AIDS (acquired immune deficiency syndrome) onkädellistenimmuunikatotauti, jonka ihmisissä aiheuttaaretroviruksiin kuuluvaHI-virus eli HIV ja apinoissaSI-virus (SIV,simian immunodeficiency virus), josta HIV:n arvellaan kehittyneen. HI-virus hyökkääimmuunijärjestelmää vastaan, ja hoitamattomana HIV-infektio johtaaimmuunikatoon eli AIDSiin. Hoidettuna eliARV-lääkityksellä olevan HIV-positiivisen henkilön HIV-sairaus ei kehity AIDS-vaiheeseen.
Ihminen voi olla resistentti AIDSia aiheuttavalle HI-virukselle. Resistenssi on periytyvä ominaisuus tai puute, sillä sen aiheuttaa toimivanCCR5-molekyylin puuttuminen.Virus tunkeutuu ihmiseen molekyylin avulla, mutta se voi olla muuntunut perinnöllisesti niin, ettei siitä ole hyötyä virukselle. Ominaisuus pitää periä molemmilta vanhemmilta, jotta virus ei tartu. Ominaisuudesta ei tiedetä olevan haittaa. Suomessa se on noin kahdella prosentilla väestöstä, mutta sitä Suomessa ei voi selvittää, onko molekyyli toimimaton.[4]
Heinäkuuhun 2024 mennessä maailmassa oli vain seitsemän ihmistä, joiden kerrottiin parantuneen AIDS:sta.[5][6] Ensimmäinen heistä oli yhdysvaltalainenTimothy Ray Brown, joka sai vuonna 2007 kantasolusiirteen.[7]
Tauti syntyy HI-viruksen tartuttaessaCD4+-tyypinT-soluja. Nämä ovatleukosyyttejä, jotka tavallisesti ohjaavat elimistönimmuniteettivastetta. Kun henkilön CD4+-solujen lukumäärä laskee tarpeeksi alas, hän on normaalia alttiimpi sairastumaan tauteihin, jotka terve elimistö pystyy torjumaan. Näihin oheistauteihin kuuluu lukuisia tulehdus- jasyöpälajeja, joista AIDSia sairastavienkuolleisuus varsinaisesti johtuu.
AIDS-diagnoosi perustuu henkilöä vaivaavien oheistautien tunnistamiseen, ja se voidaan asettaa, jos HIV-positiivisella henkilöllä on jokin seuraavista oheistaudeista (järjestys mukailee oheistautien todettua yleisyyttä Suomessa).[8]
HI-virus työntymässä ulos immuunisolusta, jota se käyttää lisääntymiseen
Nykyaikaisilla lääkkeillä HIV-infektion eteneminen voidaan pysäyttää, ja sairastuneen toimintakyky voi palautua hyväksi AIDS-diagnoosin jälkeenkin.Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan vuoden 2013 lopussaantiretroviraalilääkitystä käytti maailmanlaajuisesti noin 12,9 miljoonaa ihmistä.[10]
Länsimaissa HIV-infektio on nykylääkkeiden myötä muuttunut krooniseksi, seurantaa ja hoitoa vaativaksisairaudeksi, jonka aiheuttama kuolleisuus on vähentynyt selvästi.[11][12]
AIDSin torjunta edellyttää:
HIV-tartunnan toteamista
Lääkkeiden saatavuutta
Lääkehoidon säännöllisyyttä
AIDS-epidemiaa torjuttaessa tärkeitä tekijöitä ovat ihmisten halu käydätestauttamassa itsensä HI-viruksen varalta, yhteiskunnan tuki lääkkeiden rahoittamisessa sekä HIV-positiivisten motivaatio lääkehoidossa (ja edelleentartuttamisen välttämisessä).
HIV-tilanne 15–49-vuotiaiden keskuudessa maailmanlaajuisesti vuonna 2015.
HIV ja siitä hoitamattomana kehittyvä AIDS on maailmanlaajuinen ongelma. Vuonna 2008 julkaistuYK:n AIDS-ohjelmanUNAIDSin vuosiraportti kertoi, että HI-viruksen leviäminen on hidastunut. HIV-tartunnan vuonna 2007 sai 2,7 miljoonaa ihmistä, kun vielä vuonna 2001 määrä oli kolme miljoonaa. Vuonna 2007 maailmassa laskettiin olevan 33 miljoonaa HIV-positiivista, mikä on 300 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.Maailman ruokakriisi saattaa tuhota viime vuosien myönteiset saavutukset. Samanaikainen taistelu sekä nälkää että AIDSia vastaan on vaikeaa.lähde?
Kondomin käyttö on hidastanut taudin leviämistä länsimaissa. Sen sijaan köyhissä maissa tilanne on huolestuttava. Ruoan hinnan nousu voi lisätä HIV-tartuntojen määrää eri puolilla maailmaa. Erityisesti kehitysmaiden köyhät naiset ovat vaarassa saada tartunnan, sillä moni päätyymyymään seksiä saadakseen rahaa ruokaan. Tuoreet tutkimuksetBotswanassa,Swazimaassa,Malawissa,Sambiassa jaKeniassa osoittavat, että ruokapula ja seksin myynti ilmanehkäisyä liittyvät toisiinsa köyhien naisten kohdalla.lähde?
Suurin osa HIV:n kantajista elää köyhissä tai keskituloisissa maissa.Saharan eteläpuolisessa Afrikassa heitä arvellaan elävän 68 prosenttia maailmassa vuonna 2018 olevista 37,9 miljoonasta, joista 20,6 miljoonaaItä- jaEtelä-Afrikassa, missä tuli 800 000 uutta HIV-tartuntaa vuonna 2018. Uusien tartuntojen määrä on laskenut pahimmilla alueilla Itä- ja Etelä-Afrikassa. Viimeisten 20 vuoden aikana tartuntojen määrä on kaksinkertaistunut on kasvanutItä-Euroopassa jaAasian keskiosissa.Lähi-idässä jaPohjois-Afrikassa tartuntojen määrä samana aikana on lisääntynyt neljänneksellä.[14]
Vuonna 2018 AIDSiin kuoli Afrikassa 470 000 ihmistä ja 25,7 miljoonalla oli HIV.[15]
Ruoan kallistuminen johtaa aterioiden laadun heikkenemiseen. Vähäravinteinen ruokavalio puolestaan jouduttaa osaltaan HIV:n kehittymistä AIDSiksi ja altistaa HIV-positiiviset vaarallisille infektioille, kutentuberkuloosille. Monipuolinen ravinto on olennainen osa HIV-hoidon onnistumista. Virusta kantavat aikuiset tarvitsevat päivässä 10–30 prosenttia enemmän energiaa kaloreilla mitattuna kuin terveet aikuiset. Kasvuikäiset HIV-positiiviset lapset puolestaan tarvitsevat jopa kaksinkertaisen määrän energiaa muihin ikätovereihinsa verrattuna. Lisäksi HIV-lääkkeet aiheuttavat vatsavaivoja tyhjään vatsaan otettuna. Tämä voi johtaa siihen, ettei sairastunut halua ottaa lääkkeitä lainkaan.IFPRI eli Kansainvälinen elintarvikepolitiikan tutkimuslaitos etsii ratkaisuja nälkä- ja köyhyysongelmiin. Esimerkiksi Keniassa kalakauppiaana toimivat naiset saattavat myydä kalastajille seksiä ilman ehkäisyä, jotta rahaa jäisi riittävästi kallistuvien peruselintarvikkeiden ostamiseen. Pohjois-Afganistanissa jotkut naiset ja nuoret tytöt joutuvat turvautumaan prostituutioon ruoan kallistumisen takia. YK:n mukaan yhä korkeammalle kipuavat hinnat suistivat 50 miljoonaa ihmistä nälänhädän partaalle vuonna 2007. Hinnannousun taustalla ovat muun muassabiopolttoaineiden käytön lisääntyminen, ruoan kysynnän kasvu vaurastuvassa Aasiassa, viljelyalueiden kuivuus sekä elintarvikkeiden hinnoilla keinottelu.[16]
↑Gao, F. & Bailes, E. & Robertson, D. L., et al.: Origin of HIV-1 in the Chimpanzee Pan troglodytes troglodytes. Nature, 1999, 397. vsk, nro 6718, s. 436–441. PubMed:9989410doi:10.1038/17130Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Worobey, M. & Gemmel, M. & Teuwen, D. E., et al.: Direct evidence of extensive diversity of HIV-1 in Kinshasa by 1960. Nature, 2.102008, 455. vsk, nro 7213, s. 661–664. PubMed:18833279doi:10.1038/nature07390Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.3.2009. (englanniksi)
↑Ahola, Tero & Huovinen, Pentti et al.: ”Suni, Jukka Ilmari & Saksela, Kalle & Ristola, Matti A.: Ihmisen immuunikatovirukset”, Mikrobiologia ja infektiosairaudet, s. 576. Helsinki: Duodecim, 2003. ISBN 978-951-656-059-8
↑Käsikirja hiv-positiivisille, s. 10. Helsinki: Positiiviset, 2006. ISBN 951977193X
↑Global update on the health sector response to HIV, 2014, s. 4. Geneva, Switzerland: World Health Organization – WHO, heinäkuu 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 31.10.2014. (englanniksi)
↑Ahola, Tero & Huovinen, Pentti et al.: ”Suni, Jukka Ilmari & Saksela, Kalle & Ristola, Matti A.: Ihmisen immuunikatovirukset”, Mikrobiologia ja infektiosairaudet, s. 580. Helsinki: Duodecim, 2003. ISBN 978-951-656-059-8
↑MS: Miten parannetaan kerralla HIV-positiivinen leukemiapotilas? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 13, s. 1366–. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.3.2020.
