30. helmikuuta on säännönvastainen päivämäärä, koskahelmikuussa on yleensä vain 28 päivää jakarkausvuosina 29 päivää. Joissakin maissa on päivää kuitenkin jouduttu viettämäänkalenterin tasaamisen vuoksi.
Ruotsissa päätettiin vuonna 1699 siirtyägregoriaaniseen kalenteriin siten, että vuodesta 1700 alkaen jätettäisiin karkauspäivät pitämättä aina vuoteen 1740 asti (niin sanotturuotsalainen kalenteri). Siten maaliskuussa 1740 oltaisiin gregoriaanisessa kalenterissa, mutta toisaalta 40 vuoden ajan käytettäisiin kalenteria, joka poikkeaisi kaikista muista maista. Lisäksi tuo poikkeama ei olisi vakio vaan muuttuisi neljän vuoden välein.
Niinpä vuonna 1700 ei ollut karkauspäivää. Kalenteriuudistus jäi toteuttamattasuuren Pohjan sodan sytyttyä, joten vuosina 1704 ja 1708 pidettiin karkauspäivä tavalliseen tapaan. Tammikuussa 1711 kuningasKaarle XII päätti, että valtakunta palaajuliaaniseen kalenteriin vuonna 1712 liittämällä helmikuun loppuun ylimääräisen karkauspäivän (1712 olisi muutenkin ollut karkausvuosi). Helmikuun 1712 kalenterissa on siis karkauspäivä 29. helmikuuta ja ”tilökelsedag” 30. helmikuuta.
AstronomimunkkiJohannes de Sacrobosco kirjoitti 1200-luvulla, että helmikuussa olisi ollut karkausvuosina 30 päivääJulius Caesarin kalenteriuudistuksen jälkeen. Myöhemmin keisariAugustus olisi lyhentänyt helmikuuta yhdellä päivällä, jotta Augustuksen mukaan nimetyssäelokuussa olisi yhtä monta päivää kuin Caesarin mukaan nimetyssäheinäkuussa. Sama käsitys esiintyy useissa 1900-luvunkin tietokirjoissa, mutta se on todettu virheelliseksi.[1][2]
↑Lamont, Roscoe: The Roman calendar and its reformation by Julius Caesar. Popular Astronomy, 1919, nro 27, s. 585–587. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
