39 askelta (engl.The 39 Steps) onAlfred Hitchcockin ohjaamabrittiläinenjännityselokuva vuodelta1935. Sitä pidetään yhtenä Hitchcockin parhaimmista elokuvista, ja sen ansiosta hänet huomattiin toden teolla myös Britannian ulkopuolella – varsinkinYhdysvalloissa.[1][2]39 askelta oli yksi Hitchcockin omia suosikkielokuvia, sillä hänen mielestään sen tempo oli täydellinen eikä siinä ollut kuolleita hetkiä.[3]
39 askeleessa kiteytyvät ensimmäistä kertaa monet teemat, joita Hitchcock käytti usein myöhemmin: pakomatkalla olevan miehen on todistettava syyttömyytensä, miespääosassa on komea ja neuvokas mies ja naispääosassa viileä ja älykäs vaaleaverikkö, englantilainenmusta huumori sekä Hitchcockin kuuluisa ”MacGuffin”, asia tai esine jota kaikki elokuvan henkilöt etsivät, mutta josta katsojat eivät juurikaan ole kiinnostuneita.[1]
Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtiajuonesta.
Lontoossa asuvakanadalainen Richard Hannay antaa illalla yösijan salaperäiselle naiselle, joka löytyy aamulla murhattuna. Tappajat ja poliisi ovat nyt Hannayn jäljillä. Hän lähteeSkotlannin ylämaille tapaamaan professori Jordania, joka itse asiassa on vakoilurenkaan johtaja. Hannay melkein jää kiikkiin, mutta onnistuu pakenemaan Pamelan kanssa, jonka hän oli tavannut junassa ja jonka poliisiksi naamioitunut vakoilija on kahlehtinut käsiraudoilla häneen. He päätyvät lopulta LontoonWest Endin teatteriin, jossa esiintyy Mr. Memory – muistinero, jolle vakoilijat ovat antaneet tehtäväksi opetella ulkoa salaisia asiakirjoja. Kun Memory vastaa Hannayn kysymykseen ”Mikä on 39 askelta?”, Memory ammutaan ja vakoilijoiden suunnitelmat epäonnistuvat. Hannayn maine puhdistetaan ja hänestä Pamelasta tulee pari.[3]
Alfred Hitchcockincameorooli on noin kuusi minuuttia elokuvan alusta. Hänet nähdään ohikulkijana bussipysäkin edessä heittämässä roskaa kadulle, kun Robert Donat ja Lucie Mannheim pakenevat teatterista.[5]
Myös elokuvan käsikirjoittajalla Charles Bennettillä on lyhyt cameorooli elokuvassa.[6]
39 askelta perustuuJohn Buchaninsamannimiseen romaaniin (1915). Buchan oli Hitchcockin lempikirjailijoita, ja tämä oli jo aiemmin ajatellut filmata Buchanin romaaninGreenmantle. Kun elokuvanMies joka tiesi liikaa kuvaukset olivat päättyneet, Hitchcock jaCharles Bennett ryhtyivät kirjoittamaan uuden elokuvan käsikirjoitusta.[7] Romaani koki perusteellisen muokkauksen ennen kuin käsikirjoitus oli valmis. Bennett ja Hitchcock jättivät paljon pois ja lisäsivät lukuisia uusia kohtauksia (muun muassa torpparikohtaus).[8]
Buchan itse ei aluksi ollut lainkaan mielissään siitä, miten Hitchcock kohteli hänen romaaniaan, mutta nähtyään valmiin elokuvan hän myönsi, että se oli itse asiassa parempi kuin hänen oma romaaninsa.[3]
TuottajaMichael Balcon oli lähtenyt hakemaan39 askeleen pääosaanMadeleine CarrolliaHollywoodista, jonne Balcon itse oli Carrollin lähettänyt pari vuotta aiemmin.[7] Miespääosaan Hitchcock valitsiRobert Donatin, joka siihen mennessä oli tunnettu lähinnä vain teatterinäyttelijänä.39 askeleen myötä hänestä tuli brittielokuvan tähtinäyttelijä. Lontoon teatterimaailmasta Hitchcock myös löysi 27-vuotiaanPeggy Ashcroftin näyttelemään torpparin vaimoa.[9]
Hitchcock nautti elokuvan kuvauksista. Tuolloin huhuttiin, että pääosan esittäjillä Robert Donatilla ja Madeleine Carrollilla olisi ollut suhde. Hitchcock päästikin hänelle tyypillisen koulupoikahuumorinsa valloilleen heti, kun hän havaitsi pienimmänkin uupumuksen merkin Donatissa tai Carrollissa.[10]
Kun elokuvan kuvaukset olivat päättyneet, kaikki olivat tyytyväisiä tulokseen. Viime hetkellä Hitchcock kuitenkin leikkasi pois viimeisen kuvatun kohtauksen, jossa Donat selittää Carrollille, että he ovat itse asiassa naimisissa, sillä skotlantilaisen oikeuden mukaan pelkkä ilmoitus todistajien läsnä ollessa olisi riittävä ja sen he olivat majatalossa tehneet. Hitchcockin mielestä kohtaus sotki elokuvan lopun suuret linjat ja siksi se oli poistettava.[11]
39 askelta oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys Britanniassa ja Yhdysvalloissa.Sunday Timesin kriitikko Dydney Carroll kutsui Hitchcockia arvostelussaan neroksi ja sanoi Hitchcockin olevan elokuvan todellinen tähti.[1]Daily TelegraphinCampbell Dixon, jonka näytelmään Hitchcockin seuraava elokuvaSalainen asiamies perustui, piti sitä ”erittäin elokuvallisena”.British Film Instituten tavallisesti hyvin konservatiivinenMonthly Film Bulletin piti sitä ”ensiluokkaisena viihteenä”.[6]
Elokuvan menestyksen ansiosta Hitchcock alkoi saada työtarjouksia Hollywoodista. Suurta osaa niistä Hitchcock ei koskaan nähnyt, sillä Gaumont British vaikeni niistä tai antoi heti kieltävän vastauksen kysymättä lainkaan Hitchcockin mielipidettä. Tosin Hitchcock ei vielä tässä vaiheessa olisi vakavasti harkinnut lähtöä Yhdysvaltoihin, sillä hänen asemansa Britannian huippuohjaajana oli kiistaton. Lisäksi hän oli koonnut ympärilleen joukon luottotyöntekijöitä, joiden kanssa hän teki elokuvia.[12]
39 askelta on tavallaan synteesi Hitchcockin aikaisemmista elokuvista.Allmovien Bruce Eder toteaa, että39 askelta kokoaa kaikki Hitchcockin aikaisempien elokuvien parhaimmat oivallukset ja yhdistää ne nerokkaasti yhdeksi ainoaksi elokuvaksi.[2] Monet näistä teemoista – kuten väärä mies, viileä blondi ja englantilainen huumori – tulisivat toistumaan lukuisissa muissa Hitchcockin elokuvissa.[1]
39 askeleelle ovat tyypillisiä nopeat ja yllättävät siirtymät kohtauksesta toiseen. Ne antavat katsojalle mielikuvan erittäin nopeasta temposta.Peter Bogdanovichille Hitchcock sanoikin, että hän piti elokuvassa ennen kaikkia äkkinäisistä ja yllättävistä siirtymistä kohtauksesta toiseen kuten kohdassa, jossa Robert Donat hyppää ulos poliisiaseman ikkunasta, liittyy sittenPelastusarmeijan kulkueeseen, pakenee sieltä kujalle ja päätyy puheen pitäjäksi kokouksessa.[3]
Tässä suhteessa39 askelta muistuttaa hyvin paljon Hitchcockin yhdysvaltalaistaVaarallista romanssia (1959). Monet kriitikot, joiden mielestä39 askelta on Hitchcockin paras brittielokuva, pitävätkinVaarallista romanssia hänen parhaana yhdysvaltalaisena elokuvanaan.[13]
39 askelelta oli ensimmäinen elokuva, jossa Hitchcock käyttiMacGuffinia. MacGuffinin ”keksiminen” oli tavallaan elokuvan perusedellytys, sillä sen nopeatempoisuus ei jättänyt sijaa pitkille selityksille siitä, miksi tämä kaikki nyt oikeastaan tapahtuu tai miten.[9]
Elokuvan MacGuffinina on vakoilurenkaan paljastaminen. Katsojalle ei tosin koskaan selviä, keitä he oikein ovat tai mitä he oikeastaan tahtovat. Ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa oli mukana kohtaus maanalaisessa lentokonehallissa, mutta Hitchcock poisti sen, koska se ei millään tavalla palvellut elokuvaa. KutenVaarallisessa romanssissa, tässäkin elokuvassa itse takaa-ajo on elokuvan tosiasiallinen tarkoitus.[10]
Hitchcock oli aina ollut innostunutvarieteesta (engl.music hall).39 askeleen kehystarinassa ja Mr. Memoryssa varieteeta kuvataankin hyvin aidosti. Mr. Memoryn esikuvana oli varieteetaiteilija Datas, joka pystyi vastaamaan lähes jokaiseen kysymykseen, jos se käsitteli tosiasioita tai lukuja. Hitchcock oli nähnyt hänen esiintyvä lukuisia kertoja. Elokuvan Mr. Memory sai lisäksi vielä tiukan ammattietiikan: jos hän tietää vastauksen kysymykseen, hänen on vastattava siihen, vaikka sillä olisikin kohtalokkaita seurauksia.[14]
Elokuvasta on tehty kaksi samannimistä uudelleenfilmatisointia Britanniassa vuosina1959 ja1978. Ne eivät saaneet juurikaan menestystä. Vuonna 2008 aiheesta tehtiin televisioelokuvaThe 39 Steps.
Patrick Barlow kirjoitti 2005 jännityskomedianäytelmän39 askelta (The 39 Steps), joka perustuu Nobby Simonin ja Simon Corblen alkuperäisideaan. Näytelmä perustuu sekä Hitchcockin elokuvaan että Buchanin romaaniin. Näytelmän kantaesitys Suomessa oliÅbo Svenska Teaterissa helmikuussa 2008. Suomenkielinen kantaesitys oliTampereen Komediateatterissa syyskuussa 2008.[15]Helsingin Kaupunginteatterissa näytelmä esitettiinMikko Kivisen ohjaamana komediana 19. helmikuuta 2014 alkaen Studio Pasilan näyttämöllä.[16]
Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitchcock. Secaucus, N. J.: The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9(englanniksi)
Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0(saksaksi)