| Aino Forsten | |
|---|---|
 | |
| Kansanedustaja | |
4.4.1917–16.5.1918 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. huhtikuuta1885 Maaria |
| Kuollut | 27. marraskuuta1937 (52 vuotta) Petroskoi |
| Ammatti | opettaja,kansanvalistaja |
| Puoliso | Verner Forsten (1909–) |
| Infobox OK | |
Aina ”Aino” Aleksandra Forsten (o.s.Rainio,2. huhtikuuta1885Maaria –27. marraskuuta1937Petroskoi[1]) oli suomalainenkansanvalistaja jaopettaja, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1917–1918.Suomen sisällissodan jälkeen hän pakeniNeuvosto-Venäjälle, jossa hänet teloitettiinStalinin vainojen yhteydessä vuonna 1937. Suomessa hänet tunnettiin erityisesti toiminnastaan vähävaraisten naisten ja lasten hyväksi.
Maariassa syntyneen Forstenin vanhemmat olivatitsellinen Reinhold Rainio ja Augusta Serafia Liisantytär.[1] Kansakoulun käytyään hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseenTurussa vuonna 1904 ja muutti pari vuotta myöhemminPoriin, missä Forstenin veliJussi Rainio oliSosialidemokraatti-lehden toimittajana. Hänen toinen veljensä oli toimittajaToivo Rainio. Forsten työskenteli kaupungissa aluksi myyjänä ja myöhemmin SDP:n puhujana sekä vuodesta 1909 lähtien puolueen nuorisojärjestön sihteerinä. Lisäksi hän oli Porin sosialidemokraattisen paikallisyhdistyksen johtokunnan jäsen 1907–1918.[2] Porissa Aino myös tutustui puoluetoiminnassa mukana olleeseen postinkantajaanKaarlo Verner Forsteniin, ja pariskunta solmi avioliiton vuonna 1909.[3]
Porissa Forsten toimi aktiivisesti SDP:n paikallisosaston naisjaostossa. Hän oli erityisen kiinnostunut työläisnaisten ja heidän lapsiensa aseman parantamisesta. Forsten kuului muun muassa yhdistyksen kesäsiirtolatoimikuntaan, joka järjesti heille lomanviettomahdollisuuksia, virkistäytymistä ja valistusta. Hän oli myös mukana valtakunnallisenTyöläisnaisten liiton toiminnassa.[3]Eduskuntaan Forsten valittiin vuoden 1917vaaleissa.[1]
Suomen sisällissodan aikana Forsten valittiin punaisen Suomen parlamentaarisen elimenTyöväen pääneuvoston jäseneksi. Hänen puolisonsa Verner Forsten puolestaan oliPorin punakaartin johtohahmoja.[2] Sodan jälkeen he pakenivatNeuvosto-Venäjälle, jossa pariskunta heinäkuussa 1918 asettuiPietariin.[4]
Forsten työskenteli aluksiMoskovassa perustetunSKP:n keskuskomitean kirjanpitäjänä. Kesällä 1920 Forsten sai puolisonsa kanssa työmääräyksenNeuvosto-Karjalaan, jossa hän toimi vuoteen 1923 saakka Petroskoin kansanvalistusosastossa, 1923–1930Uhtuan piirin kulutusosuuskunnan johtajana sekä 1930–1936 Petroskoin suomalaisen tyttökoulun johtajana. Forstenin viimeiseksi työpaikaksi jäi valistusministeriön tilastotietojen käsittelijän tehtävä. Verner Forsten puolestaan toimi muun muassa Neuvosto-Karjalan talousministerin sijaisena sekä Uhtuan piiritoimikunnan puheenjohtajana.[4]
Aino ja Verner Forsten vangittiin heinäkuussa 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Verner tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi työleirilleSiperiaan, mutta Aino sai marraskuun lopulla kuolemantuomion ja hänet teloitettiin välittömästi. PariskuntarehabilitoitiinStalinin kuoleman jälkeen heinäkuussa 1955.[4]
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
