Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. Tarkennus:viitteet puuttuvat
Karikatyyri, joka ilmestyi Le père Duchêne Illustré -lehdessä numerossa 2.Honoré Daumierin tekemä karikatyyri Thiersistä.
Ammatillisen uransa Adolphe Thiers aloitti synnyinkaupunkinsa Marseillen lähellä olevassa yliopistokaupungissaAix-en-Provencessa asianajajana. Hän siirtyi kuitenkin harjoittamaan samaa ammattiaPariisiin syksyllä1821, jossa hän viihtyi hyvin kaupungin liberaalien seurassa ja tuli läheiseksiTalleyrandin ystäväksi. Nopeasti hänestä tuli myösConstitutionel-lehden avustaja, sillä olihan hän huomattavasti enemmän mieltynyt kirjoittamiseen kuin lainkäyttöön.
Adolph Thiers tuli nopeasti tunnetuksi liberaalien keskuudessa ja hän oli tunnettu englantilaismallisenparlamentaarisenmonarkian kannattaja. Hän julkaisiConstitutionel-lehdessä ilmestyneet artikkelinsa kirjoina. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa 10-osaista kirjaHistoire de la révolution française (Vallankumouksen historia), joka loi lujan perustan hänen kirjalliselle maineelleen sekä auttoi häntä myös poliittisissa pyrkimyksissä. Kirja tuotti kirjoittajalleen jopa hieman taloudellista hyötyä, mutta eritoten se teki hänestä hyvin tunnetun.
Kirjoitustyöt keskeytyivät (Thiersillä oli suunnitteilla mm. yleisen historian kirjoittaminen)1829 kun valtaan tuliPolignacin ministeriö. Ystäviensä ja kanssa-ajattelijoidensa kanssa Thiers perusti myös oman lehtensäLe Nationalin, joka oli oppositiossa kuningasKaarle X:n hallintoa kohtaan. Innokkaana parlamentaristina hän onnistui vakuuttamaanLouis-Philipe d’Orleansin ottamaan vastaan valtionpäämiehen tehtävät vuoden1830 vallankumouksen jälkeen. Näin sai alkunsaHeinäkuun monarkia. Vuonna 1832 hänestä tuli sisäministeri ja hänen taistonsaGuizot'n kanssa alkoivat. Salkkua vaihtaen Thiers luopui ulkoministerin tehtävistä1836, ja hänestä tuli lyhytaikainen ministerineuvoston puheenjohtaja eli pääministeri.
Vuonna1833 hänen kirjallinen tunnettavuutensa oli niin korkea, että hänet valittiinRanskan Akatemian jäseneksi tuolille 38.
Tammikuun 13. päivänä 1841 Thiers antoi esityksen ”laiksi 140 miljoonan frangin lainan ottamiseksi Pariisin linnoituksia varten”.[2] Tämän lain mukaisesti Pariisin ympärille rakennettiin linnoitusjärjestelmä, joka tuli tunnetuksi nimelläThiersin puolustusmuuri (ransk.Enceinte de Thiers).[3] Hankkeen arvostelijat kiinnittivät huomiota siihen, että suunnitelman mukaan tykistö sijoitettiin linnoitusvyöhykkeelle niin, että se olisi voinut ampua, paitsi ulospäin, myös kohti pääkaupunkia. Thiers vastasi arvostelijoilleen: ”Olipa hallitus mikä tahansa, on pahanilkistä panettelua kuvitella, että se voisi jonakin päivänä yrittää pysyä vallassa pommittamalla pääkaupunkiaan”.[2] Vuonna 1871 kuitenkin tapahtui juuri niin.
Pääministeritehtävien loputtua Thiers matkusteli Italiassa. Vuonna1838 hän aloitti jälleen taistelun parlamentaarisessa oppositiossa, mikä johti hänet toistamiseen pääministerin ja ulkoministerin tehtäviin maaliskuussa1840. Ministerikausi on jälleen hyvin lyhyt. Sen jälkeen Thiers omistautui taas historiankirjoitukselle. Vuonna1845 hän alkoi julkaista 20-osaiseksi paisunuttaLe Consulat et l'Empire -historiateostaan, joka on kronologinen ja hyvin yksityiskohtainen selvitysNapoleonin ajasta.
Kansanedustuslaitoksen jäsenenä tasavaltalaiseksi tunnustautunut Thiers tukee vuoden1848kapinointia, joka johtaa hänen vanhan kilpailijansa Guizot'n hallituksen kaatumiseen.23. helmikuuta1848 kuningas Ludvig-Filip kutsui Thiersin pääministeriksi. Thiers on kuitenkin ehtinyt liittoutuaToisen tasavallan väliaikaisen hallituksen kanssa, jossa hän asettuu konservatiivien kanssa vastustamaan sosialisteja.
Thiers tukeeLouis-Napoléon Bonaparten valintaa toisen tasavallan presidentiksi yhdessä järjestyksen puolueen (Parti de l'Ordre) kanssaLamartinea vastaan.
Vastustettuaan vuoden1851 vallankaappausta, jossa Louis-Napoléon Bonapartesta tuleetoisen keisarikunnan hallitsija, Thiers joutui pakenemaanSveitsiin. Hän palasi takaisin Ranskaan jo seuraavana vuonna. Seuraavat pari vuosikymmentä olivatkin poliittisesti tyhjää aikaa Thiersin elämässä ja hän keskittyi paljolti kirjallisiin töihinsä.
Thiers agitoi voimakkaastiPreussia vastaan käytävän sodan puolesta1870, mutta sodan aikana Ranskan armeija koki tappion toisensa perään, jolloin käänsi Thiers nopeasti nuttunsa ja ryhtyi puhumaan sotaa vastaan, etenkin kun sota oli jo käytännössä hävitty. Tällä nopealiikkeisellä toiminnallaan hän asetti itsensä loistavaan ja voittoisaan poliittiseen asemaan sodan päätyttyä Ranskan täydelliseen tappioon. Thiers etäännytti itsensä mahdollisimman kauaksi Kansallisen puolustuksen hallituksesta, joka pakotettiin antautumaan ja allekirjoittamaan rauha Saksan syntyneen keisarikunnan kanssa.
Kun aseleposopimus oli allekirjoitettu, astui Thiers voitokkaana poliittiselle näyttämölle. Pidetyissä vaaleissa hän tuli valituksi 26 eridepartementista.17. helmikuuta Thiers valittiinvaltionhoitajaksi, nimikkeellä"Chef du pouvoir executif de la République en attendant qu’il soit statué sur les institutions de la France". Hän onnistui myös vakuuttamaan kansanedustajat rauhan välttämättömyydestä ja se hyväksyttiinkin1. maaliskuuta1871.
Vuoden 1871 toukokuussa Thiers lähetti saksalaisten tukemia ranskalaisia sotilaita Pariisiin murskaamaanPariisin kommuunia. Tässä kahakassa kuoli tuhansia työläisiä Pariisin kaduilla, tuhansia pidätettiin ja tuhansia lähti loppuelämäkseen maanpakoon Ranskasta. Näin Thiersistä, entisestä oppositiomiehestä, keskustavasemmistolaisesta poliitikosta tuli Pariisin kommuunin murskaaja.
Ranskan III Tasavallan presidentin virallinen muotokuva
Pariisin kommuunin kukistuttua30. elokuuta Thiers valittiin väliaikaiseksi vielä toistaiseksi voimaan saattamattoman tasavallan presidentiksi. Tässä tehtävässä hän oli kahden vuoden ajan. On kuitenkin syytä muistaa, että Ranskan III tasavallanperustuslain mukaan valtionpäämiehen valta oli kovin vähäinen ja sen katsotaan usein olevan syy politiikan ja hallinnon epävakauteen tasavallan toiminnassa. Thiersin eron syynä oli hänen ryhmänsä tappio parlamenttivaaleissa. Kun uusi hallitus ei ollut hänen mieleisensä, hän katsoi tämän henkilökohtaiseksi epäluottamuslauseeksi. Näin Thiers erosi presidentin virasta24. toukokuuta1873.
