Šapur II (Šāpūr II)[1] (pers.شاپور دوم بزرگ) oliPersian kuningas vuosina 309–379 jaa. Hän kuuluisasanidien hallitsijasukuun ja hän oli pisimpään hallinnut sasanidien kuningas. Šapur II kävi sotiaRooman valtakuntaa vastaan palauttaen sasanidien hallintaanŠapur I:n aikanaan valtaamat alueet.Zarahustralaisuudesta voidaan katsoa puolestaan muodostuneen nykyisen kaltaisen yhtenäisen opin Šapurin valtakaudella.
ReliefiBišapurissa kuvaa valtaistuimellaan istuvaa Šapuria voittoisan armeijansa kanssa.[2]
Šapur syntyi vuonna 309. Tarinan mukaan hovin ja papiston jäsenet olivat asettaneet kruunun jo Šapurin raskaana olleen äidin kohdulle, jolloin Šapurista oli niin sanotusti kuningas jo syntyessään.[3] Erääsä kaiverruksessa Šapurin isäksi mainitaanHormizd II, jonka sanotaan kuolleen ennen Šapurin syntymää. Nimi Šapur tarkoittaa kuninkaan poikaa ja nimi annettiin tyypillisiesti niille pojille, jotka eivät olleet prinssejä. Sasanidit eivät itse käyttäneet nimissään saman nimisiä hallitsijoita toisistaan erottavia lukuja. Šapurin lapsuudessa Persiaa hallitsi sijaishallinto, kunnes Šapur itse sai vallan vuonna 325.[2] Ennen Šapurin valtakautta persialaiset olivat käyneet sotiaRoomaa vastaan etenkinArmenian hallinnasta.Šapur I:n valtakauden menestysten jälkeen roomalaisille oli jouduttu tekemään myönnytyksiä.[4] Šapur II:n noustessa Persian hallitsijaksi Rooman keisariKonstantinus Suuri kamppaili kuitenkin parhaillaan kilpailijoitaan vastaan, mikä säästi Persian roomalaisten uhalta.[3]
Toisaalta Persialla oli Rooman ohella muita ongelmia.Arabitaustaisetbeduiinit tekivät ryöstöretkiäPersianlahden yliBahrainista,Hajarista jaKazemiyasta käsin sasanidien hallitsemille alueille. Persialaisten lähteiden mukaan Šapur aloitti omat sotarekensä arabeja vastaan 16-vuotiaana. Arabien ryöstöretket kostettiin verisesti. Sotaretkien aikana sasanidit valtasivat Persianlahden rannikon alueet ja arabit työnnettiinArabian niemimaan sisäosiin. Joitakin arabiheimoja myös pakkosiirrettiin sasanidien hallitsemille alueille.[3]
Arabien kukistamisen jälkeen Šapur keskittyi Persian vanhoja vihollisia roomalaisia vastaan.[3] Armenia oli kääntynyt virallisesti kristinuskoon hieman ennen Šapurin valtaannousua ja hänen valtakautensa aikana Konstantinus oli tehnyt kristinuskosta Rooman virallisen uskonnon. Kristityt nähtiin näin mahdollisina vakoojina ja vihollisina.[4] Avoin sota syttyi Konstantinuksen kuoltua vuonna 337 hänen seuraajansaConstantius II:n kaudella. Roomalaiset olivat rakentaneet Persiaa vastaan linnoitusketjun, joka esti nopean etenemisen roomalaisia vastaan.Nisibis piiritettiin kolmne kertaa, mutta persialaiset eivät saavuttaneet huomattavampia voittoja. Sota päättyi ratkaisemattomana vuonna 350, kun Persia joutui vastaamaanhunnien (todennäköisestikhioniitit) sotaretkiin idässä. Lopulta hunnien uhka tuotiin päätökseensä, kun Šapur teki roomalaisten vastaisen liiton heidän kuninkaansaGrumbatesin kanssa. On mahdollista, että Persia alisti näihin aikoihin myös idänKušan-valtakunnan.[3]
Sota roomalaisia vastaan alkoi jälleen vuonna 359. Šapur ja hänen hunniliittolaisensa Grumbates hyökkäsivät Rooman hallitsemaanSyyriaan.Amidan kaupunki piiritettiin ja vallattiin, minkä jälkeen sen asukkaat siirrettiinKhūzestāniin. Rooman keisariJulianus teki vastaiskun vuonna 361 ja otti useita voittoja Šapurin joukoista. Persian pääkaupunkiKtesifon piiritettiin vuonna 363, mutta roomalaisten ei lopulta onnistunut vallata kaupunkia. Šapur käytti roomalaisia vastaanpoltetun maan taktiikkaa ja kesäkuussa 363 persialaiset voittivat roomalaiset taistelussa, jossa he käyttivätsotanorsuja. Julianus haavoittui ja kuoli taistelun aikana. Hänen seuraajansaJovianus solmi Šapurin kanssa rauhansopimuksen, jolla Rooma lupui Itä-Mesopotamiasta. Roomalaisten päätökseen vaikuttigermaanien uhkaBalkanilla.[3] Šapur sai lisäksi vapaat kädet Armeniassa. Solmitusta rauhasta huolimatta hajanaisemmat taistelut jatkuivat aina Šapurin kuolemaan saakka vuonna 379.[4]
Šapur II oli sotaretkiensä jälkeen palauttanut sasanidien hallintaan Šapur I:n aikanaan valtaamat alueet. Sotaretkien ohella hänen valtakautensa oli merkittävä myös uskonnolliselta kannalta.Zarathustralaisen perinteen mukaanArdašir I oli aloittanut tekstikatkelmien ja suullisen perinteen yhteenkokoamisen. Šapur II järjesti puolestaan zarathustralaisuuden eri kilpailevien lahkojen laajan keskustelun yhtenäisen opin luomiseksi.Adhurpat-nimisen papin sanotaan läpäisseen tulikokeen ja todistaneen näin omat argumenttins, jonka jälkeen hänen annettiin tehdä viimeiset liturgiset lisäyksetAvestaan. Zarathustralaisuudestya oli näin tullut yhtenäinen oppi, johon myös nykyinen zarathustralaisuus pohjautuu.[3] Kristityt joutuivat puolestaan Šapurin valtakaudella vainojen ja pakkokäännytyksen kohteiksi.[2]
↑Erling Bjøl (päätoim.): Otavan suuri maailmanhistoria. osa 21, Hakemisto, s. 118. (Lähdeteos käyttää kirjoitusasua Šāpūr) Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09954-X
↑abcDonald N. Wilber: Shāpūr II Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
↑abcMichael Axworthy: Iranin historia, s. 74-75. (alkuteos:Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5
