10. helmikuuta −Marsalkka Mannerheim pyysi vapautustaSuomen puolustusvoimien ylipäällikön tehtävistä, koska hän katsoi Neuvostoliitolle tehtävien myönnytysten vaarantavan Suomen puolustusmahdollisuudet. Keskusteltuaan presidentti Risto Rytin kanssa Mannerheim perui anomuksensa seuraavana päivänä.
10. helmikuuta – Yhdistynyt kuningaskunta kutsui suurlähettiläänsä kotiin Romanian pääkaupungistaBukarestista.
18. helmikuuta − Saksan Norjassa olleiden joukkojen esikuntapäällikkö, everstiErich Buschenhagen saapui kahden viikon vierailulle Suomeen. Vierailun tarkoituksena oli valmistella Neuvostoliiton vastaisia operaatioita Suomen alueella ja tunnustella sotilaallisen yhteistyön mahdollisuuksia suomalaisten kanssa. Buschenhagen tapasi muun muassa marsalkka Mannerheimin, kenraalimajuriAksel Airon ja kenraalimajuriHjalmar Siilasvuon.
23. helmikuuta – Neuvostoliitto asetti takarajan Petsamon kaivostoiminnan järjestämiseksi sen vaatimalla tavalla. Suomi ei suostunut vaatimuksiin ja Neuvostoliiton Helsingin-lähettiläsIvan Zotov poistui Helsingistä.
Yhdysvaltain presidentti Roosevelt allekirjoittamassa Lend-Lease-lakia.
1. maaliskuuta – Adolf HitlerinTaisteluni-teoksen ensimmäinen osa ilmestyi Suomessa kielitieteilijäLauri Hirvensalon suomentamana jaWSOY:n kustantamana.
27. maaliskuuta – Jugoslavian sijaishallitsijaRuhtinas Paulin palatessa Wienistä neuvotteluista armeijan upseerit kapinoivat ja asettivat 17-vuotiaan prinssiPetarin Jugoslavian kuninkaaksi ja ilmoittivat kolmisopimuksen mitättömäksi.Italian taistelulaivaVittorio Veneto, joka selvisiMatapanin taistelusta takaisin satamaan. Italia menetti viisi muuta alusta.
4. huhtikuuta – Akselivaltojen tukijoiden ja kansallismielisten vallankaappaus IrakissaRašid Ali al-Kailanin johdolla pyrki tuomaan maan akselin puolelle sodassa. Kaappaus päättyi toukokuun lopulla brittijoukkojen lyötyä Irakin joukot.
21. huhtikuuta − SS-joukkoihin lähtevien suomalaisten sotilaiden värväys alkoi Helsingissä.
23. huhtikuuta – Neuvostoliiton uusi Helsingin-lähettiläsPavel Orlov ilmoitti, ettei Neuvostoliitto enää vastustanut Suomen jaRuotsin puolustusliittoa.
30. huhtikuuta − Eduskunta hyväksyivaltalain, joka antoi hallitukselle laajat valtuudet säännellä talouselämää poikkeusoloissa, sekä lain väestön toimeentuloa vaarantavien rikosten rankaisemisesta. Taustalla oli jatkuvasti paheneva tavara- ja raaka-ainepula.
4. toukokuuta – Adolf Hitler piti Saksan valtiopäivillä puheen, jossa hän selosti Saksan saavuttamia voittojaBalkanin niemimaalla. Hitler korosti, että ”mikään voima ei voi viedä Saksalta sitä, minkä se on taistellen hankkinut”. Lisäksi hän solvasi Britannian pääministeriä Winston Churchillia ”halvaantuneeksi juopoksi” ja sodanlietsojaksi.
4. toukokuuta − Suomen ja Ruotsin välinen kolme viikkoa kestänytmaaottelumarssi alkoi. Marssille osallistui myös Suomen korkein poliittinen johto. Marssi päättyi Suomen voittoon 25. toukokuuta.
Enigma-salauslaite.9. toukokuuta –Kuninkaallinen laivasto kaappasi sukellusveneU-110:n Atlantilla. Sukellusveneessä oli mukana viimeisinEnigma-salauslaite, jota liittoutuneet käyttivät saksalaisten koodin murtamiseen.
25. toukokuuta – Suomen korkeinta sotilasjohtoa vieraili Saksan pääesikunnassa Salzburgissa, jossa saksalainen sotilasvaltuuskunta johtajanaan kenraaliAlfred Jodl selosti Neuvostoliittoon suunnitteilla olevaa hyökkäystä. Saksalaiset esittelivät yhteistyösuunnitelmaa Saksan ja Suomen taistelujoukkojen välille.
26. toukokuuta –Bismarck sai osuman torpedosta ja menetti ohjattavuutensa.
9. kesäkuuta – Suomessa osittainenliikekannallepano, joukkoja asetettiin saksalaiskomentoon.Malmin lentoasema varattiin saksalaisten käyttöön ja sen käyttö Suomen ilmavoimilta kiellettiin.
15. kesäkuuta – Saksan Norjan armeijan esikunta siirtyi Rovaniemelle, jonne armeijan komentaja kenraalieverstiNikolaus von Falkenhorst saapui viikkoa myöhemmin. Mannerheim alisti kenraali Siilasvuon armeijakunnan Pohjois-Suomessa Saksan alaisuuteen.
17. kesäkuuta – Suomessa julistettiin täydellinen liikekannallepano.
17. kesäkuuta − Suomen hallitus kutsui kotiin Moskovan-lähetystön henkilökunnan.
18. kesäkuuta −Valtiollinen poliisi pidätti yli sata suomalaista kommunistia ja sodan vastustajiksi epäiltyä, muun muassa lakkautetun SNS-seuran jäseniä. Ennen jatkosodan puhkeamista pidätettiin kaikkiaan noin 500 henkilöä.
18. kesäkuuta − Suomen ilmavoimien lentokoneisiin maalattiin SaksanLuftwaffen mukaiset keltaiset itärintaman tunnukset.
18. kesäkuuta − Rovaniemen seudulle keskitetyt yhteensä 40 600 miehen vahvuiset saksalaisjoukot aloittivat siirtymisen kohtiSallaa.
21. kesäkuuta – Suomen hallitus määräsi 45 000 Neuvostoliiton rajoilla asunutta suomalaista evakuoitavaksi.
21.–22. kesäkuuta – Saksalaiset laskivat Itämeren poikkiMemelistäGotlannin eteläkärkeen kolmemiinoitetta (Wartburg 1, 2 ja 3), jossa kussakin oli 500 miinaa ja 600 raivausestettä, APOLDA-kentätÖrön jaHiidenmaan välille (yhteensä 581 miinaa ja 673 raivausestettä) ja Corbetha -kentät (yhteensä 400 miinaa ja 700 raivausestettä)Tammisaaren jaPaldiskin välille.
22. kesäkuuta – Kaksi Saksan vuoristodivisioonaa (2. ja 3.) siirtyi Norjasta Petsamoon, valmisteluja varten maahan oli päästetty saksalaispioneereja siviiliasussa jo päivää aikaisemmin.
22. kesäkuuta – Suomalaiset sukellusveneet sekä suomalaiset ja saksalaiset laivat aloittivat Suomenlahden miinoittamisen, jotta NeuvostoliitonItämeren laivaston vapaa kulku estettäisiin.
Operaatio Barbarossa: SaksanWehrmachtin joukot ylittävät Neuvostoliiton rajan 22. kesäkuuta 1941.22. kesäkuuta –Operaatio Barbarossa:Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.Adolf Hitler julisti radioidussa puheessaan Suomen taistelevan liitossa (saks.im Bunde) Saksan kanssa. Suomi ilmoitti pysyvänsä ulkopoliittisesti puolueettomana, mutta Hitlerin puhe oli maan johdolle kiusallinen, sillä se viestitti maailmalle Suomen olevan liittoutunut Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan aloitetussa sodassa.
22. kesäkuuta – Neuvostoliiton lentokoneet tekivät ensimmäisen ilmahyökkäyksen suomalaisia vastaan hyökättyäänoperaatio Kilpapurjehdukseen osallistuneita suomalaisia sota-aluksia sekä rannikkolinnakkeita vastaan.
22. kesäkuuta –Neuvostoliiton Pohjoinen laivasto ja14. armeija saivat käskyn pommittaa viholliskohteitaPetsamon jaKirkkoniemen alueella. Kello 6.05 aamulla Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat suomalaisia panssarilaivojaSottungan luona, kello 6.15Alskärin linnakettaTurun saaristossa, kello 6.45 suomalaisia kuljetusaluksiaKorppoon luona ja kello 7.55 Puna-armeijan tykistö avasi tulenHangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 kmImatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden jaPummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti.
22. kesäkuuta – Valtioneuvoston tiedoituskeskuksen seuraajaksi perustettiinValtion tiedoituslaitos johtamaansensuuria ja valvomaanYleisradion ja muiden tiedotusvälineiden toimintaa.
24. kesäkuuta – Neuvostoliitto evakuoi lähetystönsä Helsingissä.
25. kesäkuuta – Neuvostoilmavoimat pommitti Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta. PääministeriJukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa jajatkosota alkoi. Suomen sodanjohto siirtyiMikkeliin.
25. kesäkuuta – Ruotsi julistautui puolueettomaksi Saksan ja Neuvostoliiton välisessä sodassa.
26. kesäkuuta − Presidentti Risto Ryti piti radiopuheen, jossa hän totesi Suomen joutuneen Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.
26. kesäkuuta − Suomen armeija ja Suomessa olleet saksalaiset joukot aloittivat maahyökkäyksen.
26. kesäkuuta – Tuntemattomat, neuvostoliittolaisiksi oletetut lentokoneetpommittivat Unkarille kuuluvaaKassan kaupunkiaSlovakiassa.
26. kesäkuuta –Clemens von Galen julkaisi yhdessä muiden saksalaisten katolisten piispojen kanssapaimenkirjeen, jossa he kritisoivat valtakunnanhallituksen kristinuskon vastaisia toimenpiteitä. Piispojen mielestä oli käsittämätöntä, että kristinuskon vastainen kampanja jatkui sodan aikanakin, jolloin kansallinen yhtenäisyys juuri olisi ollut tärkeää. Heidän mielestään koko kristinuskon tulevaisuus Saksassa oli uhattuna. Kirje luettiin ääneen kaikissa Saksan kirkoissa 6. heinäkuuta 1941. PropagandaministeriJoseph Goebbelsin mielestä kyse oli joukosta järjettömiä syytöksiä ja häpeämättömiä vaatimuksia. Hänen mielestään paimenkirje oli myös ”Saksan katolisten pappien tikarinisku taistelevan armeijan selkään”.
27. kesäkuuta – Unkari julisti sodan Neuvostoliitolle reaktiona Kassan pommitukseen edellisenä päivänä.
28.–29. kesäkuuta – Iașin pogromi; armeija, poliisi ja santarmiyksiköt suorittivat yöllä pidätyksiä ja teloituksia. Juutalaisia ammuttiin kaupungissa tuhatmäärin. Lisäksi heitä lähetettiin kuolemanjunissatuhoamis- jakeskitysleireille. Romaniansalainen poliisi Serviciul Secret de Informatii arvioi määräksi 13 266 juutalaista raportissaan 23. heinäkuuta 1943. Noin vuotta aiemmin armeijan työpalvelu ilmoitti, ettei se kyennyt löytämään 13 868 Iașin juutalaista. Oman sodanjälkeisen väestölaskentansa mukaan juutalaisväestö ilmoitti uhreja olleen peräti 14 850.
28. kesäkuuta – Marsalkka Mannerheim hyväksyi hyökkäyssuunnitelman itään.
29. kesäkuuta − Suomen sodanjohto varoitti sanomalehdissä julkaistussa tiedotteessa väestöä avustamasta vihollisen lähettämiädesantteja ja kehotti ilmoittamaan "epäilyttävistä" ja "muukalaisilta näyttävistä" henkilöistä lähimmälle poliisi- tai sotilasviranomaiselle.
29. kesäkuuta − Petsamon saksalaisdivisioonat aloittivat hyökkäyksen kohti Murmanskia.
5.–19. heinäkuuta –Ecuadorin-Perun sota. Selvästi ylivoimaiset perulaiset pakottivat Ecuadorin vetäytymään ja Equador luopui suurista osista vaatimiaan alueitaRio de Janeirossa solmitulla rauhalla tammikuussa 1942.
8. heinäkuuta − Marsalkka Mannerheim antoi kuulutuksen siitä, miten Suomen valtaamilla alueilla asuvan väestön oli käyttäydyttävä. Kuulutus julkaistiinsuomen,karjalan javenäjän kielillä.
10. heinäkuuta −Jedwabnen joukkomurha; Jedwabnen 2 500 asukkaan kylän juutalaisväestöstä murhattiin eri lähteiden mukaan 380−1600 henkeä. Osa pakotettiin latoon, joka sytytettiin palamaan, ja sisälle suljetut paloivat elävältä. Ei-juutalaisten puolalaisten osallistumista murhiin pidetään todistettuna, mutta saksalaisten osuudesta kiistellään edelleen. Vuonna 2001 Puolan presidenttiAleksander Kwaśniewski pyysi juutalaisilta julkisesti anteeksi Jedwabnen tapahtumia.
12. heinäkuuta – Saksan katolinen piispainkokous jätti valtakunnanhallitukselle muistion, jossa se vaati perustuslaissa taattuauskonnonvapautta ja oikeutta harjoittaa uskontoa julkisesti. Se vaati, että valtakunnanhallituksen tuli lopettaa kampanjansa kirkosta eroamisen edistämiseksi, protestoi nuorison järjestelmällistä antikristillistämistä ja vaativiidennen ja kuudennen käskyn kunnioittamista. Viimeksi mainittu vaatimus vastusti ennen kaikkea kansallissosialistieneutanasiaohjelmaa ja kristillisen sukupuolimoraalin halventamista yhteiskunnassa. Muistio vastusti myös pappien pidättämistä ja luostarien sulkemista sekä kirkondiakonia- ja hyväntekeväisyystyön rajoittamista.
27. heinäkuuta – Josif Stalin antoi käskyn numero 227 vastauksena saksalaisten etenemiseen. Käsky määräsi ilman lupaa vetäytyneet tai paikkansa jättäneet teloitettaviksi.
28. heinäkuuta − UlkoministeriRolf Witting ilmoitti Ison-Britannian Helsingin-lähettiläälle Gordon Verekerille Suomen "keskeyttävän" diplomaattisuhteensa Britanniaan sekä määräsi Suomen Lontoon-lähettiläänGeorg Achates Gripenbergin antamaan saman ilmoituksen ulkoministeriAnthony Edenille ja palaamaan Lontoosta kotiin.
30. heinäkuuta − Kauppa- ja teollisuusministeriVäinö Tanner vaatiTampereella pitämässään puheessa SDP:n oppositioryhmän (ns. kuutosten) ja kommunistien tuhoamista.
1. elokuuta – Suomi katkaisi diplomaattisuhteet Isoon-Britanniaan.
6. elokuuta – Saksalaiset joukot saavuttivat Suomenlahden rannikon Pohjois-Virossa, lähelläKundaa. Tallinna–Narva-rautatie katkaistiin ja puna-armeijan 8. armeija jaettiin kahtia.[2]
7. elokuuta − Josif Stalin julistautui puna-armeijan ylipäälliköksi.
10. elokuuta − Suomalaiset saivat haltuunsaKarmalansalmen.
17. elokuuta – Virolaiset partisaanit ja saksalaiset saivat haltuunsaNarvan Itä-Virossa.[2]
17. elokuuta – Suomalaiset aloittivat hyökkäyksessäRautalahtea vastaan, joka pysähtyi pian neuvostojoukkojen sitkeään vastarintaan ja vastahyökkäykseen. Neuvostojoukot saivat kuljetettua pääosan materiaalistaan ja henkilöstöstään pois 19. elokuuta mennessä.
Tämän rakennuksen kellarissa Sonnensteinissa lähelläDresdeniä surmattiin kaasuttamalla 13 720Aktion T4 -eutanasiaohjelman uhria sekä yli tuhat keskitysleirivankia.18. elokuuta – Saksassa Hitler määräsi väliaikaisesti keskeyttämään mielisairaiden ja vammaisten järjestelmällisen eutanasian eliT4-ohjelman protestien vuoksi. Tähän mennessä T4-ohjelmassa oli surmattu jo 70 000 henkilöä. Julkinen vastustus kykeni kuitenkin vain hidastamaan operaatiota, ja murhat jatkuivat vain entistä salaisempina.
20. elokuuta – Hitler määräsi kenraaliWaldemar Erfurthin esittämään suomalaisille toivomuksen mahdollisimman tehokkaasta osallistumisesta hyökkäykseenLeningradia vastaan. Ryti ja Mannerheim lähettivät Saksaan26. elokuuta kielteisen vastauksen.
27. elokuuta − YlipäällikköMannerheim antoi käskyn Karjalan armeijalle, jonka hyökkäyksen tavoitteena oli edetäSyvärille. Sivutavoitteena oli edetäPrääsään jaMunjärvelle.
28. elokuuta – Neuvostoliiton Itämeren laivastoevakuoi Tallinnan, jonka laivastotukikohtaa 60 000 puna-armeijan sotilasta oli puolustanut.
29. elokuuta − ProfessoriJalmari Jaakkola julkisti saksankielisen teoksensaDie Ostfrage Finnlands (Suomen idänkysymys), jossa hän pyrki osoittamaan Itä-Karjalan kuuluvan Suomelle. Teos herätti kielteistä arvostelua muun muassa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
31. elokuuta – PresidenttiRisto Ryti antoi suomalaisille sotajoukoille luvan ylittää vanha raja Itä-Karjalassa.
31. elokuuta – Ensimmäinen Neuvostoliittoa avustanut Atlantin saattue saapuiArkangeliin.[4] Kuuden kauppa-aluksen ”Dervish”-saattue kokoontui IslanninHvalfjörðurissa ja purjehti 10 päivää.
3. syyskuuta − Neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät ensimmäisen iskun suomalaisia siviilejä vastaan hyökkäämälläKuoskun kyläänSavukoskella. Hyökkäyksessä kuoli kuusi kyläläistä.
3. syyskuuta − Karjalan armeija aloitti yleishyökkäyksen, joka päivää myöhemmin johti läpimurtoonTuulosjoella. Hyökkäystä edelsi Karjalan armeijan historian suurin tulivalmistelu, johon osallistui noin 200 tykkiä ja kranaatinheitintä.
8. syyskuuta – Suomalaisjoukot saavuttivat Syvärin Kuuttilahden,Lotinapellon jaPodporožen luona.
8. syyskuuta – Suomalaisten 17. divisioonan joukoista muodostettu Osasto Marttinen saavutti Syvärin aseman ja katkaisi samallaLeningrad-Murmansk välisenMuurmannin radan.
16. syyskuuta – Hitler ja Himmler tapasivat. Parin päivän kuluttua Himmler ilmoitti Warthegaun käskynhaltijalleArthur Greiserille, että Hitler tahtoi tyhjentää Saksan valtakunnan juutalaisista.
17. syyskuuta − Suomen Moskovan-lähetystön henkilökunta saapui Helsinkiin lähes kolmen kuukauden matkan jälkeen.
17. syyskuuta – Suomalaisten hyökkäysPetroskoin valtaamiseksi alkoi.
19. syyskuuta – Natsi-Saksan poliisiviranomaiset määräsivät, etteivät kuusi vuotta täyttäneetjuutalaiset saaneet liikkua julkisilla paikoilla ilman suurikokoista rinnukseen kiinnitettävää kuusisakaraista tähteä, jossa oli keltaisella pohjalla mustin kirjaimin sanajuutalainen.
22. syyskuuta – Iso-Britannia vaati Suomea vetäytymäänTarton rauhan rajalle ja ilmoitti, ettei Suomen sotaa voitu pitää erillisenä Euroopan yleisestä sodasta.
22. syyskuuta − Saksan Norjan-joukkojen komentaja kenraalieverstiNikolaus von Falkenhorst vieraili Suomen sodanjohdon luona Mikkelissä.
23. syyskuuta – Ruotsin kruununprinssiKustaa Aadolf saapui vierailulle Suomeen ja kävi tutustumassa rintamatilanteeseen Karjalassa.
Joukkohauta Babi Jarissa.29. syyskuuta –Babi Jarissa saksalaisetEinsatzgruppenit toimeenpanivat kaksi päivää kestäneen joukkomurhan, jossa kuoli saksalaisten raporttien mukaan 33 771 juutalaista ja myöhemmin myös romaneja ja neuvostoliittolaisia sotavankeja; yhteensä noin 100 000 henkeä.
12. lokakuuta − Äänislinnassa pidettiin kaupungin valtausparaati. Paraatijoukot otti vastaan jalkaväenkenraaliErik Heinrichs yhdessä armeijakuntien komentajien kanssa.
22.–24. lokakuuta –Odessan joukkomurhaOdessassa jaTransnistriassa. Armeijan päämajassa räjähti pommi, joka surmasi 67 ihmistä, joukossa saksalaisia ja romanialaisia upseereja. Tämän seurauksena romanialaiset sotilasjoukot kokosivat 19 000 juutalaista torille. Monet ammuttiin, toisten päälle valeltiin polttoainetta ja heidät poltettiin. Ainakin 20 000 muuta juutalaista vietiin Dalnikiin, lukittiin vajoihin ja poltettiin.
23. lokakuuta –Heinrich Himmler kielsi juutalaisten maastamuuton Saksasta.
24. lokakuuta − Eduskunta hyväksyi äänin 123−4 lain, jolla pidennettiinvuoden 1939 vaaleissa valittujen kansanedustajien toimikautta kahdella vuodella. Uusien eduskuntavaalien sääntömääräinen ajankohta olisi ollut heinäkuun alussa 1942. Eräät kansanedustajat epäilivät, voidaanko vaaleja pitää edes vuonna 1944.
30. lokakuuta − Valtiollinen poliisi antoi kommunistipoliitikkoYrjö Leinoa koskeneen etsintäkuulutuksen. Leino oli karannut rintamalle matkalla olleesta vankijunastaRiihimäen seudulla syyskuun alussa.
31. lokakuuta –Korkein oikeus vahvisti Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS) lakkauttamisen.
6. marraskuuta – Josif Stalin piti toisen puheensa valtakaudellaan. Hän sanoi, että vaikka 350 000 sotilasta on kaatunut, saksalaisten tappiot ovat 4,5 miljoonaa ja voitto on lähellä.
6. marraskuuta – Mannerheim antoi käskyn, jonka mukaan suomalaisten joukkojen tuli saavuttaaSeesjärven jaÄänisen välinen kannas ja ryhmittyä sitten puolustukseen.
6. joulukuuta – Eduskunta julisti Moskovan rauhassa menetetyt alueet liitetyiksi jälleen Suomeen ja irtisanoi Neuvostoliiton kanssa solmitun Hankoa koskeneen vuokrasopimuksen. Samalla säädettiin joukko palautettuja alueita koskevia lakeja,palauttamislainsäädäntö.
7. joulukuuta –Chełmnon tuhoamisleirin toiminta alkoi. Leiri oli ensimmäinen sellainen pysyvä leiri, jossajuutalaisia massamurhattiin myrkkykaasun avulla.
8. joulukuuta – Yhdysvallat julisti sodan Japanille.
15.−17. joulukuuta − Suurin yksittäinenLiepājan joukkomurha, jossa kuoli 2 749 juutalaista, suoritettiin vanhalla Latvian armeijan harjoitusalueellaŠķēden dyyneillä. Ampujat olivat saksalaisia joukkoja, latvialaisia SD-joukkoja ja latvialaisia poliiseja.
Huhtikuu – Neuvostoliitto ja Japani solmivat puolueettomuussopimuksen.
Syys–lokakuu – Natsi-Saksan johto teki päätöksen "lopullisesta ratkaisusta" eli kaikkien juutalaisten tuhoamisesta. Koska kirjallista dokumenttia päätöksestäholokaustin aloittamisesta ei ole löydetty, sen ajankohdasta on väitelty tutkijoiden piirissä kauan, eikä tarkkaa päivämäärää ole voitu antaa.[Historioitsija Christopher Browningin mukaan päätös jokaisen kiinnisaatavan juutalaisen murhaamisesta tehtiin 16. syyskuuta ja 25. lokakuuta 1941 välisenä aikana.
12. helmikuuta –Ritva Vepsä, suomalainen näyttelijä (k.2016)
16. helmikuuta –Kim Jong-il, Pohjois-Korean työväenpuolueen pääsihteeri ja kansallisen puolustuskomitean puheenjohtaja (neuvostoliittolaisten lähteiden mukaan) (k.2011)
.jpg)
