Suomessa nykyisin myönnettäväajokortti onEuroopan unionin ajokorttimallin mukainen. Ajokortit ovat olleet yhdenmukaiset koko EU:n alueella vuodesta 2013 alkaen. Ajokorttimalli päivittyy muutaman vuoden välein, ja siihen lisätään muun muassa uusia turvatekijöitä. Suomessa on kuitenkin edelleen käytössä suuri määrä EU-aikaa edeltäviä ajokortteja. Ennen vuotta 2013 myönnetyillä korteilla saa ajaa korkeintaan vuoteen 2033.[1] Ajokortin myöntää SuomessaLiikenne- ja viestintävirasto Traficom.[2]
Suomessaajokorttia käytetään yleisesti myös henkilöllisyyden todistamiseen, vaikka sillä ei olekaan virallistahenkilötodistuksen asemaa. Kaikissa tilanteissa ajokorttia ei kuitenkaan hyväksytä henkilöllisyystodistukseksi.[3][4]
Ajokortti tuli autoilijoille pakolliseksi Suomessa vuonna 1922. Tätä ennen autoilun harrastajat olivat hankkineet ajolupia vapaaehtoisesti. Ensimmäinen ajokortin haltija Suomessa oli tiettävästi maisteriYrjö Weilin, joka hankki korttinsa 1907. Ensimmäiset autokoulut aloittivat toimintansa 1910-luvulla.[5] Eduskunta hyväksyi vuonna 1922 asetuksen automobiililiikenteestä, joka sisälsi määräykset myös kuljettajatutkinnosta. Asetuksen 11. pykälän mukaan auton kuljettajaksi kelpuutettiin henkilö, joka ”katsastusmiehen antamalla todistuksella on osoittanut olevansa täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaukseen, nauttiikansalaisluottamusta ja on tunnettu raittiiksi elämässään, säännölliseksi ja luotettavaksi, omaa hyvän näkö- ja kuuloaistin eikä sairasta sellaista tautia tai vikaa, joka tekee hänet sopimattomaksi kuljettajan toimeen”. Ajokortin myöntämisen edellytyksenä olevan kuljettajatutkinnon teoriaosuus suoritettiin aluksi suullisena kuulusteluna. Suoritettujen kuljettajatutkintojen ja ajokorttien määrä kasvoi 1950-luvulta lähtien hyvin voimakkaasti ja vuonna 1961 suullinen kuulustelu korvattiin kirjallisilla kysymyksillä.[6]
1970-luvulle saakka auton ajokortit jaettiin yksityis- ja ammattiajokortteihin; jälkimmäinen vaadittiin siltä, joka kuljetti henkilö-, paketti- tai kuorma-autoa ammattimaisessa liikenteessä tai hankki pääasiallisen toimeentulonsa autonkuljettajana toisen palveluksessa sekä siltä, joka kuljettilinja-autoa. Vaatimukset ammattiajokortin saamiseksi olivat yksityisajokorttia tiukemmat mm. auton rakenteen ja sitä koskevien määräysten tuntemisen osalta. Vuoteen 1969 saakka oli voimassa määräys, jonka mukaan ammattiajokorttia ei voitu myöntää henkilölle, joka oli menettänytkansalaisluottamuksensa. Vuonna 1972 voimaan tulleen ajokorttiasetuksen nojalla ajokortit luokiteltiin kirjaintunnuksin sen mukaan, millaisia ajoneuvoja kukin ajokortti oikeutti kuljettamaan.[7] Vuoden 2001 tietojen mukaan naisista 86 % ja miehistä 93 % hankkii Suomessa ajokortin alle 26-vuotiaana.[8] Nykyiset ajokorttia koskevat määräykset sisältyvät vuonna 2013 voimaan tulleeseen ajokorttilakiin, joka korvasi vuodelta 1990 peräisin olleen ajokorttiasetuksen.[9] Vuoden 2016 alussa ajokortti- ja ajokorttilupa-asiat siirtyivätpoliisiltaLiikenteen turvallisuusvirasto Trafin vastuulle.[10]
Ajokorttiluvan saamiseksi on myös täytettävä tietyt laissa ja EU-direktiiveissä määritellytterveysvaatimukset, mm.näöntarkkuuden osalta.[11]
Ajokorttilupaa haettaessa täytyy toimittaa enintään puoli vuotta vanhalääkärintodistus tai vakuuttaa täyttävänsä ajokorttiluvan terveysvaatimukset hakiessa mopon, mopoauton, traktorin, moottoripyörän tai henkilöauton eli ryhmän 1 ajokorttia.[12]
30.11.2011 asetettiin voimaan uusi säädös, joka lähtökohtaisesti epää ajo-oikeuden päihderiippuvaiselta niissä kulkuneuvoissa, joissa ei olealkolukkoa.[13]
Ajokortin myöntämisen edellytyksenä olevaa opetusta järjestetäänautokouluissa, liikennealan koulutusta järjestävissäoppilaitoksissa japuolustusvoimissa. Ajokortin saamiseksi vaadittavat teoria- ja ajo-opetuksen voi suorittaa myös harjoitusluvalla taiopetusluvan saaneen henkilön opettamana.[14]
Suomalaista ajokorttijärjestelmää uudistettiin uudella ajokorttilailla vuonna 2013. Uudistuksia olivat mm.[15]
Myöhemmin 1.7.2018 astui voimaan uusi ajokorttiuudistus, joka teki muutoksia kuljettajatutkintoon. Uudistuksen myötä pakollisen opetuksen määrä väheni ja tutkinnon merkitys kasvoi.