Afrikka on maailman toiseksi suurinmaanosa. Sen pinta-ala on 30 365 000 neliökilometriä,[1] joka on 20,3 prosenttiaMaan maapinta-alasta. Afrikan noin 1,4 miljardia asukasta muodostaa noin 18 prosenttia ihmiskunnasta.
Afrikassa on useita tuhansia etnisiä ryhmiä. Nykyisin Afrikassa on 54 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisinsiirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin.
Pääosa Afrikan maista itsenäistyi 1960-luvulla.Sodat, epävakaus, väestönkasvu sekä taudit koettelevat maanosaa nykyäänkin.
Afrikka on luonnonvaroiltaan rikas, mutta taloudeltaan köyhä maanosa. Afrikassa kulminoituvat monet maailman pahimmista ongelmista, kutenköyhyys,AIDS, ruoan ja veden puute sekä huono hallinto. Afrikkalaiset kärsivät vuosisadansiirtomaajärjestelmästä ja tätä ennenorjuudesta.
Antiikin kreikkalaiset kutsuivat maanosan pohjoisosaa Libya-nimellä. Ensimmäinen tunnettuAfrica-maininta on 100-luvun eaa. alusta roomalaiselta runoilijaltaEnniukselta. Hän viittasi sanallaKarthagon seutuun. Roomalaiset hävittivät Karthagon vuonna 146 eaa. ja nimesivät ensimmäisenVälimeren eteläpuolisen provinssinsaAfricaksi. Provinssi käsitti suurin piirtein nykyisenTunisian ja osanAlgeriaa. Myöhemmin Afrikka laajentui tarkoittamaan laajempaa aluetta, mutta vasta 1400-luvulta lähtien se on tarkoittanut koko maanosaa.Afrika-nimen alkuperä saattaa ollafoinikian kielen sanassaafer, musta, monikossaafri. Roomalaiset kutsuivat alueella asuneitaberbereitä afreiksi.[2]
Afrikan rantaviivan pituus on noin 26 000 kilometriä. Muihin maanosiin verrattuna Afrikan rannikot ovat melko suoria, ilman laajoja niemimaita tai lahtia.[5] Afrikan kaakkoisrannikolla sijaitsevaMadagaskar on maailman neljänneksi suurin saari.[6]
Afrikka koostuu useista ylätasangoista, jotkaItä-Afrikan hautavajoama halkaisee mantereen itäosissa. Afrikan luoteisosissa ovatAtlasvuoret, jotka ovat geologisesti mantereen nuorinta osaa.[3] Afrikan korkein vuori onKilimanjaro, jonka huippu on 5 895 metriä merenpinnasta.[7][8]
Afrikan suurin joki on Välimereen laskevaNiili, jota pidetään noin 6 690 kilometrin pituudellaan maailman pisimpänä jokena. Muita Afrikan suurimpia jokia ovatKongojoki (4 630 km),Sambesi (2 735 km) jaNigerjoki (4 100 km).[3] Useimmat Afrikan suurista järvistä sijaitsevat Itä-Afrikan hautavajoaman alueella. Suurimpia järviä ovat esimerkiksiVictorianjärvi,Tanganjikajärvi,Njassajärvi,Albertinjärvi jaTšadjärvi.[9]
Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP totesi vuonna 2008metsäkadon olevan Afrikassa noin kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla.[10] On jopa väitetty, että 90 prosenttia Länsi-Afrikan alkuperäisistä metsistä olisi jo tuhoutunut.[11]Madagaskarin alkuperäisistä metsistä 90 prosenttia on tuhoutunut sen jälkeen, kun ihmiset asuttivat saaren noin 2 000 vuotta sitten.[12] Noin 65 prosenttia Afrikan viljelysmaasta kärsii maaperän köyhtymisestä.[13]
Länsi-Sahara Länsi-Saharan asema on kiistanalainen. Marokko hallitsee aluetta suurelta osin ja on julistanut koko alueen osaksi Marokkoa. Tätä ei tunnusteta yleisesti. Polisario on toinen aluetta omanaan pitävä ryhmä.
Vuonna 2023 Afrikassa oli viisi sotilasjuntan alaista maata: Tšad, Sudan, Burkina Faso, Guinea ja Mali. Diktatuureja olivat Djibouti, Eritrea ja Päiväntasaajan Guinea.
Vuonna 2025 sotilasjunttien alaisuudessa oli kahdeksan maata. Afrikan diktatuurit vuonna 2025 olivat Eritrea, Gjibouti, Kamerun, Kongon tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Sudan ja Togo. Presidenttien johtamia maita oli 36 ja 13 puolipresidentillisiä maita. Marokko, Lesotho ja Swazimaa olivat vuonna 2025 monarkioita. Neljä Afrikan maata oli parlamentaarisia.
Afrikan esihistoria alkaa aiemmin kuin minkään muun mantereen; arkeologisten löytöjen mukaannykyihminen kehittyi Itä-Afrikassa.Esihistoriallisena aikana siellä ei sen enempää kuin muuallakaan ollut järjestäytyneitä kansallisvaltioita vaanmetsästäjä-keräilijäheimot, kutensanit (bushmannit) asuttivat mannerta. Noin 10 000 vuotta sitten alkoimaanviljely ja kotieläimiä kesytettiin. Maanviljelijät asettuivat paikalleen asumaan. Runsaampi ravinto mahdollisti väestönkasvun. Monin paikoin tehtiin runsaita kalliomaalauksia.[16]
Historiallinen aika alkoi noin 3300 eaa.Egyptissä. Muita vanhan ja antiikin ajan suuria valtioita olivatNubian kuningaskunta,Karthago jaAksum. Kahden viimeisen vuosisadan aikana ennen ajanlaskumme alkuaRooman valtakunta valloitti vähitellen koko Pohjois-Afrikan. 600-luvulla alueen valloittivatarabit, minkä jälkeenarabian kieli jaislam tulivat vähitellen vallitseviksi koko alueella.[17] Myöhempinä aikoina islam on levinnyt laajalleSaharan eteläpuolellekin, jossa kuitenkin jo aikaisemminkristinuskoon kääntynytEtiopia on jäänyt kristilliseksi saarekkeeksi nykyaikaan saakka.
Keskiajalla Afrikassa oli monia kuningaskuntia, kutenGhana,Kanem,Songhai,Benin jaMali. Kaupankäynti oli suurta, pohjoisesta Saharan alueeltakaravaanit toivat hevosia, tekstiilejä ja Saharan kaivostensuolaa, etelästä Senegalin ja Nigerinkultaa,kolapähkinöitä ja orjia. Vauraus kasvatti kuningaskuntien varoja ja islaminuskoiset karavaanarit perustivatkouluja jamoskeijoita. He eivät tehneet käännytystyötä, mutta kuninkaat huomasivat heidän hyödyllisyytensä. Islamin mukana maihin levisi luku- ja kirjoitustaito.[19]
Vuonna 1482 portugalilaiset perustivat kauppa-aseman Guineanlahden rannalle.[17] Pääasialliset kaupan kohteet olivat orjat, kulta,norsunluu jamausteet. Eurooppalaisten levittäytyessäAmerikkaan orjia haettiin Afrikasta työvoimaksi maatiloille.
Turkki valloitti 1500-luvulla koko Pohjois-AfrikanMarokkoa lukuun ottamatta. Vuonna 1830 se kuitenkin menettiAlgerianRanskalle ja myöhemmin Euroopan maille muutkin afrikkalaiset alueensa, viimeisenäLibyanItalialle vuonna 1912. Samana vuonna myös siihen saakka itsenäisenä pysynyt Marokko joutui Ranskan miehittämäksi.
Afrikan kolonisaation huippuvuosina 1880-luvultaensimmäiseen maailmansotaanYhdistynyt kuningaskunta, Ranska,Saksa,Belgia, Italia,Portugali jaEspanjajakoivat siirtomaikseen lähes koko Afrikan. Maanosaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota,Liberia jaEtiopia.[20] 1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Sen sijaan, että siirtomaaisännät olisivat investoinneet paikalliseen infrastruktuuriin, investointeja tehtiin yksipuolisen kaupan kehittämiseen. Tämä loi pohjan Afrikan alikehittyneisyydelle.[21]
Siirtomaat itsenäistyivättoisen maailmansodan jälkeen, useimmat 1960-luvulla. Nykyisin Afrikassa on 54 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisin siirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin. Myös Afrikan maiden viralliset kielet ja useissa tapauksissa pääuskonnotkin ovat peräisin siirtomaa-ajalta.
Vuonna 1963 perustettiinAfrikan yhtenäisyysjärjestö OAU tukemaan Afrikan maiden yhteistyötä ja itsenäistymispyrkimyksiä. Vuonna 2002 sen korvasiAfrikan unioni, jonka tavoitteena on tiivis taloudellinen ja poliittinen yhteistyö.[22]
Kiina on 2010-luvulla vahvistanutyhteyksiään Afrikkaan, ja maa on noussut Afrikan tärkeimmäksi kauppakumppaniksi. Kiinan vaikutusvalta Afrikassa on kasvanut niin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin kulttuurillisestikin. Myös Venäjä on moninkertaistanut kauppansa Afrikan kanssa. Länsimaiden Afrikan-politiikka nivoutuu 2010-luvun lopulla etenkin Afrikasta suuntautuvaan maahanmuuttoon sekä turvallisuuskysymyksiin.[23]
YK:n arvioiden mukaan Afrikan väkiluku vuonna 2023 on noin 1,4 miljardia.[25]
Afrikan väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,4 miljardiin ja vuonna 2040 kahteen miljardiin.[26] Afrikan väestö kasvaa noin 20 miljoonalla vuodessa. Unicefin vuonna 2014 julkaisema raportti ennusti seuraaville 35 vuodelle jopa 1,8 miljardia syntyvää lasta. Ennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä Afrikassa on yli miljardi alle 18-vuotiasta lasta, mikä on lähes 40 prosenttia kaikista maailman lapsista. Vuonna 2100 afrikkalaisia on tämän skenaarion mukaan neljä miljardia, joista miljardi Nigeriassa.[27]
Afrikassa on useita tuhansia (tarkkaa lukumäärää ei voi määrittää) erilaisia yhteisöjä ja etnisiä ryhmiä, joilla on omat kulttuurinsa, kielensä, uskontonsa ja historiansa. Ryhmien rajat eivät ole selviä varsinkaan ulkopuoliselle. Useimmat afrikkalaiset puhuvat useampaa kuin yhtä kieltä. Viime vuosisatoina etnisiä ja kulttuurillisia eroja on vuoroin korostettu, vuoroin vähätelty poliittisista syistä.[28]
Pohjois-Afrikassa asuuarabeja jaberberejä. Saharan eteläpuolella olevilla kansoilla on yleensätumma iho. Keski-Afrikan metsissä elääpygmejä. Eteläisen Afrikan karuilla seuduilla nykyisin asuvatkhoisanit asuttivat aikaisemmin paljon laajempia alueita, kunnes bantut levittäytyivät alueelle noin 2000 vuotta sitten. Etelä-Afrikan rannikolla asuu 1600-luvulta alkaen tulleiden eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä kutenbuureja. Monen Afrikan maan eurooppalaista syntyperää olevat asukkaat ovat 1880-luvun jälkeen tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä.Madagaskarin asukkaiden esi-isät tulivatIndonesiasta noin 1500 vuotta sitten.[28]
Afrikan pohjoispuoliskon valtauskonto onislam ja eteläpuoliskonkristinusko. Suunnilleen puolet afrikkalaisista on muslimeja, ja heistä puolet puhuu muuta kuin arabiaa. Islam levisi Pohjois-Afrikkaan valloituksen seurauksena, mutta siitä eteenpäin kauppiaitten, etenkin orjakauppiaitten avulla, mitä seurasi yläluokan kääntyminen ja uuden uskonnon leviäminen myös maaseudulle.[29] Islam sai Afrikassa afrikkalaisia erityispiirteitä, missä sen opit sulautuivat luonnonuskontojen antamalle pohjalle. Islam levisi etenkin paimentolaisvyöhykkeelle, mutta pysähtyi keskisen Afrikan sademetsäalueelle.[30]
Saharan eteläpuolisen Afrikan taiteen eri muodot, tarkoitukset ja käytännöt ovat niin monimuotoisia, ettei voida helposti puhua mistään yleisafrikkalaisesta taiteesta. Joitain afrikkalaisen taiteen yleispiirteitä ovat pyrkimys uudistumiseen ja luovuuteen, visuaalinenabstrahointi ja konventionaalisuus, tasapainoisensommittelun jaasymmetrian yhdistely,kuvanveiston tärkeä asema, ihmiskehon muuttaminen ja koristelu, sekä merkitysten monilukuisuus. Afrikan perinteisen taiteen perusosia ovat esiintyminen ja kokoontuminen, joihin yhdistyy dynaamisesti ja merkityksellisesti musiikki, tanssi, pukeutuminen ja kehonkoristelu, maskit ja kuvanveisto.[33]
Yli puolet Afrikan väestöstä saa elantonsa maanviljelyksestä.Omavaraistalous on yleistä. Vientitulot saadaan useinplantaasituotteista. Riisiä, maissia ja vehnää viljellään sateisilla ja keinokastelluilla alueilla. Muita suuria viljelytuotteita ovat esimerkiksi hedelmät,tee,kahvi,maapähkinät jatupakka. Trooppisista metsistä saadaan arvopuita, kutenmahonkia.[34]
Afrikassa ei ole varsinaisiateollisuusmaita. Maanosa on luonnonvaroiltaan rikas, mutta louhitut mineraalit päätyvät lähes kokonaisuudessaan jalostamatta vientiin. Useat Afrikan valtiot saavat yli puolet vientituloistaan yhdestä kauppatavarasta. Suurimmat öljyntuottajat ovat Algeria, Libya ja Nigeria. Maakaasun tuottajia ovat Algeria, Libya ja Egypti. Keski-Afrikasta eteläiseen Afrikkaan ulottuu rikas malmiesiintymä, josta saadaankuparia,sinkkiä,lyijyä jarautamalmia. Etelä-Afrikka tuottaa lisäksikultaa japlatinaa, ja eteläisen Afrikan alueelta louhitaantimantteja. Keski-Afrikan tasavalta tuottaauraania. Jalostusteollisuutta on Etelä-Afrikassa, Egyptissä ja Keniassa.[35]
Afrikka on kokonaisuutena tarkastellen maailman asutetuistamantereista selvästi köyhin ja oli vuonna 2007 keskimääräisesti köyhempi kuin 30 vuotta aiemmin.[36] Vuonna 2018Inhimillisen kehitteneisyyden indeksillä mitattuna maailman kymmenen vähiten kehittynyttä valtiota olivat kaikki Afrikassa. Erot Afrikan maiden välillä ovat kuitenkin suuria, Afrikan kehittyneimpiä valtioita indeksillä mitaten olivatSeychellit,Algeria,Tunisia,Botswana,Libya jaGabon, jotka sijoittuivat korkean inhimillisen kehittyneisyyden luokkaan ja kaikki esimerkiksi eurooppalaisenMoldovan edelle.[37]
Afrikan nykyisen köyhyyden juuret ovat paikoin historiassa.[38] Afrikan heikon taloudellisen tilanteen merkittävimpiä syitä ovat olleet epävakaa siirtyminen poiskolonialismista,kylmä sota, poliittisenkorruption kasvu jadespotismi sekäprotektionismi. Afrikan talouskehitys on polkenut paikallaan verrattunaKiinan,Intian jaEtelä-Amerikan nopeaan talouskasvuun, joka on nostanut miljoonia ihmisiäköyhyysrajan yläpuolelle. Afrikan talous on jopa taantunutulkomaankaupalla,investoinneilla jaBKT:lla mitattuna.lähde? Köyhyydellä on kauaskantoisia vaikutuksia, kutenalhainen elinikä,väkivalta ja epävakaus. Vuosikymmenten aikana Afrikan taloutta on yritetty useasti kasvattaa, mutta huonolla menestyksellä.[39]
.svg)
.jpg)
