lukienIsaac Newton,Sigmund Freud jaAlbert Einstein, oli ”toinen akseliaika”.[13] On myös esitetty, että nykyaika on uusi akseliaika, jolloin perinteiset suhteet uskonnon, maallisuuden ja perinteisten ajatusten välillä ovat muutoksessa.[14].
