Voikukat (Taraxacum) onasterikasveihin kuuluva kasvisuku. Voikukat ovat useinrikkaruohoina pidettyjämonivuotisia kasveja, jotka leviävät tehokkaastisiementensä avulla. Voikukka on kuitenkin myöskauppayrtti. Ympäri maailmaa ja myös Suomessa tavataan monia voikukanpikkulajeja, joiden väliset erot saattavat olla erittäin vähäisiä.
Voikukanlehdet ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheänruusukkeen, joka tukahduttaa muita kasveja. Ruusukkeen keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävävarsi 4–30 cm:n korkeuteen. Lehdet ovat varjoisemmissa paikoissa sileäreunaisempia ja aurinkoisemmissa paikoissa jopa huomattavan sakarareunaisia.
Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainenkukinto,mykerö, joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtäkukkaa, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, verholehdet,heteet jaemi.[1]Teriön muodostaa viisi keltaista, yhteen kasvanutta kapeaa terälehteä, jotka osoittavat samaan suuntaan ja muodostavat kielimäisen teriön. Kukkien teriöt ovatkin mykerön näkyvin osa. Niiden alla ovat valkoiset haivenmaisetverholehdet, jotka jäävät mykerön sisään piiloon. Alimpana verholehtien alla onsikiäin. Emin vartalo ulottuu koko kukan läpi, ja kaksihaarainenluotti on ylimpänä terälehtien yläpuolella. Heteiden ponnet ovat osittain kasvaneet yhteen ja muodostavat torven emin vartalon ympärille.[1] Mykerön alla on vielä joukko vihreitäsuojuslehtiä[1], jotka muistuttavat yksinkertaisten kukkien verholehtiä, mutta eivät kuulu mihinkään mykerön kukista.
Suurin osa voikukista lisääntyyapomiktisesti eli ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä.[2] Kun sikiäin kypsyypähkylähedelmäksi, kukka lakastuu, mutta pähkylän lisäksi myös haivenmainen verhiö jää jäljelle, jolloin koko mykeröstä tulee valkoinen haivenpallo.[1]Haivenet toimivat ikään kuin laskuvarjoina, joiden avulla pähkylät ja niissä olevatsiemenet voivattuulen mukana kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvupaikkoihin.[1]
Voikukka kasvaa monissa paikoissarikkakasvina, ja sitä tavataankin ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, kuten nurmikoilla, polkujen varsilla, joutomailla, niityillä ja teiden varsilla. Voikukkia kasvaa kuitenkin myös luonnollisissa tai puoliluonnollisissa elinympäristöissä, kuten soilla, hiekkadyyneillä ja kalkkipitoisilla ruohomailla.[3]
Voikukat eivät ole kovin vaativia kasvuympäristön suhteen. Ne suosivat valoisia, kuivia alueita. Voikukat saattavat kasvaa kuivalla puoliaavikolla,tunturissa taijäätikön reunalla. Tunturissa viihtyvättunturivoikukka jaatlantinvoikukka; napa-alueella kasvaa valkoisenlumivoikukan (Taraxacum arcticum) lisäksi muitakin voikukkalajeja[4].
Voikukkiensuku on erittäin monimutkainen täsmällisen lajinmäärityksen suhteen. Vaikka kasvit leviävät voimakkaasti suvullisesti, on voikukan suvussa runsaastiapomiktisiapikkulajeja,alalajeja jalajiryhmiä, joiden keskinäinen sukulaisuus on vaikeasti määritettävissä. JoPohjoismaissa arvellaan olevan noin 900 pikkulajia 14 ryhmässä.[5]Suomestakin pikkulajeja löytyy yli 500[6].
Voikukkaa pidetään pääsääntöisesti rikkakasvina, mutta sitä käytetään sekä ruokana että lääkkeenä.[3] Voikukasta voi hyödyntää kaikki osat. Lehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin ja kuivattuina yrttijuomiin. Voikukan nuppuja puolestaan voidaan käyttää kasvilisäkkeenä, tai ne voidaan myös marinoida.[8] Voikukka sisältää myös paljonC- jaA-vitamiineja,kalsiumia,rautaa ja muita kivennäisaineita. Lehdet sisältävät muun muassaluteoliinia,apigeniinia ja apigeniiniglykosideja. Monissa maissa, esimSaksassa, käytettiin molempien maailmansotien aikaan kuivatusta ja paahdetusta voikukanjuuresta valmistettua juomaakahvin korvikkeena.[9] Samoin tehtiin myös Suomessa sota-aikoina. Voikukka-kahvinkorvike näyttää aivan kahvilta ja makukin on samantapainen, mutta kofeiinia se ei sisällä.[10]Voikukan juuri sisältää jopa 25 %inuliini-nimistä tärkkelystä, josta sotien aikana on valmistettu myös alkoholia.
↑abKhela, S: Taraxacum officinaleIUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
.jpg)
