Magneettikuvattu keuhkosyövästä aiheutunut etäpesäke toisessa aivopuoliskossa.
Aivokasvain onkeskushermostossa sijaitsevakasvain. Aivokasvain voi olla hyvänlaatuinen kasvain tai pahanlaatuinen kasvain elisyöpä. Yleisin aivokasvain ongliooma, jotka saavat alkunsagliasoluista. Aivokasvaimen hoito ja ennuste riippuu paljon sen laadusta ja sijainnista. Hyvänlaatuiset ja selkeärajaiset kasvaimet saadaan parannettua leikkauksella, mutta vaikeimmille kasvaimille ei ole kunnollista hoitoa. Jos kasvainta ei pystytä leikkaamaan kokonaan, sitä voidaan hoitaa myössäde- taisolunsalpaajahoidolla.
Suomessa todetaan vuosittain 900 aivokasvaintapausta. Ne ovat hieman yleistyneet 2000-luvulla. Lapsilla aivokasvaimet ovat toiseksi yleisin syöpämuotoleukemian jälkeen. Lapsien aivokasvaimet ovat tosin useammin hyvänlaatuisia kuin aikuisilla.[2]
Miehillä on naisia suurempi riski kuolla aivosyöpään. Sairastuneista naisista yli 70 prosenttia oli elossa viiden vuoden kuluttua, mutta miehistä vain alle 60 prosenttia.[3]
Ruotsissa julkaistun laajassa väestötutkimuksessa havaittiin, että asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä miehillä esiintyi puolta enemmän kuulo-tasapainohermon hyvälaatuisia kasvaimia eli akustikusneurinoomia. Yliopistossa opiskelleilla naisilla esiintyy lähes 25 prosenttia enemmän aivosyöpää ja miehillä lähes 20 prosenttia. Etenkin glioomia esiintyi tavallista enemmän näillä väestöryhmillä sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä. Tutkimukseen osallistui yli neljä miljoonaa ihmistä, joita seurattiin vuosina 1993–2010.[4]
Pahanlaatuisten aivokasvainten esiintyvyys yleistyy keski-iästä alkaen, ja niihin sairastutaan eniten yli 70-vuotiaana. Ravinnolla, elintavoilla tai viruksilla ei ole todettu olevan yhteyttä aivokasvaimiin. Perinnöllisyystekijät saattavat liittyä alle viiteen prosenttia tapauksista.Von Hippel–Lindaun oireyhtymää janeurofibromatoosia sairastavilla on suurempi riski saada aivokasvaimia.[2]
Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpäsäätiön mukaan ympäristötekijöillä ei ole havaittu olevan vaikutusta aivosyöpien esiintyvyyteen.[2] Ruotsissa on kuitenkin huomattu, että palomiesten aivosyöpäkuolleisuus on viisinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Jo kymmenen vuotta palomiehen ammatissa toimiminen yli kaksinkertaistaa riskin kuolla aivosyöpään siitä huolimatta, että palomiehillä on tavallista terveemmät elintavat. Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että palomiehen työllä ja siihen liittyvällä voimakkaalla altistumisella syöpävaarallisille aineille on suora yhteys kohonneeseen syöpäkuolleisuuteen.[5]
Aivokasvaimen oireet riippuvat kasvaimen koosta ja sijainnista. Hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat pysyä oireettomina vuosia.[2]
Aivokasvaimen tavallisin ensioire onepilepsia, joka voi ilmetä esimerkiksi käden tai jalankouristeluna tai lyhyenä poissaolokohtauksena. Joka kolmas aivokasvainpotilas tulee Suomessa hoitoon epileptisen kohtauksen takia. Ensioire voi olla myös yleistynyt tajunnan menetykseen liittyvä kohtaus.[2]
Aivokasvaimeen voi liittyä myös esimerkiksi pitkittynyttäpäänsärkyä. Lapsilla esiintyy myös äkillistä oksentelua ilman pahoinvointia tai päänsärkyä. Joskus aivokasvain aiheuttaa muistivaikeuksia ja muutoksia käytöksessä.[2]
Aivokasvaimen hoito riippuu paljon kasvaimen tyypistä, pahanlaatuisuudesta, sijainnista, kasvutavasta ja kasvunopeudesta. Usein poistaminen riittää hoidoksi, mutta jotkin kasvaimet tarvitsevat lisäksisäde- taisolunsalpaajahoidon.[2]
Hyvänlaatuiset ja tarkkarajaiset kasvaimet poistetaan leikkaushoidolla. Osa kasvaimista on kuitenkin kasvanut aivokudoksen sisään, jolloin niiden rajat eivät ole selkeitä. Tällaisissa kasvaimissa pyritään poistamaan se osa, jonka tulkitaan olevan osa kasvainta. Pienempi jäännöskasvain on näin helpompi hoitaa sädehoidolla tai solunsalpaajilla.[2]
Aivokasvaimen sijainti voi myös olla sellainen, ettei sitä voida poistaa, vaikka se kudosopillisesti ei olisikaan syöpä. Tällöin potilaan ennuste voi olla huono, vaikka kasvain ei olekaan varsinaisesti pahanlaatuinen.
Pahanlaatuisten aivokasvainten kohdalla elinajanennuste on tyypillisesti kaksi vuotta ja joskus jopa viisi. Joskus potilas paranee jopa kokonaan.[6]
