Zola syntyiPariisissa ja vietti lapsuutensaAix-en-Provencessa. Hänen isänsä Francesco Zola oliitalialaineninsinööri. Isä kuitenkin kuoli Zolan ollessa vielä lapsi, ja hänen äitinsä Émilie-Aurelie joutui pitämään yksin huolta perheestä. Zola opiskeli Collège Bourbonissa, mutta hän palasi 18-vuotiaana Pariisiin ja ryhtyi opiskelemaan siellä Lycée Saint-Louisissa.[3]
Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaaniThérèse Raquin (1867). Kirja enteili Zolan suurta, 20-osaistaLes Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
Les Rougon-Macquart -sarjan teokset sijoittuvat ajallisestiRanskan toiseen keisarikuntaan. Ne tarkastevat Rougonin ja Macquartin sukujen jäseniä viidessä sukupolvessa ja väkivallan,alkoholismin jaseksityön perinnöllisiä vaikutuksia suvun jäsenissä. Zolan naturalistisen tuotannon taustalla onHippolyte Tainen esittämämiljööteoria, joka korostaa ympäristön ja perimän vaikutusta ihmiseen. Zola pyrki kokeellisen romaanin metodin kautta tarkastelemaan ihmisiä objektiivisesti tietyssä ympäristössä tiettynä ajankohtana.
Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessäL'AuroressaDreyfusin tapaukseen liittyvä kirjeJ’accuse,[2] joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidenttiFélix Faurelle osoitettuavoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitustaantisemitismistä ja vakoilusta syytetynjuutalaissyntyisen kapteeninAlfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
Kirjoituksensa vuoksi Zola joutui oikeuteenkunnianloukkauksesta syytettynä. Hänet tuomittiin syylliseksi, mutta Zola vältti vankilatuomion pakenemallaEnglantiin. Takaisin Ranskaan Zola pääsi kuitenkin palaamaan pian, hallituksen vaihduttua. Suureksi osaksi Zolan ponnistelujen ansiosta Dreyfus armahdettiin vuonna 1899, mutta vasta vuonna 1906 – Zolan jo kuoltua – korkein oikeus kumosi kaikki hänelle langetetut syytökset.
Zola kuoli Pariisissa 29. syyskuuta 1902häkämyrkytykseen, joka aiheutui tukkeutuneesta savupiipusta. Savupiipun tukkeutumisesta syytettiin Zolan vihamiehiä, mutta todisteita asiasta ei kuitenkaan saatu.[4]
Zolan varmasti kuuluisin romaani on vuonna1880 ilmestynytNana (suom.1930), joka on yhdeksäs osaLes Rougon-Macquart -sarjasta.Nanan nimihenkilö, oikealta nimeltään Thérèse, on pariisilainen näyttelijätär ja korkean tason seksityöntekijä, joka saavuttaa suurta menestystä miesten parissa. Nanasta muodostuu teoksen aikana miehiä tuhoava voima, joka imee rikkaimmatkin miehet köyhiksi ja tuhoaa heidän elämänsä.
Zolan romaaniAnsa (1903–1904) kuvaa Pariisin työläismaailmaa, ja päähenkilönä onNanan äiti Gervaise Macquart, miehensä hylkäämä pesijätär. Gervaise saavuttaa ahkeruudellaan ja tarmokkuudellaan hiukan varallisuutta ja pystyy sen avulla perustamaan silitysliikkeen. Gervaise menee myös naimisiin peltiseppä Coupeaun kanssa, ja avioliitto sujuu onnellisissa merkeissä, kunnes aviomies loukkaantuu työtapaturmassa ja heittäytyy juomariksi. Juopottelu ajaa perheen lopulta kuolemaan ja rahattomaan köyhyyteen.
Germinal (1958, myös nimelläKivihiilenkaivajat, 1915) käsittelee myös työläismaailmaa, tällä kertaa kaivostyöläisiä. Päähenkilönä on Gervaisen nuorin poika Étienne Lantier, joka saapuu etsimään työtä hiilikaivoksesta. Vaikka ajat ovat huonot, Étienne saa työtä ja pian rakastuu erään työläisen tyttäreen. Étiennellä on myös poliittisia pyrkimyksiä, ja hän nousee työläisjoukon johtajaksi lakossa, joka tähtää työläisten olojen parantamiseen. Lakko kuitenkin epäonnistuu, ja Étienne joutuu lähtemään pois menetettyään rakastettunsakin.
Unelma tarkastelee toista sukuhaaraa kuin edellä mainitut teokset, ja sen päähenkilö on orpo tyttö Angélique, jonka lapseton Hubetin koruompelijapariskunta ottaa ottolapsekseen. Väkivallan ja kurjuuden aiheuttamista traumoista huolimatta Angélique osoittautuu ahkeraksi ja erittäin taitavaksi koruompelijaksi, joka ylittää jopa ottovanhempiensa taidot. Hän tuntuu myös syvää vetoa uskontoa ja erityisesti marttyyrejä kohtaan. Angélique rakastuu Félicien-nimiseen paikallisen piispan poikaan, mutta pojan isä ei halua kuullakaan moisesta. Viimein Angélique ja Félicien saavat toisensa, kun Angélique onkuolemaisillaan.
Ihmispeto kertoo Gervaisen toiseksi vanhimmasta pojasta Jacques Lantierista, josta on tullut rautatieinsinööri.Naisten paratiisi (1974, myös nimelläNaisten aarreaitta, 1912) puolestaan kuvaa kulutusyhteiskunnan alkuvaiheita houkutuksia tarjoavan tavaratalon kautta.Les Rougon-Macquart -sarjaan teoksen liittää tavaratalon johtaja Octave Mouret, joka on sukuaAnsan Gervaiselle.L'Œuvre (’Taideteos’, 1886) kuvaa boheemia taiteilijaelämää päähenkilönään Gervaisen vanhin poika Claude Lantier.
Raha (1916) onLes Rougon-Macquart -sarjan kolmanneksi viimeinen teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti rahamaailmaa ja sen skandaaleja päähenkilönään Aristide Saccard, Rougon-suvun kolmannen polven edustaja.Sota on romaanisarjan toiseksi viimeinen teos, ja sen päähenkilönä onAnsan Gervaisen veli Jean Macquart, joka palvelee Ranskan armeijassa. Romaanin taustana on vuosina 1870–1871 käytyRanskan-Preussin sota, jota Zola kuvaa myös novellissaan ”Taistelu myllyn luona” (ks. alla).
ZolanLes Rougon-Macquart -sarjan teoksissa heijastuu vahvananaturalismin korostama rappio: päähenkilöiden osana on usein kuolema tai toiveiden ja pyrkimysten raukeaminen. Toisaalta rappion syynä voi nähdä perinnöllisyyden lisäksi myös yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka mahdollistavat Nanan kaltaisen syöjättären toimimisen, juopottelun tai lakkoon johtavat kurjat olot työväen keskuudessa.Unelmassa tuntuu myös erityisen vahvana kritiikkikirkkoa ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta kohtaan.
Suomalaisille kirjailijoille Zolan naturalistiset romaanit ovat toimineet esikuvina, joita on luettu ja jäljitelty. EsimerkiksiNana-romaanin on nähty vaikuttaneen vahvastiIna Langen salanimelläDaniel Sten kirjoittamaan romaaniinSämre folk (1885), jonka päähenkilö on myös seksityöntekijä.Juhani AhonMaailman murjoman Junnua taas on verrattu ZolanIhmispedon Jacques Lantieriin.Minna CanthinKöyhää kansaa taas on rinnastettuGerminaliin, vaikka yhteydet eivät välttämättä ole yhtä selviä kuin aikaisemmin mainituissa teoksissa.
ZolanLes Rougon-Macquart -sarjaan kuulumaton novellikokoelmaKertomuksia (1888) on luonteeltaan jokseenkin samankaltainen kuin hänen muut naturalistiset teoksensa, vaikka perimä ja sukutausta eivät tule esiin niissä. Kokoelman ensimmäinen novelli ”Taistelu myllyn luona” (julkaistu myös yksinään nimelläRynnäkkö myllyä vastaan, 1906) kertoo myllärintyttären ja hänen rakastettunsa rakkaustarinan, jonka sota traagisesti tuhoaa.
Novelli ”Työnlakkautus” on lyhyt kuvaus nimettömäksi jäävän työttömän työmiehen ja hänen perheensä päivästä. ”Neljä päivää Jean Gourdonin elämästä” puolestaan kuvaa päähenkilön elämää neljän eri vuodenajan kautta; ne tarjoavat hänelle rakkautta ja menetyksen tuskaa. Novelli on julkaistu myös itsenäisenä teoksena nimelläNeljä päivää (1910).
Zolan myöhemmässä tuotannossa naturalismin rinnalle nousee myös symbolistisia sävyjä. Symbolismiin päin kallistuvia romaaneja ovat Les Quatres Evangiles -sarjan teokset, joista on suomennettu romaanitHedelmällisyys (1905–1906) jaTotuus (1902–1903).
Sniper-Hoyt, Carolyn & Armstrong, Marie-Sophie & Rossi, Riikka (toim.): Re-Reading Zola and Worldwide Naturalism. Miscellanies in Honour of Anna Gural-Migdal. Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 2013. ISBN 978-1-4438-4854-1(englanniksi)
