| Ahmaspistiäiset | |
|---|---|
 Naaraspuolinen ahmaspistiäinen Ugandan sademetsässä | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Hyönteiset Insecta |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Yläheimo: | Loispistiäismäiset Ichneumonoidea |
| Heimo: | Ahmaspistiäiset Ichneumonidae Latreille, 1802 |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Ahmaspistiäiset (Ichneumonidae) ovat pistiäisten lahkoon (Hymenoptera) kuuluva loispistiäisten heimo. Ne loisivat muita selkärangattomia, erityisestiperhosten,kovakuoriaisten japistiäistentoukkia. Lajeja on kuvattu maailmanlaajuisesti noin 24 000[1] ja niitä arvioidaan olevan yli 100 000.[2][3] Suomesta lajeja tunnetaan yli 2 700.[4]
Ahmaspistiäisten uskottiin pitkään olevan runsaimmillaan lauhkealla vyöhykkeellä tropiikin sijaan, toisin kuin useimmat muut eliöryhmät. Niitten 'poikkeuksellinen lajirunsausjakauma' on kuitenkin kyseenalaistettu uusien lajien löydyttyä tropiikista.[5][6]
Heimon tieteellinen nimiIchneumonidae tulee latinan sanasta 'ichneumon', joka taasen juontaa juurensa kreikan sanoista ἰχνεύμων (ikhneúmōn, "jäljittäjä") ja ἴχνος (íkhnos, "jälki, jalanjälki"). Tämä viitannee ahmaspistiäisten tapaan etsiä isäntiään, pyrähtäen lehdeltä toiselle tai tuntosarveillen lehtikariketta jälkikoiran tavoin.
Suomenkielinen nimiahmaspistiäinen vakiintui käyttöön vuoden 2009 paikkeilla, pistiäistyöryhmän otettua nimen Reijo Jussilan ehdotuksesta käyttöön. Aiemmin käytetty termivarsinaiset loispistiäiset koettiin kaksiosaisena hankalaksi. Toisinaan käytetty termikihopistiäiset on vakiintunut ahmaspistiäisten alaheimon Ichneumoninae nimeksi.[7]tarvitaan parempi lähde
Ahmaspistiäiset kuuluvathoikkatyvisiin ja niiden ulkomuoto mukailee muita alalahkon edustajia. Takaruumiin etuosa on kaventunut 'vyötäröksi', siipipareja löytyy kaksi, aikuisten päässä on isotverkkosilmät ja päälaella kolmepistesilmää. Koko vaihtelee huomattavasti noin millimetristä yli seitsemään senttimetriin.
Ahmaspistiäiset ja niiden lähisukulaisetvainopistiäiset erottaa muista hoikkatyvisistätuntosarvien perusteella: jaokkeita löytyy yleensä vähintään 16, muista hoikkatyvisistä alle 13. Naaraat erottaa myös neulamaisesta munanasettimesta - joka saattaa ulottua kauas loppuruumiin taakse - mutta samanlainen munanasetin löytyy joiltain muiltakin loispistiäisryhmiltä.
.jpg) |  |
Ahmaspistiäiset erottaa samannäköisistä vainopistiäisistä (Braconidae) pääosin siipisuonituksen perusteella. Etusiiven suoni 2m-cu löytyy lähes kaikilta (95%) ahmaspistiäisiltä muttei vainopistiäisiltä. Suoni 1rs-m taasen puuttuu ahmaspistiäisiltä, mutta löytyy yli 85%:lta vainopistiäisistä. Takasiiven suoni rs-m liittyy suoneen Rs eri kohdassa ahmas- ja vainopistiäisillä: liitos tapahtuu Rs/R1-haaran jälkeen (tai haaran kohdalla) ahmaspistiäisillä, mutta ennen haaraa vainopistiäisillä. Myös takaruumiin rakenne poikkeaa: vainopistiäisten toinen ja kolmas tergiitti ovat yleensä yhteensulautuneet toisin kuin lähes kaikilla ahmaspistiäisillä.
 |  |  |
Ahmaspistiäisiä tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Ne eivät rajoitu tiettyyn elinympäristöön, vaan niitä esiintyy runsaslukuisina kaikkialla missä ylipäätään elää selkärangattomia.
Levinneisyyden luultiin pitkään poikkeavan normaalista, sillä lajeja uskottiin elävän eniten lauhkealla vyöhykkeellä tropiikin sijaan. Ahmaspistiäisiä onkin käytetty klassisena oppikirjaesimerkkinä poikkeavasta lajirikkausjakaumasta[8][9]. Viime aikoina tämä käsitys on kyseenalaistettu lukuisten uusien lajien löydyttyä tropiikista[10][11].
Ahmaspistiäisetloisivat muita selkärangattomia munimalla isäntäyksilön sisälle tai ulkopinnalle. Kuoriuduttuaan pistiäistoukka syö isäntänsä elävältä. Useimmiten isäntänä toimii perhosen, kovakuoriaisen tai muun pistiäisen toukka, mutta jotkin lajit loisivat myös hämähäkkejä tai muita ahmaspistiäisiä.
Pistiäiset jaotellaan loisintastrategian mukaan idiobiontteihin ja koinobiontteihin. Idiobiontit lamaannuttavat isäntänsä estäen sitä kehittymästä, kun taas koinobionttien isännät virkoavat pian muninnan jälkeen ja jatkavat kehitystään. Isäntä kuolee joidenkin viikkojen jälkeen pistiäisen kuoriutuessa.
Aikuiset ahmaspistiäiset voivat täydentää ravintovarastojaan juomalla kasvien nesteitä, mettä, tai syömällä muita hyönteisiä.
_parasitized_by_Acrodactyla_quadrisculpta_larva_(RMNH.INS.593867)_-_BDJ.1.e992.jpg) | _and_the_empty_skin_of_a_caterpillar_it_had_parasitized_(8073727904).jpg) |
Ahmaspistiäisten sukulaisuussuhteet ja evoluutiohistoria tunnetaan yhä huonosti. Heimo on ollut olemassa vähintäänjurakaudelta lähtien (noin 150mvs) ja se runsastui merkittävästioligoseenikaudella[12].
Kirjoitushetkellä (2015) ahmaspistiäiset jaotellaan noin 39 alaheimoon:
