Aachenin konferenssi oliAachenissa (tuolloin Aix-la-Chapelle)1. lokakuuta –15. marraskuuta1818 järjestetty Euroopan asioita käsitellyt konferenssi, johon osallistuivatIso-Britannia,Itävalta,Preussi,Ranska jaVenäjä. Aachenissa päätettiin lopettaa vuodesta 1814 jatkunut Ranskan miehitys ja ottaaNapoleonin sotien jälkeen valvonnan alla ollut Ranska mukaan suurvaltojen tulevaan yhteistyöhön. Kyseessä oli ensimmäinenWienin kongressia seuranneista neljästä kansainvälisestä konferenssista; seuraava oliTroppaun konferenssi vuonna 1820.
Englannin, Itävallan, Preussin ja Venäjän välisenneliliiton solmimisen yhteydessä vuonna 1815 oli päätetty säännöllisestä kansainvälisten konferenssien järjestämisestä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi ja erimielisyyksien selvittämiseksi. Ensimmäinen tällainen konferenssi kutsuttiin koolle Aacheniin lokakuussa 1818 Ranskan kysymyksen selvittämiseksi.[1] Kokouksessa olivat läsnä valtionpäämiehistä VenäjänAleksanteri I, ItävallanFrans I ja PreussinFredrik Vilhelm III. Englantia edustivat ulkoministerilordi Castlereagh sekäWellingtonin herttua ja Ranskaa pääministeriArmand Emmanuel du Plessis de Richelieu.[2]
Ennakko-odotusten vastaisesti Ranskan ulkopolitiikka oliNapoleonin jälkeen ollut hyvin varovaista ja maltillista. Muut suurvallat olivat nyt valmiit myönnytyksiin Ranskalle rohkaistakseen sitä jatkamaan samalla linjalla.[1] Richeliu lupasi kokouksen ensimmäisessä istunnossa Ranskan maksavan pääosan sille määrätyistä sotakorvauksista, mikäli liittokunnan maiden sotajoukot vetäytyisivät sen alueelta 30. marraskuuta 1818 mennessä. Ehdotukseen suostuttiin ja sopimus järjestelyistä allekirjoitettiin 9. lokakuuta. Ranska päätettiin hyväksyä myös tasavertaisena osapuolena tuleviin neuvotteluihin, mikä merkitsi uudenviisiliiton syntymistä. Myös vanha Ranskan-vastainen neliliitto uusittiin salaisella sopimuksella 15. marraskuuta, mutta tämä jäi lähinnä muodollisuudeksi.[2] Venäjän Aleksanteri I oli valmis tekemään Ranskasta täysivaltaisen jäsenenEuroopan konsertissa, mutta tämä kaatui varsinkin Englannin vastustukseen. Myöskään Aleksanterin ehdotukset neliliiton laajentamisesta rauhan takaamisen ohella myös suojelemaan kaikkien hallitsijoiden valtaistuimia ja omaisuutta eivät toteutuneet.[1]
Konferenssissa käsiteltiin myös muita aiheita, kutenorjakaupan kieltämistä ja toimiabarbareskimerirosvoja vastaan, mutta päätöksiä näistä asioista ei syntynyt.[2]