| AIM-9 Sidewinder | |
|---|---|
_copy.jpg) AIM-9L Sidewinder | |
| Tyyppi | ilmataisteluohjus |
| Infobox OK | |
AIM-9 Sidewinder onyhdysvaltalainen lyhyen kantaman lämpöhakuinenilmataisteluohjus. Se on myös länsimaiden yleisimmin käyttämä ilmataisteluohjus. Eri malleja on valmistettu yli 111 000 kappaletta ja ohjus on ollut 28 valtion käytössä.lähde?
Nimi "Sidewinder" tulee eräästä amerikkalaisesta kalkkarokäärmelajista (sarvikalkkarokäärme,Crotalus cerastes), joka kykenee aistimaaninfrapunalämpöä.[1]
Yhdysvaltain laivasto aloitti Sidewinderin kehityksen jo 1940-luvulla. Ensimmäinen prototyypin onnistunut testilaukaisu tapahtui syyskuussa 1953.lähde?
Suomeen näitä ohjuksia saatiin vuonna 1972Saab 35 Draken -hävittäjien mukana.NeuvostoliittolaistenMiG-21-13F- ja Mig-21 bis -hävittäjien mukana tuli (Vympel K-13,Nato-raportointinimiAtoll) ohjuksia. Nämä ohjukset olivat alun perin Sidewinder 9 B -version kopioita.[2]
Vuonna 1976 käyttöön otettu malli AIM-9L (”Lima”) oli ensimmäinen, jonka ilmaisin oli tarpeeksi herkkä havaitsemaan maalin infrapunasäteilyn ja hakeutumaan siihen muista suunnista kuin takaa moottorin pakosuihkuun. Seuraava kehitysmalli AIM-9M ("Mike") oli tästä parannettu versio vuonna 1983.lähde?
Uusin malli AIM-9X, joka näkee maalit jopa 90 asteen kulmastaselvennä, on yhteensopiva uusien kypärätähtäimien kanssa. Mallissa on korvattu perinteinen ohjauspintoihin perustuva ohjausmekanismityöntövoiman kulman muutoksiin perustuvalla järjestelmällä. Tässä mallissa on sama moottori jataisteluosa kuin "M"-mallissa, mutta parantuneenaerodynamiikan ansiosta ohjus on nopeampi. Ohjus saadaan lukittua maaliin mikäli se pysyy kypärätähtäimen näytöllä ja tuottaa kylliksi lämpösäteilyä. Ampuvan koneen ei siis tarvitse lentää maalin suuntaan.lähde?
Yhdysvaltojen maavoimienMIM-72A/M48 Chaparral ilmatorjuntaohjusjärjestelmä pohjautui Sidewinder 9 D -versioon. Järjestelmä poistettiin käytöstä 1970-luvun puolivälistä alkaen.[3]
Ensimmäiset Suomessa käytössä olleet Sidewinderit olivat Draken-hävittäjäkauppojen yhteydessä 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin hankitut ohjukset olivat joko mallia AIM-9P 2 tai AIM-9P 3. Ruotsissa ohjuksista käytettiin nimeä RB24J, ja Suomessa taas OHJ 4S R. OHJ 4S R:ää käytettiin Drakeneiden ohella myös Hawk-harjoitushävittäjissä.F-18 Hornet -torjuntahävittäjien yhteydessä hankitut Sidewinderit ovat mallia AIM-9M, mitä nimikettä niistä käytetään myös Suomen Ilmavoimissa. Horneteja varten hankitaan vuodesta 2008 lähtien lämpökamerahakupäällä varustettuja AIM-9X-ohjuksia, joita on suunniteltu ostettavaksi 150 kappaletta noin 90 miljoonan euron hintaan.[4]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaAIM-9 SidewinderWikimedia Commonsissa