Aatu Koskelainen (5. elokuuta1849Koski Hl. –31. tammikuuta1930Helsinki)[1] oli suomalainensuutari, vahtimestari ja kansankirjailija.[2][3]
Aviottomana lapsena syntynyt Koskelainen asui äitinsä Leena Erikintyttären kanssa pirtiksi muutetussasavusaunassa Etelä-Hämeessä Kosken pitäjän syrjäkulmalla. Niukka toimeentulo ja seikkailunhalu sai hänet tekemään jo 10-vuotiaana 1860 pari kerjuumatkaa jalanHelsinkiin jaHämeenlinnaan. Koskelainen oli sittenpaimenena yhden kesän ja kehräsi villaa äitinsä apuna. Hän pääsi kotipitäjänsä suutarin oppipojaksi 1862 viiden ja puolen vuoden oppiajalla. Koskelainen sai nyt tutustumaan sanomalehtiin, joita näihin aikoihin alettiin tilata taloihin. Pitäjään perustettiin myös pieni lainakirjasto, ja Koskelainen opetteli itse kirjoitustaidon alkeet luettuaan kirjastosta lainaamiaanPaavo Korhosen runoja.[2]
Suurten nälkävuosien tuomat huonot ajat aiheuttivat suutareille työn puutteen, ja Koskelainen pääsi suutarin opista puolta vuotta ennen määräaikaa keväällä 1867. Juhannuksena 1867 hän lähti työnhakuun Helsinkiin ja pääsi lopulta oppipojaksiMikonkadun varrella sijainneeseen suutarimestari Anders Åskan verstaaseen. Oppipoikien asema ei ollut helppo itsevaltiaan mestarin alaisuudessa, mutta tilanne parani, kun mestari itse kuoli alkukesästä 1868 kuumetautiin ja hänen leskensä ryhtyi hoitamaan liikettä. Tammikuun alussa 1870 Koskelainen sai lopultakisällinkirjansa. Samana talvena hän lähti HelsingistäPietariinSuomenlahden rannikon jääkenttiä pitkin kulkeneen rahtikaravaanin mukana. Pietariin Koskelaista houkuttivat toiveet paremmista ansioista ja halu hankkia lisää ammattitaitoa. Pietarissa asui näihin aikoihin noin 20 000 suomalaista.
Pietarissa Koskelainen työskenteli ensin puoli vuotta laitakaupungilla Ekbergin suutarivestaassa, kunnes pääsi työhön erään vironsaksalaisen mestarin verstaaseenNevskin varrelle. Hän joutui lähtemään verstaalta seuraavana vuonna osallistuttuaan muiden suomalaisten kisällien kanssa epäonnistuneeseen lakkoon. Viimeksi Koskelainen oli työssä Hiekkojen kaupunginosassa sijainneella suomalaisen Tolkin verstaalla. Kerättyään kokoon matkarahat hän palasi Pietarista Helsinkiin jouluna 1871. Palattuuan Helsinkiin Koskelainen jatkoi suutarin työssä eri verstaissa.
Mentyään naimisiin Koskelainen havaitsi, ettei pystynyt elättämään kasvavaa perhettään suutarintyöllä. Hän haki työpaikkaavaltion rautateiltä, mutta ei päässyt sinne puuttuvan ruotsin kielen taidon takia. Lopulta Koskelainen onnistui pääsemään vuonna 1875 vahtimestariksi Helsinkiin perustettuunSuomalaiseen Alkeisopistoon. Vuonna 1892 hän siirtyiHelsingin yliopistonpedelliksi eli ylivahtimestariksi ja eri ylioppilasosakuntien vahtimestariksi. Koskelainen oli myösSuomalaisen Teatterin jaSuomen Kansallisteatterin palveluksessa vahtimestarina ja kontrollöörinä. Koskelainen oli lisäksi Suomen ensimmäisen varsinaisenasunto-osakeyhtiön, vuonna 1886 perustetun Työväen Asunto Oy Alku nimisen,Ruoholahden varrellaEerikinkadun jaAbrahaminkadun kulmassa sijainneen yhtiötalon perustajia ja monivuotinen isännöitsijä.[3][4]
Koskelainen kirjoitti elämänvaiheitaan kuvanneet muistelmansa vuoden 1910 tienoilla, ja ne julkaistiin 1918.
Kirjailija, toimittaja, Teollisuusliiton apulaisjohtaja ja kansanedustajaYrjö Koskelainen oli Aatu Koskelaisen poika.