| Aalto-yliopisto | |
|---|---|
 | |
 Aalto-yliopiston kampusOtaniemessä 2018 kampusuudistuksen jälkeen. VasemmallaVäre, oikeallaAlvar Aallon suunnittelema Kandidaattikeskus eli aikaisempi TKK:n päärakennus. | |
lat.Universitas Aalto | |
engl.Aalto University | |
| Perustettu | 1. tammikuuta2010 |
| Tyyppi | säätiöpohjainen tutkimusyliopisto |
| Säätiön varat | peruspääoma 700 miljoonaa euroa |
| Rehtori | Ilkka Niemelä |
| Henkilökunta | 4 700[1] |
| Opiskelijoita | 13 000[1] |
| Sijainti | Espoo, Suomi |
| Kampus | PääkampusOtaniemessä,filiaaliMikkelissä |
| Sivusto | www.aalto.fi |
| Infobox OK | |
Aalto-yliopisto (lyhenne Aalto,ruots.Aalto-universitetet,engl.Aalto University) on pääosinEspoossa sijaitsevayliopisto, joka toimii tekniikan, kauppatieteiden ja taiteen aloilla. Toimintansa se aloitti 1. tammikuuta 2010 kolmen aikaisemmin itsenäisen korkeakoulunHelsingin kauppakorkeakoulun,Taideteollisen korkeakoulun jaTeknillisen korkeakoulun yhdistyessä.[2][3] Aalto-yliopisto on nimetty arkkitehtiAlvar Aallon mukaan.
Opiskelijoita Aalto-yliopistossa on noin 13 000 ja henkilöstöä noin 4 700, joista professoreita on noin 400.[1]
Hanke perustuu valtakunnalliseen korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan. Lähtötilanteessa Suomessa oli 21 yliopistoa tai korkeakoulua 11 paikkakunnalla, sekä 1990-luvulla perustetut 31 ammattikorkeakoulua 24 paikkakunnalla. Tämä nähtiin yleisesti liian suureksi määräksi, varsinkin otettaessa huomioon tuleva nuorisoikäluokkien pieneneminen ja voimakas kaupungistuminen.[4] Hankkeella oli alkuvaiheessa useita työnimiä, kutenInnovaatioyliopisto,Huippuyliopisto jaAalto-korkeakoulu.
Hallitus ehdotti Aalto-yliopiston hallinnon mukaista säätiömallia muillekin yliopistoille maaliskuussa 2008. Yliopistot ovat vuodesta 2010 alkaen olleet julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Mallissa valtioneuvosto määrää hallituksen viisi jäsentä ja elinkeinoelämä kaksi. Yliopisto saa valtiolta 2,5 kertaa niin paljonperuspääomaa kuin se saa kerättyä yksityisiltä rahoittajilta.
Aalto-yliopiston perustamisen yhtenä tavoitteena on maailmanluokan tutkimusyliopiston muodostaminen niillä aloilla, joilla Aalto toimii.
Taideteollisen korkeakoulun rehtoriYrjö Sotamaa ehdotti Taideteollisen korkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 2005, ettäTaideteollinen korkeakoulu,Teknillinen korkeakoulu jaHelsingin kauppakorkeakoulu pitäisi yhdistää kolmen kampukseninnovaatioyliopistoksi. Ehdotuksen mukaan ”pienen Suomen olisi näin mahdollisuus ollainnovatiivisuuden terävimmässä kärjessä, kun muut vasta opettelevat muotoilun kytkemistä innovaatio- ja liiketoiminnan kehittämiseen”.[5] Tuolloin Teknillisen korkeakoulun hallitus koki mainittujen kolmen alan tutkimusyhteistyön hedelmälliseksi, mutta suositteli ensi alkuun vain yhteistyön tiivistämistä.[6]
Uusi yliopisto syntyi alun perinopetusministeriön suunnitteluryhmän 19. helmikuuta 2007opetusministeriAntti Kalliomäelle jättämästä esityksestä. Tavoitteena oli muodostaa maailmanluokan tutkimusyliopisto, jonka toiminnassa ensi sijalla on yliopiston tutkimus- ja opetustehtävä. Aalto-yliopiston toteuttamisesta sovittiinVanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007.[7] Valtio sitoutui sijoittamaan Aalto-yliopiston säätiövaroihin 500 miljoonaa euroa, mikäli ulkopuolista rahaa saatiin 200 miljoonaa euroa.
OpetusministeriSari Sarkomaa asetti 5. heinäkuuta 2007 johtoryhmän ohjaamaan ”innovaatioyliopistoprojektin” valmistelutyötä.[8] Suomen hallitus teki innovaatioyliopiston perustamisesta periaatepäätöksen 27. marraskuuta 2007. Uusi yliopisto aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2010.[9] Sarkomaan johtama raati valitsi yliopistolle virallisen nimen. Ehdotuksia tuli kilpailussa 1 600. Nimeksi valittiin 29. toukokuuta Aalto-korkeakoulu. Uuden yliopistolain luonnoksessa nimi muutettiin kuitenkin Aalto-yliopistoksi. Nimi on kunnianosoitus yhdelle kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista,Alvar Aallolle. Aalto yhdisti muotoilun ja teollisuuden, kun hän työskenteliA. Ahlström Osakeyhtiölle.[10]
Aalto-yliopistohanke nostatti kritiikkiä pienten ja keskisuurten yliopistojen keskuudessa, jotka olivat huolissaan varainkeruusta jabudjeteistaan. Lisäksi ihmetystä herätti se, että kansainvälisissä vertailussa paremmin pärjänneet suomalaiset yliopistot tulisivat saamaan vähemmän valtion tukea kuin huonommin menestynyt Aalto-yliopisto.[11] Myös Aalto-yliopiston markkinoiminen huippuyliopistona on herättänyt huomiota; brittiläisen QS-tutkimusyhtiön mukaan yliopisto tuskin tulee sijoittumaan kansainvälisissä vertailuissa paremmin kuinTeknillinen korkeakoulu.[12] Hanke herätti ihmetystä myös oikeusoppineiden kesken, jotka ihmettelivät yliopiston muodostamista ennen kuin sen perustamisen mahdollistava lainsäädäntö oli edes valmis.[13]
Taideylioppilaskunnat, etenkinTaideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO, vastustivat yhdistämishanketta sen esitetyssä muodossa ja huomauttivat taiteellisten sisältöjen olevan vaarassa karsiutua uudessa asetelmassa. Yliopistohanketta vastustava Pro Arte -verkosto julkisti 12. huhtikuuta 2007 hanketta vastustavan vetoomuksen, jonka allekirjoitti yli 5 000 ihmistä.[14] Ylioppilaskunnat sekäSuomen ylioppilaskuntien liitto esittivät työryhmän ehdotukseen muutoksia, jotka koskivat muun muassa säätiöpohjaisuutta, hallintomallia,oikeushenkilöasemaa sekärehtorin valintatapaa. Hanketta kritisoivia mielenosoituksia järjestettiin kolme. Helsingissä järjestettiin 23. toukokuuta 2008 Eduskuntatalolla mielenosoitus sivistysyliopiston puolesta. Mielenosoituksessa vaadittiin hankkeen jäädyttämistä.[15]
Eduskunnan perustusvaliokunta näki 13. toukokuuta 2009 antamassaan lausunnossa,[16] että säätiöyliopistolle ehdotettu hallituksen valintatapa oli ristiriidassa perustuslain kanssa. Myös rehtorin ja hallituksen tehtävistä ja toimivallasta oli otettava säännökset lakiin. Sivistysvaliokunta muokkasi lakiehdotusta perustuslakivaliokunnan huomautusten mukaisesti.[17]
Aalto-yliopisto jakaantuu seuraaviin korkeakouluihin:
Näistä insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut syntyivät alkuperäisen Teknillisen korkeakoulun jakamisen tuloksena vuoden 2011 alussa.[18]
Vuoden 2012 alusta yhdistyneet taideteollisen korkeakoulun ja insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitos saivat yhteiseksi nimekseenAalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.[19] Ruotsinkielisestä ja etenkin englanninkielisestä nimestä nousi häly, ja opiskelijoiden vaatimuksesta ne muutettiin muotoonAalto-universitetets högskola för konst, design och arkitektur jaAalto University School of Arts, Design and Architecture. Hylätyt muodot olivatHögskolan för konst och kreativitet vid Aalto-universitetet jaAalto University School of Arts and Creativity.[20]
Aalto-yliopiston vuoden 2023 hallitukseen kuuluu seitsemän jäsentä, ja sen puheenjohtaja onMikko Kosonen. Hallituksen muut jäsenet ovat:[21]
Hallituksen esittelijänä toimii Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä ja sihteerinä päälakimies Kristiina Kemetter.
Kaikki hallituksen jäsenet tulevat yliopiston ulkopuolelta.Ensimmäinen hallitus oli Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun hallitusten valitsema. Nykyisin hallituksen valitsee Aalto-yliopiston akateemisten asiain komitea.[22]
Aalto-yliopiston tavoitteena on antaa uudenlaisia mahdollisuuksia monialaiseen opiskeluun ja tutkimukseen sekä tuottaa ratkaisuja yhteiskuntien haasteisiin korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen kautta.[23][24] Aalto-yliopistolla on myös kansallinen erityistehtävä tukea Suomen menestymistä[25].
Aalto-yliopisto määrittelee myös yrittäjyyden edistämisen tärkeänä tavoitteena[26]. Yliopiston ympärille on kasvanut merkittävä innovaatiokeskittymä, joka lukeutuu yhdysvaltalaisenMassachusetts Institute of Technologyn (MIT) teettämän selvityksen mukaan maailman viiden lupaavimman yliopistopohjaisen innovaatioekosysteemin joukkoon[27]. Yliopiston piirissä toimii muun muassa Startup Sauna -kiihdyttämö[28], Startup Center -kiihdyttämö[29] ja Aaltoes-yrittäjyysyhteisö.[30] Yrittäjyyden koulutusta yliopisto tarjoaa muun muassa Aalto Ventures Program -ohjelman kautta.[31]
Yliopiston monitieteisiä hankkeita ovat muun muassaDesign Factory ja Media Factory. Niin kutsutut osaamisen pajat ovat oppimis-, opetus- ja tutkimusympäristöjä, joissa akateemiset työryhmät ja projektit sekä yritykset tai julkiset yhteisöt tekevät yhteistyötä. Tavoitteena on edistää kansainvälisyyttä, avointa innovointia ja poikkitieteellisyyttä sekä uusia opetuksen ja oppimisen tapoja. Pajoissa syntyvää tutkimustietoa hyödynnetään opetuksessa.[32]
Aalto-yliopiston tunnus muodostuu kahdesta osasta. A-kirjainta ja sen vieressä olevaa merkkiä (?, ! tai ") kutsutaan symboliksi, kun taas tekstiosaa nimitetään logotyypiksi. Tunnuksen eri symbolit on tarkoitettu käytettäväksi satunnaisesti. Tunnusta käytetään aina joko kokonaan mustana tai valkoisena.[33]
Aalto yltää monilla avainalueillaan maailman 200 parhaan yliopiston joukkoon alakohtaisissa rankingeissa[34]. Myös nuorten, alle 50-vuotiaiden yliopistojen joukossa Aalto on arvioitu maailman 7. parhaaksi yliopistoksi vuonna 2017[35]. Kokonaisrankingeissa paras suomalainen yliopisto löytyy tutkimuksesta tai rankingista riippuen noin sadan paikkeilta.[4] Vuonna 2015 Aalto-yliopisto oli esimerkiksi Shanghain Jiao Tong -yliopistonyliopistorankingin (ARWU) mukaan maailman 401.–500. paras yliopisto.[36] Times Higher Educationin (THE) luokittelussa Aalto ylsi vuonna 2016 maailmanlistan luokkaan 251.–300.[37] ja Euroopan listan sijaluokkaan 121.–130. paras yliopisto.[38] Keväällä 2016 kolmetieteen akateemikkoa[39] ja heidän lisäkseen seitsemänSuomen Akatemian nimeämääakatemiaprofessoria työskenteli Aalto-yliopistolla.[40][41][42]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaAalto-yliopistoWikimedia Commonsissa| Rehtorit | | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Korkeakoulut | |||||||
| Kampukset | |||||||
| Opiskelijaelämä |
| ||||||
| Muuta | |||||||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
