Anna Ahmatova |Aleksanteri Ahola-Valo |Natan Altman |Mihail Bahtin |Léon Bakst |Andrei Belyi |Nikolai Berdjajev |Ivan Bilibin |Aleksandr Blok |Joseph Brodsky |Marc Chagall |Sonia Delaunay |Sergei Djagilev |Sergei Eisenstein |Pavel Filonov |Mihail Fokin |Naum Gabo |Nikolai Gumiljov |G. I. Gurdjieff |Daniil Harms |Thomas de Hartmann |Velimir Hlebnikov |Wassily Kandinsky |El Lisitski |Anatoli Lunatšarski |Vladimir Majakovski |Kazimir Malevitš |Osip Mandelštam |Vsevolod Meyerhold |Kuzma Petrov-Vodkin |Vsevolod Pudovkin |Aleksandr Rodtšenko |Nicholas Roerich |Olga Rozanova |Konstantin Somov |Dmitri Šostakovitš |Vladimir Tatlin |Marina Tsvetajeva |Pjotr Demjanovitš Uspenski |Dziga Vertov
Akmeismi (kreikan sanastaakme = kärki, huipentuma) onrunouden koulukunta, joka syntyiVenäjän avantgarden kaudella 1900-luvun alussa.
Suuntauksen perustivat venäläiset runoilijatSergei Gorodetski,Nikolai Gumiljov,Anna Ahmatova jaOsip Mandelstamsymbolismin vastapainoksi Pietarissa.[1][2][3]
Akmeismin esiinnousun merkkipaaluina voidaan pitää Gumiljovin vuonna 1911 perustamaa akmeistista runoilijakiltaaEnsimmäinen runoilijakilta.[4]
Akmeismi on Venäjällä noin vuosina 1910–1917 vaikuttanut kirjallinen suuntaus, joka kehittyisymbolismin jamystisismin vastapainoksi. Nimensä se sai korkeistaesteettisistä tavoitteistaan. Akmeistien mukaan runoilijan tulee käyttää sanoja niidenloogisessa merkityksessä, kuvakielen tulee olla selkeää ja runojen kuvatakonkreettista maailmaa. Akmeistit eivät pitäneet runoilijaa niinkään näkijänä taiprofeettana kuin ammattitaitoisenakäsityöläisenä. Heidän huomattavin kirjallinen seuransa olikin vuonna 1911 perustettuRunoilijakilta. Akmeistit kirjoittivat enimmäkseenmitallista jaloppusoinnullista runoa.[4]
Suuntauksen johtajanNikolai Gumiljovin (1886–1921) ohella merkittävimpiä akmeisteja ovatAnna Ahmatova (1889–1966),Sergei Gorodetski (1884–1967) jaOsip Mandelstam (1891–1938). Akmeistien esikuvana oli klassista kirkkautta tavoitellut runoilijaInnokenti Annenski (1856–1909). Ryhmän jäsenten tekstejä ilmestyi esimerkiksi Gumiljovin vuonna 1909 perustamassaApollon-aikakauslehdessä.Lokakuun vallankumouksen jälkeen akmeistit joutuivat ahtaalle, ja Gumiljov ammuttiin maanpetturina[5] vuonna 1921. Ryhmästä ainoastaan Gorodetski kiisti olleensa akmeisti, ja hän oli myöhemmin tukemassa uusia vallanpitäjiä.[4]